touring-life.com

Toiseksi viimeinen ajopaiva alkoi siis sateisissa merkeissa. Harmaata oli taivaan taydelta mutta kuten niin usein aikaisemminkin, sadetta piisasi vain aamun tunneille. Jos reilun tunnin paasta alkoi nayttaa kirkkaammalta ja puolentoista tunnin ajon jalkeen sadekamppeet jouti laukkuihin. Hyva niin. Maisemissa piisaa 101:lla. Komeeta on Oregonin puolella ja sama teema jatkuu Kaliforniassa.

Kun oltiin osavaltion raja ylitetty ostettiin piknikkitarpeet Crecsent Citysta. Puolen paivan korvilla naatiskeltiin evaista hiekkarantsulla ja samalla kertaa jatettiin mahdollisuus Tyyneenmereen pulahtamiseen kayttamatta :) Loppupaiva ajeltiin leppoisissa punapuumetsa-merkeissa tanne Garbervilleen jossa nyt heraillaan reissun viimeiselle legille. Ajettavaa piisaa. Eilisen mitaksi tuli 285 mailia.

No niin...nyt ollaan viimein 101 tiella. Paikan nimi on Bandon ja osavaltio on Oregon. Ulkona sataa sataa ropisee ja kohta pitaisi olla tien paalla...onneksi on aamupalan aika ennen sita.

Eilinen paiva aloitettiin Evergreenin ilmailumuseon visiitilla. Herrojen mukaan siella olisi helposti mennyt koko paiva, sen verran mielenkiintoisia tarinoita olivat museon vapaaehtoiset elakkeella olevat entiset lentajat, lentomekaanikot ja muu asiaan vihkiytynyt henkilokunta tarinoineet. Onhan siella nahtavaa...koneita on ihan alyttomasti, eri aikakausilta aina kaksitasoista SR71 vakoilukoneeseen ja avaruusaikakauteen asti.

Kun oli lahdon aika kuului pihalta sateen rapina. Vaan ei auttanut, kumipuku paalle ja ettepain. Ensin tuntui, etta sade lakkaa kokonaan kunnes tultiin Lincoln Cityyn ja rannikolle. Siella alkoi ropista jo enemman silla aikaa kun kahviteltiin ja lounasteltiin. Tunti lisaa ajoa ja Newportin kaupunki....ja kohta sade alkoi laantua ja loppui kokonaan. Ihme juttu kun aina tassa kohtaa sataa.

Loppupaivasta sitten keli olikin jo muikea ja maisemat samaa luokkaa. Illalla myos Jukka oli muikeana kun sai hirvean satsin ruokaa eteensa...melkein koko setti havisi aanta kohden :) 225 mailia ajoa taisi tehda ison miehen nalkaiseksi.

Aamusella starttailtiin Packwoodista. Mt Rainierilla oli pilvista, joten sinne ei varsinaisesti napannut ajella eika ajeltukaan. Sen sijaan paatettiin ajella Mt St Helens tulivuoren itapuolitse ja kayda Windy Ridgelta kurkkimassa 1980 purkautunutta ja muistaakseni yli 300 metria huipustaan menettanytta vuorenketaletta. Aktiivinenhan tuo on edelleen. Itapuolelta purkauksen jaljet on mun mielesta paljon autenttisemmin nahtavissa...se on vaan sillai, etta itapuolen tie on naina paivina hyvin harvoin auki. Vaan nyt oli, huhujen mukaan ehka viimeista vuotta.

Aavemaiset oli maisemat. Pilvet mateli pitkin laaksoa ja kun maisemat muuten kasittivat suunnattoman maaran prikulleen samaan suuntaan 1980 kaatuneita puunrunkoja tai tietyn rajan takana pystyyn pyroplastisen iskun kuivattamia rankoja oli tunnelma kuin jostain leffasta. Ennen Windy Ridgea oli tarjolla upea maisema Spirit Lakelle, jossa oli tuota tukkia melkoiset maarat (kuva).

Windy Ridgella oli pakko todeta, jotta tamakaan vuorenketale ei suistuisi koko komeudessaan nayttaytymaan pilviverhon takaa. Semmosta se on saiden ja vuorten kanssa. Vaan olihan mukava kayda katsastamassa tama itapuolikin pitkasta aikaa.

Melkoisessa korvessa ajeltiin sitten kohti etelaa kunnes tultiin Columbia joelle. Hetikohta oli myohaisen lounaan paikka kun pyorajonosta kuului yhteisaanella lausuttuna "ruokaa". Meni hippasen pitkalle lounas kun tuo itapuolen kahvila oli kiinni...ja muutahan tuolla ei 150 kilsaan sitte ollukkaan. Vaan hengissa selvittiin :) vaikka nalka ehti vahan tullakin.

Columbiajoen rantaa myotaillen ajeltiin sitten kohti Portlandia. Noiden putousten nimea en nyt muista mutta ne on siina historiallisen OR30 tien varrella. Portlandin lapi ei ollut pahaa ruuhkaa, joten meille jai aikaa topata Tigardissa Paradise HD:lla ja kayda vahan "taydentamassa". Oli siina hilkulla ettei Velille ja Jukalle lahtenyt saman tien oma Ultra mukaan. Nayttaa silta, etta rauta vie voiton muovista viela joku paiva...useammallakin Kalajokisista. On monia moottoripyoramerkkeja mutta vain yksi Harley Davidson...tuumailkaas sita ;) Melkoinen maara nailla mun reissuilla mukana olleita on merkkia vaihtanut...saisipa jotain provikkaan niistakin.

Itse muistan hyvin kun ekaa reissua olin vetamassa ja ensimmaiset HD mailit ajoin. Mietin etta pirulauta millainen romu...nainkohan talla paasee Losiin. Paasi ja hyvin paasikin. Ajoin viela toisenkin reissun...ja sen jalkeen aloin suunnittelemaan oman harrikan ostoa. Joku siina vaan on...erilainen fiilis kun muilla ajellessa. Toki ajelen muillakin..bemarilla...hondalla ja kotarilla enaa tata nykya mutta kylla se HD on se lahinna sydanta oleva. Semmonen se on...ihmisen mieli :) Nyt aamupalalle ja sitten kohti rannikkoa.

Sunnuntaina ajeltiin 280 mailia Mt Rainierin juurelle. Washingtonin osavaltion maaseutu on varsin nattia vaikka valilla oli melko lampostakin...ja ehka vahan suoraakin tieta. Aamukaffet nautiskeltiin Starbuck, WA:ssa, lieko kuppila saanut lahtonsa taalta.

Loppupatka tuonne Rainierin juurelle olikin melko vilposta settia eika vuori suvainnut nayttaytya meille. Poh. Illalla pidettiin leirinuotiota ja grillailtiin makkaraa sun muuta. Notskin aaressa oli mukava istuksia kuulaassa illassa.

Semmosten kavereiden kun Lewis ja Clark jalanjalkia seurailtiin lauantai paiva. Herrat olivat semmoisia ameriikan loytoretkeilijoita, jotka kartoittivat reissullaan tata suurehkoa mannerta jonnin verran. Herrojen reissu alkoi St Louisin seudulta Missourista ja paatyi tuonne Seattlken nurkille loppu viimein. Vuosisata oli 1800. Melekosta hommaa ollut tuo tutkimusmatkailu siihen aikaan.

Niin, siis seurailtiin hyvin pitka patka tuota Clearwater- jokivartta ja ennen kun oltiin jokivarressa, seurailtiin jotain pienempaa jokea ja laaksonpohjaa tuolta Missoulasta. US12 on todella makia tie. Uskomaton itse asiassa. Varsinkin tuon setti Montanan ja Idahon rajalta tanne Clarkstoniin asti. Eli Washingtonin osavaltiossa siis ollaan viimein. Ei tosin kovin pitkalla, silla raja menee tuossa Snake Riverissa...toisella puolen on siis Idaho ja Lewiston. Ette arvaa, mista moiset nimet kaupungeille.

Pikkusen yritti sataa tuossa kun saavuttiin Nez Perce- intiaanien reservaattiin. Siinapa toinen historiallinen juttu. Lukekaapas Nez Perce intiaanien legendaarisesta paosta ratsuvaelta legendaarisen paallikkonsa Josephin johdolla. Sadetta ei siis tullut pienta 10 minuutin pisarointia lukuunottamatta. Sen verran tanakasti on uskoa nailla matkalaisilla siihen, etta tulevaisuudessa tallissa on HD jotta joka kerta kun mennaan harrikkaliikkeeseen, sielta lahtee melkonen kasa tavaraa mukaan. Niin tallakin kertaa Missoulan HD:lta :)

Kuvissa maisemia joelta parista paikasta. Kalajoen intiaanit ylittamassa jokea ns. tomistely- muodestelmassa. Lisaksi taukoilua Lowellin metropolissa, joka ilmeisesti hiljattain oli kokenut vaestotappiota 1/24 osan verran. Big city, sano.

Jes jes. Tama paiva oli jossain maarin sellainen "siirtymapaiva". Ajeltiin 250 mailia Seeley Lakeen ilman isompia ohjelmanumeroita. Aamulla tuntui, etta keli olisi lammin mutta jo tunnin ajon jalkeen viileni akkia. Ja sitten viileni sen verran lisaa, etta laitettiin vahan kampetta paalle (kuva).

Kahviteltiin ja tankattiin rauhassa ja ajeltiin ettepain. Melko tanakka savunhaju oli ilmassa yli puolillepaivin...nailla seuduin (no 50 km paassa) on metsapaloja menossa ja sen kylla haistoi. Lounasta naatiskeltiin Avonissa.

Perilla Seeley Lakessa oltiin hyvissa ajoin ennen kolmea. Siina oli sitten aikaa juhlistaa Juhan syntymapaivia (sankari kuvassa..komia aija...kurvaili harrikalla malliksi siina motellin pihalla) ja valmistautua omiin Venetsialaisiin...kun eivat Kalajokiset ny paase omiinsa tanaan lauantaina. Kivat istujaiset olikin motellin pihamaalla. Kaytiin vahan lapi reissun paikkoja ja mita itse kullekin toistaiseksi oli mieleenpainuvammaksi jaanyt. Oli mielenkiintoista kuunnella, miten eri ihmisille eri asiat on niita "juttuja".

Aamulla lahdettiin Alpine motellin hoteista Yellowstone luonnonpuiston halki ajelemaan kohti koillista. Tehtiin stoppi Mammoth Hot Springssissa (kuva) ja pallisteltiin Yellowstonen tuliperaista maastoa. Komiat oli maisemat siellakin mutta sitten...huh huh.

Lahdettiin Karhunhammastielle (Beartooth Highway). Olen jonkunkin tien ajellut elamani aikana pyoralla ja on ihan pakko nostaa tama setti oikeastaan sinne ihan karkipaahan. Maisemat oli aivan uskomattomia! Oikeastaan koko patka Yellowstonen koillisnurkasta Red Lodgeen Montanan puolelle on aivan huikea. Tie on mahtavassa kunnossa, mutkia riittaa ja maisemat ja maan mahtavat. Korkein paikka on 10967 jalkaa eli 3655 metria merenpinnan ylapuolella. Josses sanon mina. Meni korkeuspoliittisestikin karkeen korkeimmaksi ikina ajetuksi. Jep!

Jukka sai uuden kaverin tuolla ylhaalla :) Melkio ahne kurre...muistuttaa yhta pienen pienta koiraa siella kotopuolessa. Rakkaita terkkuja Niinalle, Laurille ja Tepsulle taalta :)

263 mailia ja Big Timber on sijainti. Illallinen syotiin Grand Hotellissa...1890 vuosikertaa olevassa historiallisessa paikassa. Tykkaan siitakin sattuman oikusta :)

Tanaan meilla oli vapaapaivan paatteeksi pienimuotoinen juhlallinen tilaisuus, jossa Pumpasen Viivi hyllytettiin virastaan ja Vasankarin Eija nimitettiin synttarisankarin (pari paivaa myohassa mutta kuitenkin) ominaisuudessa Viiviksi Viivin paikalle nyt kun Eijalla on tuota kauan toivottua tukkaakin vahan pidemmasti. Aiti lahettaa terveisia "hiivatin penikoille" :)

Kuvissa siis uusi missi ja synttarisankari :) uusine tukkineen, laukkuineen ja saippuakuplineen. Uusi ulkomuoto kiinnitti ansaittua huomiota...heti oli kilpakosija Tennesseesta komeine pyorineen....saa siina Jukka olla tarkkana. Lienee Jukan syyta vaihtaa merkkia "Tupperwara"- pyorasta Ameriikan rautaan :)

Taalla ollaan, perilla Yellowstonessa. Eilen siis oltiin jo taalla :) Ajopaiva oli semmonen napakka komeissa maisemissa. Pari paussia pidettiin; kahvit Pinedalessa ja maailman parhaat burgerit Jacksonissa, jossa oli tommonen vahan erikoisempi kaari tehty puiston reunaan. 365 mailia tuli ajeltua.

West Yellowstonessa parkattiin Alpine motelliin pariksi yoksi. Illalla pidettiin grillipileet motellin pihalla. Grillattiin makkaraa. Lisaksi tarjolla oli pitsaa, perunasalaattia seka tietysti virkistavia juomia. Mukava oli istuksia iltaa viileassa kuulaassa kelissa.

Kylla on pakko sanoa, etta kaikista kaymistani osavaltioista Utah on hyvin lahella maisemiensa puolesta mahtavinta paikkaa. Pirulauta sanon mina. Arches National Parkin jalkeen ajeltiin UT128 pitkin Colorado-jokea seuraten. Mahtavaa settia ja upiaa maisemaa. Kerta kaikkiaan. Sitten oli vuorossa Colorado ja siella tie 139 joka vei meidat kahvipaussin jalkeen Lomasta (jepjep..kiva nimi kylalla) Rangerelyyn. Vot olihan siina maisemaa taas...ja semmosta napakkaa kurviuraa myos, varsinkin Douglas Passin (sola) ylityksessa. Hienoa paanaa.

Dinosaurissa tankattiin fillarit ja syotiin Kivisen Retun voileipakuppilassa lounasta. Hitaat oli tapahtumat ko. paikassa kun ysikymppinen kassamieshenkilo kirjoitteli kasikymppiselle morsiammelleen keittioon tilauksia....tietokoneella :) Heh...hai tekkia parhammillaan. Muita tyointekijoita ei Bed Rock lounaskuppilassa vissiin ollukkaan :). Hauska paikka, jossa kotimainen nimisto sai osakseen aina niin hauskaa huomiota.

Sitten ajeltiin takaisin Utahiin ja Vernaliin josta tovin tuumaustauon ja paikalliskonsultoinin jalkeen ajeltiin 191:sta pohjoiseen Rock Springsiin, jossa asetuttiin yopuulle. Tama 191 on kanssa yks semmonen taysin tyrmistyttavia maisemia (ja muutenkin makiaa ajoa) tarjoava 110 mailin setti. Peuroja siella on vaan alussa melkosesti, joten tarkkana saa olla. Korkeella mennaan koko ajan...yli 2500m:n. Itse asiassa melkein koko paiva on ajeltu yli 2 kilsassa. Mainittakoon, etta juuroopan korkein tie taitaa muistaakseni kavaista 2700 metrissa...taalla mennaa siella about koko ajan ja maisemat on kylla sen mukaisia.

360 mailin paivan paatteeksi jalkiautonakin kurvailevat Hannu ja Pirkkokin paikallistettiin lopulta. Taalla ei toi telisounera oikein pelittele. Elisalle meni tama era 6-0 :)

Monenmoista kaarta olen nahnyt mutta Arches National Park on kylla ihan omaa luokkaansa. Henkeasalpaava paikka. Aivan uskomattomat maisemat, joita on aika turha koittaa selittaa kellekaan. Tassa kuvia sielta. Riennettiin sinne siis puiston aukeamisaikaan, eli oltiin paikalla puoli 8 aamulla. Kannatti...silla jotenkin tuntui etta aamuinen valaistus teki maisemista viela intensiivisemman.

Lisaa paivan ajoista toisessa postissa....jossa lisaa kuvia :)

Hannulle ja Pirkolle tiedoksi...porukka on yota La Quinta Innissa. Osoite on 2717 Dewar Dr, Rock Springs. Voitte ilmoitella sijaintia sahkopostitse osoitteeseen jussi@touring-life.com

Hotelli oli ennen Ramada Limited :)

Terv Jussi

Ps. soneran roamingsopmukset on hanurista :) Anteron puhelin pelaa.

...syötiin illalla mitä mainioimmassa mexicolaisessa ravintelissa mm. chorizo burrito, pollo asado, steak ranchero, fajitas ja pollo crema. Kuvassa Kalajoen oma moottoriturpa ja eteläisen murteen taitaja mr Ouuurrraid Ouuukei vetelee campechana. Saattoi siinä joku margaritakin mennä ja tequila. Marganiittaan ja teliquaan asti ei päästy :)

**Jussi

Email: jussi@peterpanbike.fi / jussi@tourman.fi / jussi@touring-life.com
Skype: Jussi Vaisanen

Aamuvarhain lahdettiin Jacobilta ajelemaan kohti itaa. Olihan kylla 0630 lahdon arvosta. Heti kun tultiin Kanab ylangon itapaahan, edessa aukeni melko rapea maisema. Joku kalajokisista totesi, etta maisema on kuin jostain maapallon aamunkoitteesta ja taytyy sanoa, etta just semmonen fiilis tuli.

Seuraava stoppi oli Navajo sillalla...sen jalkeen lahdettiin kohti Pagea. Toiselta puolen laaksoa maisema oli edelleen huikia. Huh. Paussin jalkeen vedettiin sellanen pidempi 100 mailin setti...kun ei oikein ollut hyvaa paussipaikkaa ja Page oli siina jotenkin liian lahella.

Sitten suihkittiin Monument Valleyn lapi. Ja taas oli maisemat vertaansa vailla. Jumankekka maa sanon vaan. Ja sama homma jatkui edelleen matkalla Moab, UT:n. 360 mailia ajeltiin ja hyvissa ajoin oltiin perilla. Matkalla saatiin lopussa semmosta kevytta sadepisaraa vaan eipa ollut tarvetta vetaa kummipukua edes paalle. Jossain valissa oli vain 16 lamminta...ja hetikohta taas 25. Semmosta se on, nailla seuduin :)

Tassa paivan kuvia. Ensin Antero ramboilee Judd:lla Fredoniassa. Sitten on perinteista kanjoniryhmakuvaa ja lopulta illalistumissa Jacob Lake Innilla. Lisaksi viela joku yllarikuva :)

Aamusella naatiskeltiin aamupala Parry Lodgessa ja hyva olikin. Aamupalan jalkeen lahdettiin baanalle, toki pieni stoppi otettiin heti Ace Hardwaren pihalla. Piti hakea vahan ruuvia jotta saa gps:n kiinni tuohon kultasiipeen. Pikku hyppy ja sitten oltiin tankilla Judd Auto Servicella tankilla. Judd mainostaa nasevasti "Lottoa, ammuksia, aseita ja olutta".

Seuraavaksi ajeltiin ylemmas ja katsastettiin maisemat Kanab:n kansallismetsassa..tai sielta kasin. Tovi kruisailua ja kohta kahviteltin Jacob Lakella.

Jacobilta matka jatkui Grand Canyonille. Kaytiin Pt Royalilla ja Angels Windowlla...sen jalkeen lounastettiin North Rim:lla. Pepperoni slice maistui poikkeuksellisen hyvalle. Brigh Angel Pointille ei enaa koko remmi jaksanut taapertaa...paiva oli kuuma ja tuntui ette happimolekyylit oli jossain muualla kuin missa piti. Otti ihan henkeen kappaily takaisin pohjois rimmin kylaan. Yopuupaikassa Jacob Lakella oltiin hyvissa ajoin vahan kolmen jalkeen. Nyt naatiskellaan illallista ja aamulla matka jatkuu...paamaarana Moab, UT. Saa nahda mita matkan varrella nakyy....

Teille ei kuvia nyt nay kun on toi nettin niiiiiin hidas etta. Laitan paivan fotot sitten illalla jos olis parempi yhteys....

Taas on aika lyoda tieta ajella reissua. Talla kertaa mukana on joukko Uimaranta Ajelijoita eli MC Beach Riders Kalajoelta. Ja juttua riittaa :) Tylsaa ei ainakaan ehdi olla, sen verran liukaslaukaista porukkaa on.

Eilen tuupattiin liikkeelle Las Vegasista. Ajeltiin autiomaata pitkat patka. Letkassa on 6 Electraa, 1 Hertsikka ja sitten on mun Gold Wing. Ensimmaisen paivan jalkeen ei oikein tieda mita sanois....Hiace mika Hiace. Kone on hyva mutta loput fillarista ei oikein sano eika tee mittaan missaan. No...on mika on. Kokeiltava sitakin on.

Kuumaa kelia pukkas koko paivan. 42 parhammillaan. Hyva etta tarkenee :) Hurricanessa taydenneltiin varusvarastot. Zionin puisto oli hieno kuten aina....olivat vaan tietyostaneet melkein koko tien joten aika paljon saatiin ootella. Yoksi saavuttiin Kanab, UT:n Parry Lodgeen, joka olikin hieno yllari. Hieno paikka :)

Perillan ollaan koko porukka ehjana ja hyvissa fiiliksin. Eilen vietiin fillarit takaisin ja vieteltiin vapaata aikaa taalla Friscossa. Lauantaina ajeltiin perille sellainen reilu 300 mailin paiva. Ja olihan se kylla ajamisen arvoinen reitti :)

Aamutuimaan aimisteltiin noita punapuu metsia. Kylla niissa riittaa aimistelemistakin....kameralla ei oikein tahdo saada kuvattua mitaan jarkevaa sielta. Garbevillessa piipahdettiin nopsaan katsastamassa, milta amerikkalainen mp ralli nayttaa...kromia ja nahkaa oli runsaasti tarjolla vaikka kello ei ollut edes yhdeksaa viela.

Leggettissa pidettiin kahvipaussi...kuvailtiin puun lapi tehtya "tunnelia" ja sitten aloitettiin varsinainen ajaminen, Highway1. On tullut aikasemminkin hehkutettua tuota reittia Leggett-Jenner vaan pakko se on todeta, etta huikea huikea 180 mailia se on. Mahtavia maisemia, kivoja pikkukylia ja ennen kaikkia kurveja kurveja ja makeaa tieta ajaa. Lounasteltiin Fort Braggissa ja muutenkin ajeltiin sellaisia nafti tunnin patkia...katseltiin valilla Tyynenmeren rannikon maisemia.

Ennen Friscoon saapumista kaytiin viela kerta kiellon paalle HD kaupassa ja sitten olikin kohta edessa Golden Gate ja reissun finaali.

Suurkiitos Turun HOG porukalle vahvistettuna Pietarsaaren Passellin pariskunnalla. Reissu oli kerrassaa upea! Olette ajomiehia/naisia viimeisen paalle. Kiitos myos muistolahjuksista....sain hienon HD nahkaliivin porukalta :) Ja lisaksi kotiin jotain pienen pienta vietavaksi. Kiitos ja kumarrus..oli ilo ja kunnia ratsastaa kanssanne :)

Tassa kuvia viimeiselta ajopaivalta...

Tassa viela lisaa kuvia liittyen edelliseen postiin eli ajopaivalta Bandonista Fortunaan. Piknikkia ja semmosta :)

Dodii. Tulihan se sielta...aurinkoista kelia pukkas koko paivan tanaan. Vahan viileaa ja tuulista oli ajoittain mutta eipa se paljoa haitannut. Hyvin hyva fiiwis ajella. Ja mika jottei, Oregonin rannikko hellii kylla silmaa...eika Kalifornian puoli huonommaksi jaa. Ajeltiin rauhassa ja valilla vahan paremmalla etenemalla ettepain.

Brookingssista otettiin leivat ja juomat messiin ja ajeltiin piknikille Kalifornian puolelle. Myohemmin katsastettiin eka setti punapuita. Tanne Fortunaan tultiin hyvissa ajoin...ja hyva niin. Huomenna on aikainen lahto kohti Highway1:sta ja San Franciscoa.

...sade meinaan. Florencesta etteenpain ei sitten pukannut enaa vetta taivaalta. Itse asiassa sade loppui heti kun kahvilta lahdettiin etelaa kohti. Vaan vartti ennen Florencea alkoi tulla vetta taivaalta...ja sita tuli sitten hetikohta reilusti. Sellanen ihmeellinen pehmea sade...ihan kun olis suihkulla naamaansa ruiskutellut..pienella paineella. Florencessa otettiin kahvit ja piirakat...heti kun oltiin sisalle kaffilaan astuttu sade loppui. Tassa porukassa on pakko olla mukana joku sademagneetti. No, oikeastaan ei meilla nyt niin paljoa sadetta ole ollut...laskin just tanaan, etta kolme varsinaista sadepaivaa. Huomenna sitte aurinkoista :)

Tassa pari livekuvaa Lincoln Citysta. Laitan samalla rakkaita terkkuja Niinalle, Myyralle ja Tepsulle Turenkiin :) Lisaterkut menee Ukiin Leenalle ja Osmolle ja Manseen Teiskulle, Saltsulle ja Petelle!

Eilinen paiva oli yhta vesileikkia. Kaytiin Mt St Helensilla pyorahtamassa...ja ajeltiin sitten sateen saattelemana Newbergiin Oregoniin. Portlandin pohjoispuolella vetta tuli niin paljon, etta oli pakko vetaa sivuun. Pideltiin taukoa sitten paikallisessa Toyota liikkeessa..ystavallista porukka, tarjosivat kahvia ja nettiyhteydet ja koneita :)

Tanaan ajeltiin aamulla Evergreenin ilmailumuseoon josta sitten jatkettiin Tyynenmeren rantaan. Nyt pidetaan paussia Lincoln Cityssa ja nayttaa pahasti silta, etta vesisade taukoaa :)

Tulihan se aurinkoinenkin paiva :) Ajopaiva oli auringontaytteinen ja sen verrsan lyhyt, etta kaytiin samoin tein Mt Rainierilla Paradicessa. Onneksi niin, koska nyt aamulla satelee kuuroittain vetta...se ei isommin haittaa vaan pilvet on aika alhaalla...ei mahtas tuolla ylhalla nahda mitaan.

Kuvissa tsillailua kaffella...isoa vuorta, ryhmakuvaa ja ketturepolainen, joita oli isommalla porukalla lahtenyt katsastamaan vuorta. Ihme tyyppeja, eivat juuri piitanneet motoristeista :)

Maisemia...komeita :) Ei ihme jotta Clark ja Lewis nimiset heppulit kurvailivat samaa reittia kartoittaessaa tata mannerta...kay kelpas :) Clearwater joki on kyseessa....

Tassa kuvatukset osittain sateiselta paivalta Seeleylta Clarkstoniin. US12 on upea tie. Missoulassa James Laino niminen Raisiolainen mopokuljettaja vaihtoi kyparaa :) Meihella kypara vaihtuu kun Jokereilla koutsi. Hehee :) Kuvissa myos konepyorailija Heikki vetaa repaa kun ulkona pukkaa kosteutta taivaalta :)

Taalta tuilee kuvia matkalta Seeley Lakelle ja edelleen Seeley Lakelta US12 pitkin Clakstoniin...eli Montanasta Idahon kautta Washingtoniin. Porukka on aamutoimissa puunaamassa pyoria ja kohta mennaan taas.

Tassa viela muutama kuva paivan makeista maisemista. Viimeisessa kuvassa Turkulaiset ovat vallanneet Grand Hotellin baaritiskin :) Lisaksi kuvissa on Nez Perce heimon miehia Kuolleen Intiaanin Solalla...ja maisemaa sielta. Ugh.

Semmonen huomio viela, etta klikkaamalla kuvia saatte foton isommaksi auki naytolle...

Taalla sita ollaan, Grand Hotel Big Timber...varsinainen on juu :) Lankkarikamaa..rakennettu 1890...varsin persoonallinen, suosittelen jos nailla seutuvin haette paikka, jossa kallistaa paa. Vaan kuinkas tanne on tultu...

Aamusella Yellowstonessa naatiskeltiin rauhassa aamupala. Koko eilinen paiva oli vetta pukannut taivaan taydelta ja aamulla taivas naytti selkenemisen merkkeja, joten lahdettiin liikenteeseen ku keli oli "auennut". Ajeltiin puston lapi...pysahdeltiin ja ajeltiin upeiden maisemien halki. Kylla Yellowstone ja nama nurkat on maailman upeimpia paikkoja...ei maha mitaan. Piste.

Tanaan yhden miehen reissu sai tayttymyksensa ja omallakin kohdalla ehdoton reissun kohokohta oli, kun paastiin melkoisen lahelta katselemaan, kun karhuemo ja kaksi pentua tallustelivat rinnetta ylospain. Karhunpennut oli leikkisalla tuulella...jotenkin tuli ylenpalttisen liikuttunut olo. Uskomatonta...mun mielestani. Muita nahtyjen villielainten listalle paatyivat susipari, kaljupaakotka, laumoittain buffaloita, hanka-antilooppilauma ja murmeli. Yhta kaikki vaikuttavia juttuja. Toi yksi buffalo kyttaili tien yli mennessaan meita sen verra karttyisasti, etta Jarilla kytkinkasi vipatti hermostuneesti...

Tower Junctionissa piti tuumailla tovi...Beartooth Highway oli lumisateen jaljilta sulki...jos nalleperheen nakeminen oli Timolle reissun tayttymys, oli tien sulki oleminen Kennetille antikliimaksi (kuvassa hiljainen hetki kyltin vierella). Semmosta se vaan on...keleille ei maha mittaan. Konsultoin paikallista mopomiesta ja paatin, etta ajellaan kuitenkin lenki kautta samoille suunnille. Chief Joseph Highway eli Nez Perce heimon paallikon mukaan nimetty patka. Kylla oli lenkin vaarti...kuvat puhukoon puolestaan...lisaa kuvia osa2:ssa...

Cooke Cityssa naatiskeltiin kahvit...sitten ajeltiin Kuolleen Intiaanin solan kautta itaa kohti. Nez Perce intiaanit pakenivat Little Big Hornin taistelun jalkeen ratsuvakea tuon solan kautta ja onnistuivat harhauttamaan takaa-ajavan porukan vuorilla. Semmosta :)

Naatiskelkaaa kuvista...niista ehka saa pienen pienen aavistuksen siita, millaisissa maisemissa tanaan kurvailtiin.

Terveiset taalta Yellowstonesta. Eilen ajeltiin tanne ja perjantai on ollut vapaa eli lahdetaan taalta eteenpain vasta lauantaina aamulla. Torstaina keli aityi kosteaksi. Sadetta tuli ja meni, valilla oli kuivaa sitten taas ei. Mikaan jarkyttavan kylma ei kuitenkaan ollut..taisi kylla johtua enemman paalla olleista vaatekerroista kuin kelista.

Jackson Holessa pidettiin lounastauko (kuvassa herrat patsastelee paikallisen HD liikkeen edessa...yllataen). Jackson oli kivan oloinen "alppikyla". Reitti Jacksonin kautta Yellowstoneen oli muikea maisemiltaan...onneksi Jacksonin jalkeen ei enaa pukannut vetta taivaalta ja aurinkokin nayttaytyi ajoittain. Matkalla bongattiin ihka oikea nalle, joka talviunien jalkeen syoda nassutteli varpuja rinteessa... Matkaa olio n. 150m. Timpan kiikareilla naki, miten hieno kaveri oli kyseessa...turkki oli upean ruskea ja muutenkin heppu oli kovin hyvakuntoisen klassisen nakoinen.

Old Faithful geysirille satuttiin juuri kun se oli aloittamassa purkautumistaan. Viiden minuutin odottelulla katseltiin tuo ihme pois kuleksimasta...aika hyvin kun purkaus tapahtuu n. 90 min valein :) Tarkka ajoitus.

Tanaan perjantaina sitten onkin pukannut melkosta sadetta. Ihan tosissaan on tullut vetta. Itse ole pyykannyt ja lataillut akkuja....nelja kahdeksasta fillarista naytti olevan liikenteessa, joten ainakin osa porukasta on ollut puistossa liikennalla...juuri jyristivat pihaan. Taitaa olla kosteaa poikaa :)

Terveiset v.2008 Route 66 ajajille. Harmi ettette ole mukana talla elamysmatkalla.

Terveisit from Jackson, Wyoming: Tuula&Jari, Tuula&Rauli, Mayvor&Kenneth, Heikki, Veikko, Lauri, Timo & Jussi

Ps. Mahdollisesti myos taalla oli HD pulju, josta lahti t-paitaa sun muuta matkaan :)

Paikkatiedon pitaisi nyt paivittya tuonne sivun vasemmassa ylanurkassa olevaan karttalinkkiin....

Talla Logan, UT. Eilinen paiva oli ns pitkaa vetoa kun tehtiin aika loikka lannesta itaan. Bonnevillessa kaytiin katsastamassa paikallinen autorata, jossa kuulema huristavat kovaakin ajoittaisi pirsseillaan. Hassuinta hommassa on, etta autoilla ajellaan jarvessa..joskin siihen aikaan kuivuneessa ja viela suolassa. Huh, toivottavasti on alustat massattu silla ainakin Suomessa just suola ja auton ilkein vihonen...katsastuskonttori onkin sitten hyva kakkonen.

Pitkaan patkaa vedeltiin...maileja tais tulla 360 nurkilla ja tuohon mahtui sentaan isku yhteen HD kauppaan ja yhden fillarin vaihto Salt Lake Cityssa. Kaikki on hyvin ja kunnossa...tanaan ettepain sitte kohti Yellowstonea.

Huitsin nevada. Kya nain on. Keskella ei juuri mitaan ja tanne tullessa oltiin samassa paikassa. Lake Tahoelta ajeltiin Carson Cityyn ja siita edelleen Virginian maisemissa kohti itaa. Preeriaa ja vuoristoa riitti. Valilla ajeltiin 30 kilsaa tuppisuoraa ja sitten kurvailtiin ylospain jonnekin kahden ja puolen kilsan korkeuteen...sitten alas ja taas suoraa :) Et semmosta...keli oli kohdillaan ja hieno...pieni saderopsaus tuli jossain valissa.

Nyt ollaan Ely Nevadassa...huomenna jatkuu.

Kuvissa Middlegate Nevadasta loytynytta saluunaa sun muuta :)

Pikaiset terveiset Ely, Nevadasta. Porukka perilla ja kunnossa.
Langatonta verkkoa ei nakyvissa, joten kuvat saa odottaa...kannykakaan
pelaa talla huitsin nevadassa :)

-Jussi

Do doo...lupailin lisaa kuvia joten tassa. Tekstia en nyt kerkia tuottamaan suuremmin. Paiva oli kaikkiaan upia. Mercedista aamutuimaan ajellessa Kalifornian kumpuilevien niittyjen keskella fiilista loytyi...nostalginen olo ja mahtava tie. Yosemite on Yosemite, uskomaton paikka. Tioga Pass oli viela lumen vuoksi suljettu, joten teimme pienen ketunlenkin ja ajelimme Sierra Nevadan vuoriston yli edellisena paivana avattua Sonora Passia pitkin. Maisemat oli samaa kaliiberia Tiogan kanssa. Sonorassa tormattiin melkoiseen autojonoon, joka onneksi oli matkalla sinne toiseen suuntaan. Memorial Day viikonlopun paluuliikenne aiheutti mahtijonon.

Nyt siis heraillaa Lake Tahoella ja suunnataan itaa kohti.

Tien paalla taas laulaa Normaalin Eppu. Juu, nain on. Ei paha, sanois turkulainen ja niita talla reissulla onkin matkassa kokolailla yhta harrikkakuntaa lukuunottamatta. Varsinaissuomalaisen pakan sekoittaa Passellin Mayvor ja Kenneth Pietarsaaresta. Reissu on jotain Highway1 tyyppista :)

Nyt ollaan jo toisen ajopaivan paatteeksi Lake Tahoella. Ensimmainen paiva ajeltiin San Franciscosta pienten koukkujen kautta Merced:n, tuohon Yosemiten porteille. Ekaan paivaan mahtui vahan ylimmaraista ohjelmaa, kiitokset vaan sinne sumuisten saarten lentikentalle...ei ole homma siella handussa...ei nyt eika vissiin koskaan. No...semmosta se on :) Aniveis...kaytiin siina ajelemassa semmonen kiva kurvipatka....sr130 jonka varrella on Lickin observatorio kaukoputkineen poikineen. Ekalta paivalta ei ole kuvia...tia mihin lie unohtunu kuvien otto mutta niin vaan kavi. Latkin tahan sitte toisen paivan kuvia senkin edesta...eli toiselta paivalta vahan fotoja...juttua sitte lisaa kotvan kuluttua.

Kuvat on Mariposasta ja Yosemitesta...El Capitan ja semmosta...Bridalvail putousta ja porukkakuvaa :)

Nimittain matka. Yhta paivaa vaille valmis on tama reisumme. Eilinen taivallus tarjosi viimein kaivattua helletta...Death Valleyssa sita on aina, nyt 34 asteenm edesta. Eika loppupaivakaan halki Kalifornian eramaan ollut kylma. Raskas on tama tokavika paiva...lampo varmaan tekee sen. Nyt heraillaan uuteen aamuun ja edessa on kolmet sadat liikennevalot ja palkintona perilla Palisades Park ja Santa Monica Pier eli Route66 Tyynenmeren rannalla. Niina lahettaa terveisia etta hyvat on kyydit :) Mina itte taas laitan terkkuja Ukiin Leenalle, Osmolle ja Tetelle...viimeiselle paljon rapsuja...ja lisaksi Mansesteriin karryporukalle terkkuja ja hyvaa vointia :) Kuvissa mm. Katri esittelee uusinta muotia ajovarustepuolella...ns puoliajopoksyt. Muuten kuvissa patsastellaan pohojalaasittain. Pyykkimuijat esiintyy Badwaterissa myos yhdessa fotossa ;) ..

Pari paivaa on ollut hiljaista taalla ku ei tuo netti oikein ollut saatavilla Vegasissa. Vapaapaiva oli tuli ja meni, kukin vietti vapaan omia touhuillessa. Tassa nyt mukana kuvia matkalta Vegasiin, lahinna Zionin kansallispuistosta Utahista....ja Stripilta, Jukka&Liisa tarkkana :)

Jaksaa vaan pukata tuulta nailla seutuvin. Josses sentaan. Aamulla piti tuumailla josko lahdetaan lainkaan Kanjonille mutta mentiin sitte kuitenkin. Tuulta oli puuskissa 60 mph eli 100 kmh. Hissukseen mentiin niin perille paastiin. Enpa ole moisessa tuulessa nailla seutuvin kurvaillut aiemmin. Vaan eikohan se tosta tyynny huomiseksi kun lahdetaan Vegasiin. Tassa fotoja suurelta montulta...ihmiset puuttuu kun oli kamera jossain hukkateilla tovin tuolla :)

...pukkaa. Vaan taalla ollaan Grand Canyonilla. Tassa muutama foto matkalta tanne. Kuvissa Katri ja TT seka Kaino ja Lasse poseeraa Navajo sillalla. Tanaan oli vapaata...lykkaan muutaman foton Kanjonilta viela kaupan paalle. Huomenna suunta Utahin kautta Vegasin valoihin :)

Tien paalla taas. Vapaapaiva Santa Fessa sujui nopeasti, kukin touhuili omiaan ja Shellillekin oli asiaa. Hoitelin itse omaan pyoraan uuden takaiskarin kun vanhassa ei enaa ollut mitaan tuntoa jaljella. Ajeltiin Niinan kanssa toista tuhatta yhdella iskarilla/jousella...oli vahan kova kyyti valilla. Nyt on kunnossa :)

Aamulla kun kurvattiin kohti etelaa oli lampomittari melko viilean kelin kohdalla. Olisko ollut 6 astetta lamminta. Vaan eipa tuo paha ollut, ilma oli rutikuiva ja kun ei tuullutkaan, mikas siina ajaessa. Puolilta paivin alkoi olla jo lamminta. Paiva oli mukavaa tsillailua ja loysaa ajelua Gallupiin. Maisemia ja kahvittelua ja semmosta. Nasta paiva.

Kuvissa: Niina Santa Fe:n Starbucksissa. Kuuluisa Neljan Aasin patsas Santa Fe:ssa. JJ Loiva ja banaani, kaikki muut mielleyhtymat on jokaisen oman mielikuvituksen tuotetta :). Sitte pari tilannefotoa matkalta.

Pikaiset fotot matkalta Santa Fe:n. Lisaa kuvia, tekstia ja tunnelmia kunhan joudan ja saan aikaiseksi.

Tassa viela lisaa kuvia mm. Hra 47 aka TT aka Taito Tuunanen ja suklaakakku :) Maisemat on Teksasista ja aakeet on laakeet :) Vieraileva tahti on joku Alabaman mies joka veti parin kilon piffin..

...mun on pakko paasta Teksasiin, laulaa Freukkarit. Ja paastiinhan sita. Ensin ajettiin tosin halki Oklahoman. Aamutuimaan oli keli hieman kolean puolella :) mutta hyvin naa pohojalaaset vetaa, tosi hyvin. Tunti ajoa, breikki, kahvit ja ettepain. Oli melko muikeita maisemia Oklahoma 66:n varrella kun aamuinen usva leijuu lampian ja pienteen notkojen ylla ja aamuinen nouseva aurinko valaisee maiseman omalla lempealla valollaan. Karja kayskentelee vehrealla niitylla ja kauniit maatalot uinuvat viela aamuista untaan. Kaunista oli.

Oklahoma Cityssa suoritettiin ostoksia hooree merkilla varustettuna. Tapsa sai uuden kopan paahansa ja Niina taydensi ajoasun upeilla chapseilla :) OKC:n jalkeen keli olikin jo yli parikymppia, aurinkoinen ja lammin, tuuli sen sijaan teki tuloaan. Vieras joka ei nailla seuduilla ole kovinkaan harvinainen kavija.

Clintonissa vierailimme R66 museossa, museon matkamuistomyymala teki sievoisen tilin kun pohojalaaset valtas paikan. Tunteroinen myohemmin oltiinkin sitten paikassa, jossa en ole aiemmin vieraillut. Melkoinen paikka mutta sisalto jaakoon tuleville routelaisille arvoitukseksi. Sanotaan vaikka niin, etta melko hauskaa oli ja varmasti mieliinpainuvaa :D :D Paikan nimi oli Erick, OK.

Loppupaiva ajeltiinkin sitten Teksasiin, Teksasiin. Ja vinkkaa oli vaan upeasti tultiin Big Texan Steak Ranchille. Parin kilon piffin syojaa ei pohojalaasista loytynyt mutta synttarisankari loytyi. PALJON ONNEA VIELA KERRAN herra 47 eli TT :) Lahjuksia jaettiin ja jalkiruuaksi TT sai Teksas- kokoa olevan suklaakakun siivun :) 23 ihmista sai yhdesta suklaakakun siivusta mukavan maistiaisen.

Eika rasakkaan huono irea olsi :) Meinaan sevverran kylyma. Juu-u. Vaan eilinen ei niinkaan ollu kylma...tulinen osaltaan kylla. Vinkkaa pukkasi vaan eipa tuo tuntunut haittaavan kun paasteltiin Lebanonista Freda's Uptown Cafe:n aamupalalle. Ja hyvin maistui ameriikan annos matkalaisille :) Saattaapa Ilmajoen Krouvin listalle ilmestya uusia elamyksia...."ameriikan aamiainen" :D (kuva)

Paris Springs ei varmasti ole entisensa enaa koskaan, sen verran eloisa oli meininki Garyn Sinclair huoltoasemalla. Isanta pyori vieraiden joukossa intoa piukassa, kuvia rapsittiin ja vitseja kerrottin yli kuntarajojen aina Halsuasta Kurikan kautta Ilmajoelle. Kansainvalinen meininki :) Gary oli onnellinen mies kun asemalle polahti 22 uteliasta nenaa ja yksi matkaopas ;) Paitakauppa kavi kuumana...kuvassa TT ja Erkki pohtivat bensan hinnan viimeaikaisia liikkeita tai jotain. Ryhmapotrettiinkin ehdittiin , mahtuivat samaan kuvaan kaikki ;)

Sapulpaan saavuttiin kohtuuajoissa. Virtaa riittaa, ainakin takapenkkilaisten osalta. Reippaat rouvat repaisivat Route66 jumpan hotellin pihamaalla Helin johtaman (kuva) :) Erittain hyva meininki....erittain :) Reipasta porukkaa vaikka kuvasta nopeimmat huomaavat, notta missas ne kulujettajat luuraa?

Kuvassa viela Halsuan MC Loivan presidentti, joka tuimistelee Route66 patkalla :)

Ja kun niita kuvia on pyydelty, heittelen tasta lisaa toiselta ajopaivalta. Reissu on edennyt hienosti, tosin kirjallinen anti on ollut vahan nihkeaa mutta eikohan taa tasta kehity ja kerkiaa. Kuvissa rivi komioota pyoraa (menikohan oikein....) Soulsbyssa, sitte loytyy Sokipuron Sillalta retkue (moro moro) ja viimeisena Karin kameran laakaisu aiheesta retkua....viimeisessa Kari on matkailemassa notta ulukomailla...tai tukemassa paikallista TVO:ta Illinoisin ja Missourin rajalla.

Kelia on pukannut reissulle. Ensimmaisena paivana otettiin niskaan puolen tunnin kuuro mutta onneksi saderomut oli niskassa hyvissa ajoin. Muuten lauantai oli puolipilvinen ja semmonen kummallinen sekotus keleja...sateesta pilviseen ja edelleen siita aurinkoiseen. Tanaan sunnuntaina aurinkoa saattiinkin sitten reiuisti., eli hy6vin menee ja juttu lentaa, on mukava ajella ettepaooin

Tassa kuvia parilta ekalta paivalta. Ensinna on vasynytta porukkaa illallisella Chicagossa. Jannityksesta ei ole tietoakaan mutta melkoinen lentouupumus oli kylla ekana iltana lasna :) Vaan siiahan tuo virkeni lauantaille porukka hyvin. Lauantain kuvissa ensin on "Hannu ja Kerttu" seka toisessa kuvassa Kurikkalaiset potretissa.

Täällä ollaan taas, Route66 ja paikkana Springfield, Illinois. Eka ajopäivä Ilmajokelais- kurikkalaisen leegion kanssa. Kaikki on hyvin, aamiaisella istuskellaan ja kohta nokka kohti St Louis'a. Lisää fiiliksiä ja kuvia kun kerkiän...

**Jussi