« May 2005 | Main | July 2005 »
Liikkeella taas! Suhautin Fairbanksiin Millereiden Bed & Breakfastista. Ajo ei ny kummonen ollu mut ihan nasta olla pyoran paal taas! Hyva fiilis vaikka keli olikin kylmahko ja vahan vetinen.
Perilla kavasin pikasesti paikkallisessa Harrikkapuljussa lammittelemassa, kahvilla, juttelemassa niita naita ja kyselemassa ajo-ohjeita AAA:lle karttoja varten ja Trail End pemari diilerille. Ja just tossa jarjestyksessa :)
Ku olin kartat poiminu matkalta styyrailin Trail Endille. Lafkaa pitaa George Rahl niminen vanha parta. Diileri vuodesta -62 joten kokemusta loytyy. Paikka ei kyl mahdu mihinkaan pemarin muottiin tunkemallakaan, enemman koko hoito muistuttaa Härski Hartikaisen pajaa. Mut asiansa George osaa, ja pyoransa. Monesti BMW Usa on meinannu vetaa tukensa pois mut joka kerta tuloksena on ollu hirvee laja kirjeita joiden seurauksena G jatkaa matkalaisten jeesaamista nail kulmilla. Ainoo tyontekija muuten :)
Georgelta pyyhkasin Wal Marttiin hakeen simmarit ja sielta 80 kilsaa Chena Hot Springsiin. Uittelin luitani kuumas lahtees pari tuntia, hyva olo ku laksin. Join kupposen kaffetta ja jutustelin Kaliforniasta kotosin olevan hemmon kans,joka oli vaihtanu teknohumppahommat opettajan pestiin eskimokylas. Sen duuniin paasee vaan lentokoneella. Mielenkiintonen puoltoista tuntia, ajatuksia herattava.
Yoks ajelin Fairbanksiin hosteliin. Sataa vetta, saapa nahda miten Dawson Cityn kay, mutatieta 200 kilsaa ei houkuta mut katotaan ny.
Top Of The Worldilla
Dumppeli ja kullankaivuulaitos
Dawson City
Dawson Cityn keskusta :)
Perjantain tain ma hiippailin ympari Dawsonia. Kavin dredge #3:lla joka on maailman suurin puusta tehty kullankaivuu "lautta". Mielenkiintonen ja valtavan kokonen laitos, joka liikkuu vetta pitkin 1/2 mailia vuodessa ja kaivaa soraa 13m syvyydelta ja huuhtoo kullan :) Turisteilun jalkeen pesasin pyoran Dickin pihalla, kalsiumit Top Of The Worldilta oli tiukassa mut kohtuu siistiks ma Dumppelin sain.
Yosijaksi loysin ihan helmi bed&breakfast paikan nimelta White Ram. 35 cadia ja paikas oli siistit huoneet...ja sauna :) Iltasel saunoin, otin muutaman olusen ja menin legendaariseen Diamond Tooth Girdien saluunaan. Can can shom oli hmm, nasta. Sit pelailin aikani Texas Hold'em poydassa. Laksin saluunasta 50 cadia rikkaampana.
Lauantaina sitte lonnin neljaan asti ympari Dawsonia, kavin lounaal Dickin hotellis ja nappailin vahan kuvia. Ajomatka Whitehorseen oli tylsa, sato ja muutenki tie ei tarjonnu isompia innostuksia. Toki yks mustakarhu sattu samoille poluille. Whitehorsessa yovyin hostellissa niinku tuli jo kirjailtuakin.
Sunnuntaina oliki vuoros lyhyt 180 mailinen lautan lahtosatamaan Skagwayhin. Ennen lahtoa kuitenkin kavasin aamukaffella Starbucksissa ja juttelin pitkan tovin paikallisen pratkanaisen (nimi hiipunu mielesta). Juteltiin pitkasti eri kaupunkien hengesta ja hengettomyydesta. Dawson teki melkosen vaikutuksen muhun.
Tiella Skagwayhin olikin aivan USKOMATTOMAT maisemat. Aivan upeeta! Sanoin on mahdotonta kuvata smaragdin varisia jarvia, lumihuippusten vuorien rinteita ja solia kulkevia teita, ylemman tasangon lappimaisia puuttomia ja karuja maisemia. Aivan mahtavaa, ajoon meni 4 tuntia ku pysahtelin taman tasta kuvaileen ja vaan olemaan hissukseen.
Skagwayssa otin ajokamat veks ja hiivin toiseen legendaariseen Klodiken kultaryntayksen saluunaan, Red Onion. Koko kaupunki saluuna myoten eli satamas olevien risteilyalusten mukaan. Ku turisteille oli paatilla pitopoyta katettu, koko kaupunki sulki ovensa. Masentavaa.
Mun lautta oli toista tuntia myohas lahdos. Tutustuin pitkan linjan mopottelijoihin Barbara ja Leonard Tillmaniin. Mukavia ihmisia ja virkistavaa juttuseuraa. Ikaa vaik kuinka, rouvallakin koko lonkka uutta tavaraa ja silti kahdella pyoralla olivat matkal kohti Wyomingia, Montanaa ja jos kohta mita. Gold Wing ja Hondan 1100 Sabre saa kyytia.
Lauttamatka oli hieno. Maisemat huimia ja mulle ekat Orca ja Humpback valaskokemukset :) Tosi siistia. 36 tuntia, 2 yota. Telttaa ei tarvinnu pystytella, tilaa oli sen verran reilusti et mahduin nukkuun hienosti hyvat unet tv huoneen lattialla. Takakannen aurinkokannellakin ois ollu hyva koisia.
Lauttapaivan ma kiikaroin tosiaan upeita vuonomaisemia, jaatikoita, jaavuoria, valaita, delfiineja, lintuja ja ties mita. Lisaks relailin auringonpaistees ja mietiskelin syntyja syvia lahinna sita, mille tas alkas. Taa reissaaminen on tosi mukavaa, lopettaminen voi tuntuu hankalalta. Paluu kuutiotyohon ei tunnu kovinkaan houkuttelevalta...ans kattoo ny. Tulisko musta merenkavija tai pratkatourien jarkkailija tai jotain muuta ;)
Kaikkiaan taa lauttamatka on ihan must jos naita suuntia meinaa koluta. 1500 km saastaa ajoa ja nakee tosi paljon.
Prince Rupertista ajelin Terrace nimiseen kaupunkiin jossa tapasin Rick Bizarron. Advrider kaverin jonka luokse ajettiin viela 60 kilsaa etelaan Kitimat- nimiseen kaupunkiin. Leiriydyn yoksi tonne joen rantaan, joten jos ei ala kuulua, soitelkaa karhukoplaa paikalle, nalleja on naillakin seuduilla.
Fotoja laitan tonne albumiin kun jouan :)
Herailin aamulla heikkojen unien jalkeen. En tia, jotenki olo oli kaikkiaan vaan huono. Kuuma suihku vahan paransi mut siltikaan en ollu oikein iskussa.
Rick kokkas vahan aamupalaa, ma pakkailin kamat. Kattelin vahan haikein mielin ku Rick laitto omaa pyoraansa kuntoon Dust To Dawson ajoa varten. Advridereiden vuotunen tapaaminen ja ryonays 15-17 kesakuuta joka keraa adventuristeja 30-40 ympari maailmaa Alaskan ja Yukonin maisemiin. Ajotus ei oikein napannu...tana vuonna :)
Viimein morjesteltiin pual 12 ja ma lahdin itaan kohti Prince Georgea. Paata sarki, vasytti hitosti ja olo oli jotenki tukkonen vielakin. Mentava oli.
Keli oli ekaks ihan helmi, sit sato. Onneks ma kerranki olin laittanu kaikki releet etukateen sadet varten kuntoon, mullahan on tata kastuvaa kamaa kameroita kyparas sun muuta riittavasti.
Ajelin ohi paikasta, josta kaannyin pohjoseen Steward-Cassiarille yli 2 viikkoo sit. Kaiheen kattelin pohjoseen...naa polut on tallattu talta eraa. Parikyta kilsaa myohemmin leikin kuurupiiloa mustakarhun kans. Kaveri ujosteli kameraa, kuikuili valil kahdella jalal tienvarren puskasta mua. Meni vahan kauemmas joka kerta ku koitin pyoraa ajaa vahan lahemmas, ei haluttanu lahta pyoran paalta pois :)
10 kilsaa myohemmin leikin samaa leikkia kauniin ruskeen turkin omaavan version kanssa. Uskomaton fiilis. Naa ei piitannu ohikiitavista autoista mut pysahtyny pyora arvelutti selvasti.
Smitherssissa tankkasin ja napostelin pari puranat ja vahan suklaata. Vasytti vielaki mielettomasti. Perhana...ajattelin hetken nukahtaa taukopaikal mut ei auta.
Pari sataa kilsaa myohemmin taivas synkkeni. Pysahdyin vetaan kuteita paalle ja saman tien kappailin johonkin tievarren pieneen antiikkikauppaan kyseleen josko sielt sais kahvia. Eivat myyneet virvokkeita mut rouva tarjos omistaan. Vieraanvarasuutta parhaimmillaan!!
Hassua, ajoin jarettomaan ukkosmyrakkaan ja sateeseen ja akkia ei vasyttany yhtaan ja paansarkykin oli tiessaan. Tankkailin Prince Georges ja jatkoin etelaa ja Vancouveria kohti. Maisemat oli hienoja, sade taukos ja keli kirkastu, loppujen lopuksi ilma oli tosi lammin. Kesailta parhaimmillaan ku pysahdyin yoksi Williams Lakeen. 870 km paiva jatti rapiat 500 km huomiselle Vancouveriin, Jyge paahan sumpit tulille ja olut kaappiin :)
Tassa kuvia matkalta Whitehorsesta Skagwayhin. Kauneinpia maisemia koko matkan aikana! Red Onion saluuna puolestaan on legendaarinen Klondiken kultaryntayksen jaljilta. Skagwayhan oli lahin satama Klondiken kultamaille.
Juu, mun lautta EI ollu toi Prince Harmony :) Lauttamatka oli HUIPPUHIENO! Must do juttu joskin hintava: $420 multa ja Dumppelilta. Mut sen vaarti!!
