Jasso. Se on siina sitte, taputtelua vaille valmis. Koko remmi on Nelsonissa ehjana ja voimissaan. Fillarit on palautettu. Illallista naatiskellaan ja ihmetellaan. Itsella on takki vahan tyhja. Flunssa vei voimia viimesestakin ajopaivasta.
4300 kilsaa tuli taivallettua Uutta Seelantia. Taman paivan 240 kilsanen oli sellanen siirtyma, joskin mukavissa maisemissa. Mutta alotetaan aamusta. 0615 lahti reippaimmat eli Suutarit, Riku, Topi ja Heikki valasristeilylle. Itsella oli takki niin tyhja etta halusta huolimatta ei pystynyt kykenemaan, niin paljon kun mieli tekikin. Valakset on vaikuttavia elaimia ja albatrossejakin olisin katsellut miellani. Valasporukka tuli innoissaan taka puoli kymmenelta. Saaliina oli valaita vaikka huru mycket ja albatrosseja. Hyva fiilis.
Siita sitten meika lahti laakaria tapaamaan, muut lahti katselemaan Kaikouran kylaa. Lekulla ei juuri viisaita sanoja ollu, suositteli samoja troppeja kun mulla olikin, vasen korva oli vissiin ikavan nakonen muttei antibiootit mitaan olisi auttaneet. Lekun jalkeen treffasin porukan keskustassa. Siella oli tuttujen lisaksi Gionata niminen italialainen kundi. Heppu oli 3 vuotta ajellut reissua Italiasta tanne Uuteen Seelantiin. Kiva oli jutella hepun kanssa. Kiinnostuneille kaverin www sivu http://www.partireper.it
Ajomatka Nelsoniin meni fiilistellessa reissun loppumista. "New Zealand - God's gift to motorcycling" (Uusi Seelanti - luojan lahja moottoripyorailylle) lukee vuokraamon t-paidassa. Se tiivistaa homman hyvin. Uusi Seelanti on upea paikka ajaa pyoralla. Maisemat on todella upeita, tiet sitakin upeampia ja hyvassa kunnossa. Liikennekulttuuri on siisti ja hyvatapainen (joskin kotimaasta tuttu ohituskaistasyndrooma esiintyy taallakin). Nopesrajoitukset on passelit, ei tarvitse ajella ylinopeuksia nauttiakseen ajamisesta taalla. Tiesto on simppeli eika teita ole maarattomasti, kohtuullisen vahan itse asiassa.
Maana Uusi Seelanti on erikoinen sekoitus brittilaisyytta ja omaa kultuuriaan. Palvelut pelaa vahan kankeasti ja monesta huomaa, ettei taalla koneisto ole aivan aarimmilleen viritetty. Rakennukset ja talot muistuttavat jotenkin USA:n maaseutua sekoitettuna brittilaiseen tyyliin. Talot on matalia ja vaatimattoman nakoisia. Kaupungit ja kylat on perusjuttuja, paakatu ja muutama sivukatu.
Reissu meni hienosti, porukka oli mukavaa ja hitsaantui kivasti yhteen vaikka matkassa oli 5:n ja 4:n porukat ennestaan tuttuja toisilleen. Muutoksia KiWi:n varmasti tehdaan, olihan tama pilottireissu. Siita huolimatta mahtava matka :) Kiitokset matkalaisille siita, mun hommani oli helppo ;) Nyt alkaa matka kotia kohti. Seuraavaksi MP messut 2008.
Taalla Nelson, over and out.
Kuvissa: Nikau Lodge. Maailman kiertaja Gionata. Maisemaa itarannikolta. Uuden Seelannin hepoja sinne Turenkiin Epulle :)
Hieno kertomus taas kerran, parantelehan flunssas kunnolla. Taitaa tehdä toi vuorokauden lentokoneessa istuminen vähän pahaa sille mut koita päästä messuille.
Lassi "kyllä minäkin vielä...."
Posted by: Lassi | Monday, January 28, 2008 at 10:45