...siis koko porukalta. Osan niemimaalta siis. Joo-pa. Mista alottas. Ja mihin janin viimeksi. Puntarenaksesta kun lahdettiin...joo. Pekan pyoraan haettiin uutta takakumia kissojen ja koirien kanssa laihoin tuloksin. Lopulta laitettiin pakosta vanha paallinen ja uus sisakumi. Ja eikun baanalle. Kello oli 1000 kun lopulta kaikki oli valmista. Lahtoa kokeiltiin kolmeen otteeseen kun KLR:n takarenkaan laitto tuotti mulle uskomattomia ongelmia. Aivot tuuppas merilevaa urakalla vaikka mulla on itella ollu samanmoinen peli. Oisko rasitusvamma :) No...lopulta tien paalle.
Mutta...eipa aikaakaan ja hui. 70 kilsaa mittarissa ja pysahdyttiin tankillo Jacoon. Kattelin siina sitten pyoria vahan lapi ja vot. Siellahan oli hyvin ilmaa renkaan ylaosassa Pekalla mutta alapuoli oli vajaa. Prkle. Kolme putiikkia ramppasin lapi ei-oota kunnes sain ajo-ohjeet motojacoon. Siella oli. Viimenen 17/4.6 takanen hyllysta. Sakaako? Jep jep. Mekaanikko oli vaan siestalla joten piti odotella tunti koska kummi on jo niin tyhjaa taynna, ettei pystyny enaa ajaan yhtaan. Loppu hyvin kaikki hyvin. 1400 oltiin taas tien paalla. Runtattiin vauhdilla Pan American Highwayta etelaan. Ja kunnolla tultiinkin. Cortez:ssa kyselin porukalta mita tehdaan, jatketaanko vai mennaanko tunkemalla Osan niemimaalle Puerto Jimineziin. Samaa kaikki sano, mennaan. Varottelin, etta loput 30 km saattaa olla mita tahan sa tieta muttei se rohkeita pelottanu. Joo.
Pimee tuli, kuten aina kuudelta. Oltiin viela aika kaukana. Rinconin kohdalla oli jo taysin hupussa eika tie siihen astikaan ollu haapposta. Muttei siella oikein ollu ees mahdollisuutta punkata joten pakko oli vetaa. Hissukseen ajeltiin ihan jees soraa...rakenneltiin siltoja tai ainakin paikkailtiin terassillassa olevaa reikaa kun ei siita ois pyoralla muuten paassy. Varsinaista seikkailua. Lopulta paastiin perille. Matkalla letkaan otettiin joku paikallinen tytto joka ajeli 125:lla kiinalaisella katupyoralla samoilla sorilla ja kun silta hyyty etulamppu, ajattelin jotta siinahan toi letkassa. Kanssamotoristia on aina jeesittava mutta hattua tarttee nostaa kun tyttoli veteli keskella viidakkoa pimeella yksikseen tollasella koneella ja niilla varusteilla. Meidan raavas porukka isoilla koneilla mietti etta ajetaanko perille..heh heh.
Jiminez on melkonen...no kokemus. Yo oltiin...nooo...katto paan paalla ja seinat ymparilla. Ei paljon muuta sanottavaa oo siita paikasta. Tana aamuna hoidin meidat huilipaivaksi vahan saallisempaan paikkaan. Kaikki on terveena ja pienet vaivat on parantunu joten kotosalla voi olla huoletta. Nyt ma laitan muutaman kuvan ja painelen biitsille sitte...palaan taas :)
Jussi
Kyllä sua Jussi tavallisella tallaajalla käy kateeksi... hetkittäin nyt ainaskin.
Pict2784, "priceless" :-)
Kirjoittanut: Pasi | sunnuntai, maaliskuu 11, 2007 klo 09:10
Todennakoisesti ei ollu rasitusvamma, se kun vaatii vammoittuneen elimen kovaa kayttoa...
Kirjoittanut: Maukka | perjantai, maaliskuu 16, 2007 klo 16:58