IronButt: 36 tuntia Etelän Halki (ks. kuvat täältä)

"Läksin sitte. 16.10.04 aamulla 05:50 cst Irvingistä kohti länttä. VFR:n sivuille 21L Givit ja perään 45:nen, kaikki täynnä kamaa. Takapallille vielä remmeillä pussi kuteita ja Camel Back. Lopullinen kohde San Diego mutta tarkotus oli vetästä SaddleSore1000 siinä sivussa. I20 länttä kohti. Että voi olla luoja pirullinen luodessaan tällasen lätyn kun Texas on. Ja ihminen tyhmä kun ei tajua intersteittiin rakentaa kurveja vaikka tilaa ois huru mycket. Ja kylmä....voi kiesus, rätkyn mittari näyttää auringon noustessa 42 F ja vielä kymmeneltä 50 F. Pakkotauko tunnin tärisemisen jälkeen ja takkiin vuoret paikalleen. Virittelen ketjuratista (puhdas vielä) päähän jonkunlaisen huivin etten jäädytä vahasta liikettä siellä. Takin vuoresta en luovu ennen kun perillä. Eipä ois uskonu.

Eka tankki on imetty kolmen tunnin tunkemisen jälkeen. Paikka on Tye, Tx ja ilma on kylmä ja sairaan tuulinen. Samaa hinkkaamista seuraavalle tankille mutta talla kertaa paikan nimi on hauska; Monahans, Tx. Naureskelen sille kun ei muutakaan tekemistä ole. Vilposta on vieläkin vaikka kello on jo kohta puol päivää paikallista.

I10, samaa tylsyyttä. Pidän ekan breikin ilman gasoa Van Horn nimisessä paikassa. Snickers huuleen, vettä perään, pari kuvaa aiheesta "ei mitään". Baanalle takas. Kohta tie alkaa näyttää vähän paremmalta, ainakin noustaan ylös. Sierra Blancassa tankki täyteen ja pakollinen how-ya-doing paljastaa, että eihän ne aikavyöhykkeet menekään osavaltioiden rajojen mukaan. Teksasissa ollaan vielä tiukasti mutta aika on MT, höh. Paikalliset Pepen jälkeläiset ovat lähteneet ulkoiluttamaan Harrikoitaan. Kovat on äänet ja komiat pyörät mutta vetäkääpä tonni putkeen ni katotaan. Kaverit jututtaa hetken ja päristävät peukut pystyssä vuorille. Ja minä takas interstatelle.

El Paso tuli ja meni. Ei ole varsinainen turistikohde, en suosittele. Raja on niin lähellä että voin nähdä sombrerojen vilkkuvan kun Juanita ja Pepito funtsii miten päästä onnelaan rajan yli. Kohta olen minäkin Mehikon puolella, nimittäin uuden sellasen. En edes huomaa osavaltion rajaa.

Pidän tunnin tankki ja safka tauon (kiitos Wendy's) Deming, NM nimisessä paikassa keskellä ei mitään. Mieleen tulee viriili suomalainen kylä nimeltä Juankoski...ihme mielleyhtymä. Paikallinen takatukka maastohousuineen tarkkailee tekemisiäni (kettinkitalkoot) muttei osaa, uskalla tai kehtaa tulla kysymään. Saatan myös näyttää siltä, että puhuminen mulle on turhaa ;) Takas baanalle, vedän Kojootin tauluun reilut lukemat ja alan odottamaan tankin tyhjenemistä.

Benson, Az ja kello on 1835 paikallista. Alkaa hämärtää. Tankilla ollessani huomaan ajaneeni paikallisten custom keikareiden viikkoajojen keskelle. Naureskelevat japsi-Kojootille mutta se parhaiten nauraa joka perille pääsee mietin.

Sitten tulee pimeetä. Eikä mallikkaasti vähän pimeetä vaan täysin. Kojootin valot on rätkäksi hyvät mutta silti tuntuu, että tungen menemään mustaan aukkoon. Onneksi liikennettä on sen verran, että näen ajaa. Tietysti voi olla että 90mph on vähän liikaa :) joten otan iisimmin. Tuscon, Az jää taakse vaikken sitä mitenkään huomaakaan. 20:50 paikallista rullin Kojootin huoltiksen pihalle Phoenix:ssa. Takana on 1065 GPS mailia ja 17 tuntia, keskituntinopeudella 63mph. Ei paha...funtsin josko jatkais samaa huutoa Diegoon asti. Edessä on kuitenkin erämaata ja aavikkoa ja pirun pimeetä joten päätän mennä nukahtamaan hotelliin. Hotellin respassa paikallinen Tarzan ihmettelee kun kyselen $50 huoneita, ei kuulemma ole koko kaupungissa, sesonki kuulemma. Tuijottelen äijää ja kyselen että pitkällekös pitää ajaa että löytyy. Ei ole kuulemma tietoa.

Hmm...vetäsen IronButt kupongit esiin ja pyydän Tarzania todistajaksi. Viidakon Kuningas ihmettelee että mitä helvattia, että tolla ja Dallasista tänne ja 17 tunnissa. Valistan kyypparia älyttömästä ideasta...heh, hyvä että valistin. $99 huone napsahtaa $37:lla :) Ja päälle äijä todistajaksi. Asiaa. Viidakko-mies kyseli vielä että minkä hiton takia...mietin hetken ja kun ei mitään muuta syytä ole enkä viitsi alkaa keksimään, vastaan: "Because I can". Heppu kattoo mua vähän aikaa....latoo avaimen käteen, pudistelee päätään ja kommentoi homman nerokkuutta.....not.

Päätän jatkaa aamulla Bun Burner 1500:aa (1500miles/36hrs) jos tuntuu silta. Milleriä lipittäessäni porealtaassa tihrustan omegaa ja naureskelen, Saddle Sore 1000:n 24 tunnin rajaan on vielä 6 tuntia aikaa, heh heh. Otan sen kunniaksi toisen Millerin. Kumma kun ei särje mistään niveliä.

Aamulla konkoilen ylös seiskalta paikallista 7 tunnin unien jälkeen....mitähän sitä....no josko baanalle. Mittailen karttaa, ei riitä mailit Diegoon asti. Pitää tehdä reilu 100 mailin ylimääränen lenkki että saan 1500 täyteen. Usvaa putkeen, ei väsytä ja kaikki paikat on kohdillaan, prkle...mitäs ihmeellistä tässä muka on, tuumailen. Tankkaan perähikiällä nimeltä Buckeye, vaihdan pikakuulumiset vanhuspariskunnan kanssa, ovat reteesti Harrikoilla liikkeellä, molemmat. Rouva toteaa, että joku muukin on lähtenyt ajelulle. Menee vähän totiseksi ku kuulee mistä olen tulossa ja minne menossa, taitaa tulla yhdellä reissulla mulle molempien Harrikoiden viiden vuoden mailit :)

Käännyin I10:lta pienemmälle 85:lle etelään kohti I8:ia. Samaa baanaa näyttää olevan tää pienempikin tie, sillä erotuksella että meinaan vetää ekan kerran fooniin, paikallinen ratsupoliisi King on pysäyttänyt rattaansa tien poskeen. Paikka taitaa olla paikallisille tuttu ja tunnettu, koska mailia ennen edessä ajavat hidastaa tauluun lailliset lukemat. Pomppaan viimein I8:lle ja tuuppaan kohta Yumaan tankille. Sama laulu, pari Orange Countyn hemmoa tankkaa customia ja FJR:aa, ihmettelevät että voiko noin pitkään ajaa....FJR:n omistaja :) heh heh.

Kalifornian puolella alkaa aavikko. Hiekkaa dyyneittäin, eikä mitään pieniä olekaan. Ajelen 30 mailia tosi nätin Az kisun kanssa vuorovetoa, minä eelle, se ohi, minä ohi, se eelle. Kyllästyn lopulta Nissanin kanssa köröttelyyn, annan misulle peukkua ja Kojootille hanaa.

Päätän non-oikoa taas ja ajella kohti pohjoista pois I8:lta....hyvää baanaa 85:nen mutta keskellä hiekka-aavikkoa. Ja keskellä ei mitään tietysti Border Patrolin tarkastusasema. Moikkailen raja kääpiölle ja annan palaa. Mietin vetäiskö Losiin asti mutta sitten hillitön määrä messuhallin kokosia asunto/peräkärry yhdistelmiä ilmestyy tyhjästä tielle, niillä täytyy olla pesä täällä. Kaikissa 3-4 motocrossaria tai mönkijää mukana. Tänne passais XR:lla tulla....jestas mitä dyynejä. Losin kierto saa jäädä. Kohti rannikkoa varsinaisen hiekkalaatikon kautta. Tie on 78.

Viimestä edellinen tankkaus menee tiukille. 5.2 GAL eikä VFR:n paljoa enempää mahdu....jänskäkakkaa housuissa :) Tohon väliin vielä maisemat vaihtu ku veitsellä leikaten. Semmosta kurvi uraa etten ole eläissäni nähny. Latu lähtee aavikolta nousemaan railakkaasti aina 4000 Ft asti. Kanjonissa ajaminen oli mielenkiintosta, parista kurvista ulos tullessa ohjaamo on täynnä käsiä ja housut sitä itteensä. Hienoo ku kesken kurvin tuut kallion seinämän takaa suoraan 20 m/s sivutuuleen. Hihittelen kuitenkin itsekseni....ja kun asuntoautot jäi kaikki aavikolle, saan mellastaa ihan yksinäni. Uskomattomat 30 mailia....:) kurvia kurvin perään ja tuulikin laantu ku pääsin kanjonin pohjalta pois. Ajellaan jonkun Miatan kanssa peräkanaa. Kaiffarin täytyy olla paikallisia, siksi kovaa vetää kotelolla. Jos tää tämmösta uraa on loput 150 mailia ni housut pitää pestä perillä...vaan ei tartte. Julian nimisen omenapiiraskylän ja tankkauksen jälkeen trafiikki on mielipuolista. Ilmeisesti koko Diegon countyn asujaimisto on tullut omenapiirakalle. Prkle, aikaakin on palanu mutkatiellä niin paljon, että saan uruttaa tosissani 36 tunnin alittaakseni. Well...

Viimein pääsen 78:lta I15:sta. GPS kertoo karua kieltä, eipä ole tarpeeks vielä numeroita taulussa. Päätän vetää I15:sta Escondidosta pohjoseen n. 30 mailia, tankata ja vetää takas etelään suoraan Diegoon. Pitäs riittää mutta riittääkö aika? Riittäähän se ku pannaan riittämään. Maalissa Diegon keskustassa mittarissa on 35h 59 minsaa ja 1525 GPS mailia. Juon voittokahvit *buckisissa :)

Mitähän tästä on opittavaa...ei oikeestaan mitään. Välttäkää etelän intersteittejä, niillä ei juuri ole näkemistä. Eikä muuta tekemistä kun kurvia kaistalla ja katsella ohi vetäessä että mihinkähän toi ja toi on menossa. Texasin puolella ajelin varmaan 400 mailin aikana samasta rekasta 10 kertaa ohi.

1500 mailin saldo; 4 litraa vettä, 1 litra Gatoradea, 6 Snickersiä, Wendyn salaatti, joku burgeri (eivät pirut myy Texas Double Cheeseburgeria New Mexicossa, olin mennä paniikkiin), jäde, 2 Milleriä, 8 tankkia bensaa ja jonkun verran rengasta. Ei muuta sumppia kun perillä :)

Repikää siittä...SS1000 17 tunnissa, BB1500 36 tunnissa. Seuraavaks vedän BB1500 Goldin; 1500 mailia 24 tunnissa. Josko se tuntuis joltain ;) Sen mä vaan sanon että Kojootin ergonomia ja mun mitat on ku toisilleen tehty. Ainoa paikka joka tuntee ajon on oikee ranne, Throttle Lockit on pelleilyä :) Perseestä ei tullu rautasta vaikka oli stokki satula, Corbinit on ihan turhaa kamaa :) "

Jussi Väisänen, 24 lokakuuta 2004