Titityy titityy, eipa kuulunut moista aanta kun Munger Mossissa route porukka hyppasi pyoran selkaan reippaasti ennen kahdeksaa. Norskitkin oli viela ilmeisesti tanakasti hoyhensaarilla haaveilemassa isommista turskasaaliista. Sarastavaan aamuun oli mahtavaa tunkea menemaan, tie luikerteli Ozarkkien vuoriston lansireunoilla kuin harmaa mato etsiessaan kuohkeampaa multaa. Meille ei multa maistunut vaan Marshfieldissa Freda's Downtown Cafe:ssa kunnon maalaisaamiainen a la ameriikka.

Tilasin koko porukalle aamupala setin. Pari paistettua munaa, pekonia, hash bronia eli raastettua pottua, paksun pannarin seka kaiken paalle gravy & biscuits eli pari sampylan tapaista uiskentelemassa valkoisessa lihan maustamassa kastikemeressa. Olin melko varma, ettei kukaan veda koko settia mutta sinne se vaan hupsahti melko monella. Juka alkoi epailla, etta mulla on painonvartijoiden kanssa joku diili...porukalle kiloja lisaa ja Losissa painonvartijoiden erikoistarjous: "Tuntuuko tuhdilta? Loppuuko vyosta reiat? Etka nae enaa varpaitasi? Ei hataa, routella hankkimasi kilot lahtevat helposti ja vaivattomasti, vain 2 minuuttia 17,3 sekuntia paivassa suunnittelemallamme erikoisohjelmassa hoikistut silmissa. Kuukauden paasta olet langanlaiha ruipelo ja muutenkin valmis missimitteloihin olitpa sitten mies tai nainen. Samalla saatat myos polttoainekuluissa, silla pihanurmesi ei taman erikoiskuurin jalkeen ole koskaan nayttanyt yhta herkulliselta...ei enaa vaivallista nurmikonleikkuuta. Kaikki tama ja paljon muuta...". No joo...lomallahan saa ja pitaa syoda hyvin :)

Paivan kulttuuriannista vastasi Coca Cola ja matkamuistomyymala. Parasta antia oli kuitenkin pysahdys vanhalla Sinclairin huoltoasemalla, jossa Gary kertoi old time juttuja, jakeli valokuvia ja limua ja antoi viela reissun lopuksi arvottavaksi Route66 valokuvakirjan. Huh...ihminen laittaa omistaan $45 kirjan eika ota penniakaan missaan muodossa koko visiitista...ei myy mitaan. Jonkun dollarin taitaa saada raavittua lahjoituksia varten ollesta laatikosta jota ei kylla kovin paljoa mainostettu. Route henkea...viimeisen paalle.

Kaytiin kurvailemassa vanhalla route-betonilla hetko. Mietin viela Garya ja paatan tuoda seuraavalla keikalla Suomesta ukolle jotain hienoa. No, karavaani kulkee ja niin kulkee tamakin remmi. Saavutaan Kansasiin...Rivertonissa tankkautan pyorat maailman hitaimmissa bensapumpuissa. Noita kannattaisi mainostaa..."Tule meille, tankkaat pidempaan kuin koskaan. Bensan pilvia hipova hinta ei karmaise kun vietat paivasi liruttaen menovetta tankkiisi, enemman vastinetta rahoillesi. Samalla saatat omaisuuksia, koska et ehdi poltella kullankallista parfyymia seistessasisi suolapatsaana ajoneuvosi vierella." :)

Kansasin jalkeen polkaisenkin sitte Oklahomaan...Clanton's Cafe tarjoaa kahvit ja pienta suolapalaa. Hotellilla ollaan hienosti ennen kuutta. 275 mailin ajopaiva paattyy minuutilleen samalla hetkella kun ensimmaiset pisarat putoilevat paivan mittaan pilveen vetaneelta taivaalta. PekkaPouta 0, meika 1 :) Freddie's BBQ mestassa illallinen maistuu ja porukalla on hauskaa. Sammy, tarjoilijamme haukuuttaa heittelemalla Suomea sinne tanne. Kitos kitos..huva...valmis...huva uota...juotava...kuuluvat ukon sanastoon.

Unta ei tarvitse kauaa houkutella. Mietin viela hetken Garyn tyyppisia Route66 henkea puhkuvia ihmisia...olen onnekas koska tunnen heita nipullisen. Potkin itseani peruksille, silla minulla ei ole ukosta kuvaa kannykassa laittaakseni nettiin :( No...ens kerralla...ens kerralla.

Comments

[Kati]

Terveiset Seppo- Ukille
sateisesta Suomesta !

Leevi, Roope, Pinja & Vanhukset

[Lassi]

Hienoa että teillä sujuu hyvin. On pojat Alaskastakin päässeet vihdoin lähtemään, myöhästyi lähtö sen verran että ette ilmeisesti tapaa. Ellet sitten Routen jälkeen jää odottelemaan pohjoisesta tulevia. Onnellista matkaa teille.
Lassi