Aamusella starttailtiin Packwoodista. Mt Rainierilla oli pilvista, joten sinne ei varsinaisesti napannut ajella eika ajeltukaan. Sen sijaan paatettiin ajella Mt St Helens tulivuoren itapuolitse ja kayda Windy Ridgelta kurkkimassa 1980 purkautunutta ja muistaakseni yli 300 metria huipustaan menettanytta vuorenketaletta. Aktiivinenhan tuo on edelleen. Itapuolelta purkauksen jaljet on mun mielesta paljon autenttisemmin nahtavissa...se on vaan sillai, etta itapuolen tie on naina paivina hyvin harvoin auki. Vaan nyt oli, huhujen mukaan ehka viimeista vuotta.

Aavemaiset oli maisemat. Pilvet mateli pitkin laaksoa ja kun maisemat muuten kasittivat suunnattoman maaran prikulleen samaan suuntaan 1980 kaatuneita puunrunkoja tai tietyn rajan takana pystyyn pyroplastisen iskun kuivattamia rankoja oli tunnelma kuin jostain leffasta. Ennen Windy Ridgea oli tarjolla upea maisema Spirit Lakelle, jossa oli tuota tukkia melkoiset maarat (kuva).

Windy Ridgella oli pakko todeta, jotta tamakaan vuorenketale ei suistuisi koko komeudessaan nayttaytymaan pilviverhon takaa. Semmosta se on saiden ja vuorten kanssa. Vaan olihan mukava kayda katsastamassa tama itapuolikin pitkasta aikaa.

Melkoisessa korvessa ajeltiin sitten kohti etelaa kunnes tultiin Columbia joelle. Hetikohta oli myohaisen lounaan paikka kun pyorajonosta kuului yhteisaanella lausuttuna "ruokaa". Meni hippasen pitkalle lounas kun tuo itapuolen kahvila oli kiinni...ja muutahan tuolla ei 150 kilsaan sitte ollukkaan. Vaan hengissa selvittiin :) vaikka nalka ehti vahan tullakin.

Columbiajoen rantaa myotaillen ajeltiin sitten kohti Portlandia. Noiden putousten nimea en nyt muista mutta ne on siina historiallisen OR30 tien varrella. Portlandin lapi ei ollut pahaa ruuhkaa, joten meille jai aikaa topata Tigardissa Paradise HD:lla ja kayda vahan "taydentamassa". Oli siina hilkulla ettei Velille ja Jukalle lahtenyt saman tien oma Ultra mukaan. Nayttaa silta, etta rauta vie voiton muovista viela joku paiva...useammallakin Kalajokisista. On monia moottoripyoramerkkeja mutta vain yksi Harley Davidson...tuumailkaas sita ;) Melkoinen maara nailla mun reissuilla mukana olleita on merkkia vaihtanut...saisipa jotain provikkaan niistakin.

Itse muistan hyvin kun ekaa reissua olin vetamassa ja ensimmaiset HD mailit ajoin. Mietin etta pirulauta millainen romu...nainkohan talla paasee Losiin. Paasi ja hyvin paasikin. Ajoin viela toisenkin reissun...ja sen jalkeen aloin suunnittelemaan oman harrikan ostoa. Joku siina vaan on...erilainen fiilis kun muilla ajellessa. Toki ajelen muillakin..bemarilla...hondalla ja kotarilla enaa tata nykya mutta kylla se HD on se lahinna sydanta oleva. Semmonen se on...ihmisen mieli :) Nyt aamupalalle ja sitten kohti rannikkoa.

Comments

[Pekka Rahkola]

Ihan kun elokuvasta Sumuisten vuorten Gorillat,, Gorillat ei vaan olleet kuvassa, missä lie ?

Terkkuja kaikille , Pekka ja Tarja
ps. Suzuki on kunnossa..tieten ??

[Paula Salmen]

Jälleen sai nauttia ihanista kuvista ja maisemista sieltä suuresta maailmasta.
Terkkuja Vilmalta Juha-setälle ja Vuokkolle.

[PaTo]

Cecilia kjiroitti:Hyva Evie ja Soolo !!! Well done ! ) I can understand this was your first competition ! Super !