Because I Can

XR lähti...ja kohta lähden mä :)

XR:rä ja Kevin

Sain mun XR650R:n myytyä tänään viimeinkin. Vähän haikua se oli laittaa Kevinin truckin lavalle mut minkäs teet. Mun XR:rä oli viimesen päälle peli, Scot´s steering dampperi ja upper clamp, korkattu 70 heposta, kaikki suojat mitä tohon saa. Ja mikä parasta, rekisteröity täällä kadulle :)

No, saahan noit uusia ku mieli tekee. Nyt piti vaan saada tilaa et mahtuu kaikki romut talliin.

Dumbon pakkailu on sillai kivasti vaiheessa. Perjantaina käväsin parikytä mailia koeajolla. Onhan se raskas, huh. Kamera systeemeistä löyty tunaamista vaan nyt pitäs olla entistä ehompi. Mikkiviritteet pelas yllättävän hyvin, joten tiedossa on hyvää kamaa :)

Ennen lähtöä pitäs saada vielä mun XV1100 Virago matkalle kohti Suomee. Tulin antaneeks sen mun faijalle ja broidile (terkkuja!!) joten nyt se pitäs saada konttiin että päästään kesällä ajeleen. Saattaapi olla maanantaina vielä edessä pikakeikka Houstoniin, we´ll see :)

Valmiit....

Guys...

Virago matkalla....

Pick-up ja ma

Dumbo lähtökuopissa

Hopsan, menipäs taas aikaa edellisestä postauksesta. No parempi myöhään ku ei sillonkaan...

Lauantaina mä tarjoilin tutuille ja työkavereille burgereita, dodareita ja bissee altaalla. Ilta meni rattosasti Dumboa esitellessä grillatessa. Hyvia kuvia grillailusta ja itse asiassa tosi hyvia kuvia Dumbosta (yksityiskohtia) loytyy Maurin sivuilta taalta.

Sunnuntain viettelin taas tallilla tunaillen systeemeita ja kävinhän mä pienen kojarin vetämässä.

Maanantaiksi oli sitte hubaa tiedossa, Kimmon Dodge RAM alla ja Virago lavalla rykäsin Houstoniin. jätin Viragon Hal-Marin lastattavaksi seuraavaan konttiin Suomeen. 4 tuntia yhteen suuntaa, tunti perillä ja puolen tunnin burgeri matkalla. 10 tuntii ees taas. Täytyy sanoo, et onhan tollanen RAM hulppee ajettava mut kyllä sille soppaki maistuu....mahtoko 15L satasella riittää...SUURKIITOKSET Kimmolle kuitenkin lainasta.

Tiistain mä sitte oon viettäny töissä siivoten ja viimestellen lomaa. Ilta meni viel viime pakkailut tehdessä ja saunoessa. Nyt mä oon valmis....

Oishan tota voinu huomenna keskiviikkonakin aamulla lähtä mut mä lupasin ittelleni, et mä otan yhden päivän relaa enne ku lähden. Toisekseen tästä pyyhki yli säärintama, joka tuuppas itään varsin kovaa kelia. Tornadona sun muuta hauskaa. Kohta saa ajaa kelissä ku kelissä joten eiköhän se oo ookoo ees lähtä hyvällä kelillä.

Eli torstai aamuna Dumbo starttaa kohti itää...stay tuned. Ja kiitos muuten kaikille mailitse hyvää matkaa toivottaneille tutuille ja tuntemattomille :)

Hep....

Huomenna 7.4.2005 0900 CST starttaan Dallasista kohti itaa. Ekaa kertaa tuntuu, etta vahan jannittaa, en oikein tieda mika ja miksi mutta siltikin.

Punnituksen jalkeen toteen Dumppelin kuskeineen kuuluvan ylempaan keskiraskaaseen sarjaan:

Kuski 81 kg
Ajokamat 6 kg
Oikea laukku 17 kg
Vasen laukku 19 kg
Takalaukku + tool box 8 kg
Tankkilaukku 2 kg
Extrat Dumbossa 1 kg
Dumbo tankattuna ja syotettyna 277 kg
YHTEENSA 411 kg

Pysykaahan taajuuksilla...ekan paivan ajofiilikset lienee taalla kun Suomessa asustelevat heraa perjantaihin. Wish me luck :)

Day 1 / 584 km - vahvaa vääntöä

Vakavana lähdössä

Coppellin prätkä skoudeja

Komeita...molemmat

:)

No nii....nyt se on sit totta tai tapahtumassa. Aamulla keli ei ois voinu olla parempi, 16 astetta ja puolipilvistä. Fiilikset oli kumman haikeet, oli kova pala jättää "normaali" elämä taakse ja suunnata kohti irtolaista elämää. Tippa silmäkulmassa, en kiella lankaan.

Päivän epistola oli päästä pois Teksasista. Vedin ekaks Planoon morjestaan bemarin aijiä, ottaan pari kuvaa. Samalla Jonathan tsekkas perän vielä...kunnossa, ei ku tulta kaminaan.

Bemarilla oli kans pari Coppellin prätkäpolliisiam ihastelivat Dumboa :)

Päivän ajosta ei oo kummosia kerrottavia, isoks osaks ajelin pikkuteitä ja vähän I40:stä. Jossain Arkansasissa sain niskaani kunnon sadekuuron. Pysähdyin paikalliselle huolttarille sadetta pidätteleen ja heittään läppää rednekkien kanssa. Vaik mullakin on takana vuosia täällä, tuotti hienosia vaikeuksia aina tajuta herrojen sutkauksia. Hauskoja heppuja kuitenkin.

Päädyin päivän päälle Pine Bluff, Arkansas- nimiseen paikkaan. Koitan viritellä jotain pienia rutiineja...kattoo nyt, vähän oudolta tuntuu. Fiilis on ok, huomenna Elvistä moikkaan....tulta kaminaan,sano.

Day 2 / 1183 km, Elvis elää :)

Jep jep, Elvarin PINKKI jeeppi...??

Tän mä tajuan - pink Caddy, mut onks toi edes Elvarin haamu vai kuka komistus...:D

Toinen päivä takana. Tääkin meni tiukas ajos lukuunottamatta Elviksen Gracelandin turismointia. 370 mailia eli rapiat 590 km ja mä olen syvällä etelä-Mississipissä. Paikka on Ridgeview ja mä puhki, ainaki vähän :)

Elvislandia oli pieni pettymys mut ei yllättävä sellanen. Turismi pilaa paljon. Elvis on aina kuitenki kuningas ja ykkönen :) Caddyn kans samaan kuvaan tuli komia mieshahmo, liekö kunkun haamu? Eikäkö mitä, sehän oonki mää :P

Parkkipaikalta lähties törmäsin pariin kanukkiin Quebec-kilvillä. Suskan 1200 Bandit oli mimmillä ja Luc (tai Jean-Luc??) oli Vulcanilla, kai (mä kustomeista mitää tiä, vissii se se oli). Oli varmaa hauskan näköstä, mul tulpat ja koppa rajotti kuuloo ja ne puhu ranskaa ja mä solkkasin samal mital takas, vähä ruostees...muka...en usko ;) No tärkeimmät asiat tuli selväks, mistä...minne...millon. Täräytin mun kortin lähties kouraan ja pyysin audienssia ku Montrealin suunnal 2 viikon päästä olen. Katotaan tuleeks mailia.

Tungin loppupäivän hyväs kelis etelään I55:lla. MS on kaunis osavaltio, jopa highwayltä. Mäntyjä ja nättejä kukkuloita.

Huomenna ajan maisemareittiä Orleanssiin, lähtö aamul aikaseen. Koitan käydä Confederate Motorcycles - nimises custom pajas ihmettelees käsityöläistaitoja. Orleans ei muuten saa paljoo aikaa. Ei oo varsinaisest tän tripin helmiä. Käyty ja koettu :)

Ai nii, ne Coppelin rätkäpolliisit oli Toby (vas) ja Michael. Sain mailia kundeilta tänään. Hienoo, joku siis lukee näitä ;)

Day 3 / 1886 km, Hattiesburgin mafia

Mä ja Dumppeli Mississipissä

Hattiesburgin mafia :)

Carl, Gary, David ja Richard

Mikä päivä!!!! Rutosti kilsoja eikä ihan planin mukaan mut en vois olla tyytyvaisempi. Ajelin alkuun suunnitelman mukaan (lahdin tosin vasta ysilta) Nachez Trailia pitkin. Tie oli aivan hiton hieno, maisemia, hiljasta ku missa. Paasin ekaa kertaa oikein hikeen tan reissun kanssa...turha kiirehtiminen ja maaleihin ajaminen loppu nyt. Pari paivaa siina meni mut tuol paasin sen verran rauhassa oleen ajatusteni kanssa...eihan mulla oo kiire mihinkaan.

Istuskelin pitkat patkan tuolla trailin varrella jotain historiallista muistomerkkia pallistelemassa..oikestaan vaan kelailin asioita. Totesin siina, et mahan otan iisisti. Siita pyyhalsi ohi 7 harrikkaa....funtsin et taas on lahdetty ulkoiluttaan kalliita vehkeita lauataipaivan ratoksi. Olin vaarassa.

Kun ite suuntasin takas baanalle, jonkun 20 minsan ajon paasta ajoin harrikkaporukan kiinni. Kattelin touhua ja funtsin, et jospa siihen letkaan yks Dumppeli mahtuis jatkoksi. Ajelin porukassa varmaan 80 kilsaa ja kun remmi lykas tankille, menin haastelemaan.

Aijat oli Hattiesburgista Mississipista ja missiolla liikenteessa. Olivat ajamassa Missisipin ympari, rajoja myoten. Ei tarvinnu miettia kahdesti, kysyin josko voin tunkee mukaan letkaan. Paivasta tuli rock!!! Naa karpaasit eivat olleetkaan mitaan "pari mailia lauantaina korttelin ympari"- miehia. Naa oli AJOmiehia. Koko paiva ratsittiin pitkin pienia Mississipin teita, aivan loistavia maili toisensa jalkeen. Tankille, vetta ja baanalle. Hiljasia teita...kauniita maisemia ja ajamisen iloo. Pisteeks iin paalle...uskomaton hwy 90 joka kulkee 40 mailia aivan Meksikonlahden rannassa. Biitsit ja uskomaton meren tuoksu!!! SIISTIA!

Noiden aijien kanssa painelin siis koko paivan, aina ilta 9 asti. Aijilla oli viela 150 mailia jalella ku ma jain yopuulla ja mafia paineli takas pohjoseen. Hatunnosto ja kumarrus, naa oli tosimiehia. Ja mukavia hemmoja; Carl, Gary, David, Richard, Ray, Jeff ja Mike.

Fiilikset korkeella...huomenna ma nukun vahan pidempaan, onhan pyha ;) ja suuntaan sitten kohti Floridaa tota rannikkoa pitkin. Iisisti mennaan....nyt on reissun fiilis paalla :)

Day 4 / 2328 km - Hurrikaanien jaljilla

Big Guns

Mika hitto...

Pensacola beach

399 o sulki. Kiitti hurrikaani Ivan

Pikaset kuulumiset. 440 kilsaa tanaan. Lahdin vasta 1130 eilisen 12 tunnin paivan jaljilta. Ekaks Dauphin Island Mobile, Alabaman edustalla. Komeeta maisemaa, biitsia ja siltoja. Kuvassa 1800 luvun alusta oleva laivan koli joka huuhtoutu rantaan hurrikaani Georgen mukana 1998.

Seuraavaks ajelin kohti Floridaa. I10:lla ajoin toisen Bemarin GS:n kii. Ajettiin 30 kilsaa perakanaa kunnes Floridan rajan jalkeen pysahdyttiin vaihtaan kuulumiset. Kaliforniasta oleva Ron oli matkal Floridan pohjososiin ja Carolinaan. Juteltiin niita naita kolme varttia.

Seuraava mesta, Pensacola, FL. En muistanu et just taa seutu joutu hurrikaani Ivanin kouriin syyskuussa. Jalkia korjailtiin vielakin, karun nakosta. Suurin osa biitsin hotelleista oli viela remontissa, samoin rannal olevat talot. Osa kampista oli hurjan nakosia, osaks luhistuneita, ilman kattoa, seinaa yms. Miten sita ei ite edes muistanu koko asiaa enaa vaik se oli uutisis monta paivaa...naille se on viela todellisuutta yli 6kk myohemminkin.

Nyt olen Panama Cityssa. Huomen ajan St Petersburgiin 420 mailia jos heraan ajois ja huumori kestaa :) Siel on mahdollisesti ilmanen majotus advrider.com saitilta puoltutun Miken luona.

Kelit o komiat, just ajoon passelit vaikka tuuli onki kova. Ilman tuulta ja pienta pilvee ois kuuma :)

Day 5 / 2964 km - Yota Mikella

Dumbo piitsilla

Hyva paiva! 636 km ja yota Mike Pasuitin (advrider.com tuttu) luona St Petersbourgissa. Huomenna West Palm Beachille Pasin vieraaks :) paivitan tasta paivasta lisaa huomenna. Hyva paiva, paras tahan asti :)

Day 6 / 3370 km - Kaikenlaista...

Mike ja Teresita

:)

Maisemaa

Baijerin rautaa

Jeps. 6. paiva takana ja nain illalla tai yota taa jo taalla on fiilikset on vahan sekavat. Eilen illalla ajelin siis Miken luo St Peterburgiin. Kamppa ei ollut haapponen mutta Mike ja Teresita tosi ystavallisia. Lisaks paikalla oli Jim (R1200GS kuski) venailemassa kun tulin.

Eilinen paiva, eli 5. oli kokonaisuudessaan hiton hieno!! Parasta ajoa tahan asti. US98 Panama Citysta n.120 mailia rannikkoa pitkin itaan oli kerta kaikkiaan loistava. Ajelin rauhassa ja aika lailla yksikseni pitkin uskomattoman hienoja maisemia pysahdellen valilla katselemaan biitseja tai luontoa. Lisaks toppasin pienessa kaupungissa nimelta Apalachicola, jossa kavin Coombs House Inn- nimisessa Bed and Breakfast paikassa tutusmassa ihan huvikseni. Italiasta 15 vuotta jenkeissa asunut ja USA:laisen Scottin kanssa naimisissa olevan Ana esitteli mulle 1900 luvun alussa rakennettua taloa. Uskomattoman upea puutalo, ma aloin oikeesti tajuta miks joku kay naissa B&B paikoissa.

Loppupaivan sitte painelin GS:lla kohti St Peterburgia. Ajoin joskus 2030 Miken pihaan tietamatta yhtaan mihin olin tullut, minkalaiseen ymparistoon ja kenen luo. Puhelimessa ja mailitse Mike tuntui vaan luotettavalta kundilta, joten annoin menna.

Kun olin kamat purkanut, kayny suihkussa ja esitelly Dumppelin istuskelin iltaa Jimin, Miken ja Teresitan kanssa jutellen niita naita. Kylla Guinness maistu hyvalta pitkan paivan jalkeen :)

Aamusella nousin hissukseen 9 tienoilla ylos, join pari kupposta kahvia Miken kanssa ja lahdin ajaan tunnin lenkin St Petersburgissa. Maisemat oli MAHTAVAT. Hittto, tajuan kylla miks joku haluaa asua taalla. Meren tuoksu tuntu kasittamattoman hyvalta pitkasta aikaa ja muutenkin maisemat oli elokuvista tuttua :) Puol kaks kavastiin Miken kanssa lounaalla jonka jalkeen ma annoin Dumppelille tulta kaminaan ja suuntasin keulan kohti Lake Worthia.

Ajosta Floridan poikki ei lauluja kirjotella, melko tylsaa. Paivan saldoksi tuli 406 kilsaa. Olin Floridan itarannikolla tossa 1830 nurkilla ja ku Pasi (kiekkokavereita Dallasista, nykynen Lake Worth Lions :) ) oli viela salilla ajattelin kuunnella vastaajasta viestit.

Prkle...Huolintaliikkeesta Ilkka oli soitellut ja pyysi soittaan takas...huonoja uutisia Viragon konttauksesta Suomeen. Jotenkin arvasin mita oli tapahtunu ennen ku ees soitin ja Ilkka vahvisti mita arvelin, varastoon oli murtauduttu sunnuntaina ja Virago oli jossain muualla ku mita pitas. Tosin sielta oli lahteny muutakin kamaa ja pyoria...ei vaan kauheesti lohduta just nyt. Prkleen prkle....no, kaippa se siita jotenkin selviaa viela.

Kavasin Pasin ja parin muun Kanada/Suomi/USA sekotusken kans syomassa ja bissella...maistuhan huurteinen, ei voi kiistaa.

Huomenna (no oikeesti tanaan jo) keskiviikkona ma en aio tehda juuri mitaan, onhan ite mestarin synttarit :) Piitsille, pitsalle ja pisselle, oisko siina teemaa huomiseks, Miehen ja pyoran huolto :) Vahan jotain pienta, josko tsekkais Dumppelin ja lisais vahan oljya pesaan, tuntu vahan kuluttaneen. Ei sinansa, bokseri ny vahan vie vissiin aina. Mita enemman ma ajan, sita paremmalta toi GS tuntuu...sisaanajo vasta tehrty ku ei oo ees 11000 mailia mittarissa viela. Sanalla sanoen toi pyora on ihan hevonen...tai tassa tapauksessa norsu. Se vaan vetaa ja vaantaa ja kulkee...

Huomenna on relax :)

Day 7 / 3370 km - Beach Boy

Miikka, Pasi ja ma

Ma vaan...ja biitsi

Emmaa tia....joskus vetaa hiljaseks naa huumejutut

Vapise Dajm...hmm...taahan on Dajmia

Laiskotelu paiva. Ylos joskus tossa aamulla...pienta askaretta kamojen sun muiden varastettujen Viragon parissa. Sitte Pasin kanssa pieni kierros Lake Worthissa ja lounaalle. Lounaalla messiin tuli Miikka, kanukki joka puhuu sujuvaa suomee...mahtaako Suomalaisilla vanhemmilla olla jotain tekemista ton kanssa ;)

Taalla on ihan hitosti finskeja...joka puolella. Huomenna ajattelin yrittaa menna parturiin...siis suomalaiseen sellaseen. "Tukanleikkuuta" luki kyltissa.

Pasi lahti jonnekin "tyoreissulle"Indianapolikseen joten ma jain talovahdiks. Hilpasin reippaan parin tunnin kappailylenkin biitsille, biitsilla ja biitsilta. Hiekkarannalla kavely on hiton terapeuttista, varsinkin ku siella oli rauhallista ja ihmisia tosi vahan. Hmmm...hienoo! Matkalla takas, synttarit ku on, poikkesin jossain kadunvarsikuppilassa parilla oluella. Maistu kylla! Loppuita menikin sitte iiseissa merkeissa rappailin vahan kamoja ja laiton kaikki reilaan huomista Miamin seudun tutkailumatkaa varten.

Kamoista vois mainita tahan kohti mika on tehny posittivisen vaikutuksen:

Rukan SRO - Ehdoton. Ei oo niin kuumaa paivaa ollu, etteiko SRO:lla ois ollu hyva olla. Aamun viileydesta iltapaivan kuumuuteen ja aina illan viileyteen takas samoilla kamoilla.

Dumbo - Mita enemman maileja, sita paremmaks se muuttuu. Jestas etta vaantava pyora on hieno! Toi parra on hevonen tai tassa tapauksessa elefantti :)

GPS - Ehdoton. Paras hankinta talle reissulle, kallis mut hintansa vaarti. Garmin 2610 on ehdottoman pop.

Schuberthin S1 - Mita enemman kayttoa, sita enemman arvostusta. Aluksi tuntui vahan epamukavalta, nyt pelkastaan hiljaselta. Aurinkovisiiri on ehdoton.

Autocomm Pro Sport 7 - Mahtava laite. Muutamat puhelut mita olen soittanu vahdista, kukaa ei usko etta on 120 kmh lasissa. VOX toimii hiton hienosti ja kaikkine omine modauksineen paivineen se on tosi hyva.

Rukan Form Fit Function aluasu - Rock. Ma kylla naytan niissa ihan balleriinalta mut so not sano Nykasen Matti. Hyvaa kamaa.

Sarin tekemat bag linerit - Pelaa ku buikki. Kiitti Sari

Muut kamat toimii...mitaan isoja ongelmia ei oo ollu muttei niista ny isompia mainintoja toistaseks oo annettavana...