Day 90 - Reissun jalkeen

No niin, nyt on aika summata vahan ton reissun antia henkilokohtaselta kantilta seka numeroiden valossa. Insinoori kun olen, alotetaan numeroista :)

Reissupaivat: 7.4-4.6.2005
Kesto: 89 paivaa
Pituus: 35930 km
Bensaa meni: 2136 L
Bensan kulutus: 6.1 L/100km
Tankilla kaytiin: 93 kertaa
Oljya kului: 20 L
Renkaita kului: 3 takarengasta, 2 eturengasta (Metzler Touranceja)
Venttiilit saadettin: 3 kertaa
Hammasharjoja havisi: 3 kpl
Rahaa kului: Ei liikaa
Kamaa havisi: hammasharjat + vanhat uikkarit jai Anchoragen hotellin saunaan, jos joku kay ni viittittkeo tuoda :)
Kaatoja tuli: 1 (Wyomingissa)
Nalleja nakyi: 17 kpl
Hirvia nakyi: 3 kpl
Peuroja: Tsiljoona...sekosin laskuissa ison lauman kohdalla :)
Sairaspaivia: 0
Paivia pois pyoran paalta: 6
Videonauhaa kului: 20 tuntia
Kuvia otin: n.3500 kpl

Jos haluat lukea koko reissupaivakirjan, aloita tuolta "Archives" osastolta kohdasta "April". Jos taas koko projektin kulkua haluat seurailla, aloita "January" kohdasta. Jokaisen kuukaden alta loytyy kaikki postaukset aikajarjestyksessa. Enjoy :)

Siinapa se numeroiden valossa. Mitas koko hommasta jai kateen? Lukematon maara suurenmoisia unohtumattomia kokemuksia, paljon uusia elinikaisia ystavia, muistoja ja maisemia.

Kaikkiaan koko reissun sulattimiseen menee aikaa. Olen tassa ollut kolmisen viikkoa jo ns. kotosalla mutta asiat alkaa vasta pikku hiljaa uppoamaan itselle oikeassa mittakaavassa. Reissun aikana ei oikein kykene tajuamaa ja sisaistamaan touhun suuruutta, sita vaan on ja reissaa eika suuremmin ajattelen sita, kuinka suurenmoista ja ainutlaatusta kaikki on. Vasta muutaman viikon jalkeen ja muille hommasta kertoessa alkaa itsekin hahmottamaan paljon asioita.

36000 km on paljon, jopa kolmelle kuukaudelle jaotettuna. Joka vaittaa muuta ei tieda mista puhuu. 36000 kilsaa kolmessa kuukaudessa on myos fyysisesti rankkaa. Ma olin matkaan lahtiessa hyvassa kunnossa. Vaikka ma reissun aikana venyttelin ajopaivien jalkeen ja koitin hoitaa fysiikkaa tekemalla kavelyreissuja jne, silti ajaminen kavi kropan paalle isosti. Eipa silla, en noita vaivoja juurikaan reissun aikana itse tiedostanu mutta matkan jalkeen hierojalla kaynnin jalkeen tiesin, etta kaikki ei ihan ok ollu.

Kolme kuukautta tien paalla yksikseen antaa aikaa kelailla asioita, erityisesti pyoralla kun on liikkeella. Kyparan sisalla ku ei oo juttukavereita muita kun sina itse. Siina ajan mittaan oppii jotain itsestaan...ja myos muuttuu kun tajuaa asioita itsestaan. Omalla kohdalla suhtauminen ns pieleen menneista asioista muuttui reissun aikana tyystin. Jos ma nyt oikein karjistan, ma opin vaan hyvaksymaan helpommin sellaset asiat jotka vaan tapahtu. Ton lisaksi suhtauminen materiaalisiin asioihin muuttu...siihen vakutti paljon kun nain miten vahalla iso maara ihmisia tulee toimeen ja viela enemman se, miten vahalla sita itse tuli tien paalla loppujen lopuksi toimeen.

Tietysti tolta reissulta jai kateen myos melkosesti nakemysta siita, mita ja mika Pohjois-Amerikka on. En vaita nahneeni siita kun pienen osan ja senkin pyoran paalta. Siltikin mulle muodostui hirvittava kunnioitus uutta mannerta kohtaan. Se on kasittamattoman suuri, laaja ja monimuotoinen kokonaisuus kuin kokoelma pienia maita. Jokainen osavaltio ja provinssi oli omalla tavallaan ainutlaatuinen ja erilainen muista.

Ihmiset taas puolestaan...no, sanotaan etta ihmiset on erilaisia eri puolilla. Maaseutu on kuolemassa samalla lailla Pohjois-Amerikassa kuin Suomessakin. Valitettavasti se mun mielesta pikku hiljaa pukkaa myos pikkukaupunkien ihmisetkin samaan muottiin pikku hiljaa. Ja se on suuri tappio koko yhteiskunnalle. Kaikkein mielenkiintosimmat ja mieliinpainuvimmat keskustelut kavin juuri viriileissa pienissa kaupungeissa, joissa ihmisilla ja kaupungilla oli viela oikea oma identiteetti.

Siinapa noita ajatuksia...kaikkiaan suurenmoinen matka! Tapasin paljon hienoja ihmisia...ja naytti silta, etta paljon ihmisia myos seuras mun reissaamistani sivujen kautta. Sain paljon sahkopostia teilta ja se motivoi jatkamaan postauksia ja kertomaan ja kirjottamaan enemman. SUURKIITOS teille kaikille seurannasta ja palautteesta!

Touring-life.com sivut jatkaa eloaan. Nama Because I Can tarinat jaa tanne luettavaksi mutta itse paasivu uudistuu. Paasivulle tulee linkki naihin juttuihin joten kaykaahan jatkossakin lueskelemassa silla uutta projektia on tulossa :) Because I Can- retkeen liittyen alan kirjoittamaan kirjaa johon tulee paljon valokuvia. Lisaksi tyon alla on DVD joka toivottavasti jossain valissa loytaa tiensa televisioon. Muista uusista projekteista tulee juttua kun niiden aika on. Noiden lisaksi tarkoitus on tarjota jonkunlaista luentoo taikka esitysta kouluille, MP kerhoille ja muille kiinnostuneille vahan raataloityna kuhunkin tarpeeseen.

Kiiitos viela kaikille, kaykaahan jatkossakin sivuilla ja niille, jotka ajelevat kakspyorasilla, pitakaa kumipuoli alaspain ja kiitavat osat nakyvissa eli turvallisia kilometreja kaikille!!!

- Jussi

Comments

[Jani]

Mukava kuulla koottuja ajatuksia, ja toivottavasti jatkossakin saadaan lukea blogailua!

Kaiken kaikkiaan reissua ja sen kulkua on ollut upea seurata, eikä voi muuta kuin toivoa että ensi vuodeksi saataisiin kehitettyä jotain uutta ja ihmeellistä :)

-Jani.