Kas kas, kaksi viikkoa menna hurahti. Barstown aamuun parahti 14 harrikkaa murisemaan kello 0800 aamulla. Keli oli pirtean kolea mutta matkaa Victorvilleen ei ollut kuin 40 mailia. Pikaisen tankkauksen jalkeen oltiin baanalla ja perilla Kalifornian Route66 museo oli avannut ovensa tuntia aikaisemmin sovitusti. Hienoa palvelua vapaaehtoisvoimin pyorivalta museolta. Matkalaiset hoitivat "oman hommansa" kiitettavasti ja R66 tavara teki kauppansa :)
Victorvillesta ruimittiin sitten I15, I215 lenkkia Azusaan tauolle. Matkaa ei Azusasta Santa Monicaan ei ollut kuin 40 mailia mutta aikaa tuo patka ottaa. Niinpa olin tyytyvainen etta kellon viisarit kahvia nauttiessa heilui 13 nurkilla. Azusasta jatkettiin pitkin alkuperaista R66 linjausta kahlaten liikennevaloja ja kaupunkien keskustoja lapi. Foothill Bulevard, Colorado Bulevard, Sunset Bulevard, hetki Hollywood Bulevardilla ja lopulta Beverly Hillsin kierroksen jalkeen Santa Monica Bulevard ja Tyynimeri :) Perilla oltiin!
Pitkasta letkasta huolimatta koko Losin (niinkuin koko reissu) tultiin kiitettavassa muodossa. Valilla liikennevalot katkaisivat letkan mutta porukka malttoi mielensa ja antamillani ohjeilla porukka oli kasassa hyvin nopeasti ilman erityista hakemista.
Reissulla ei sattunut yhtaan pientakaan hassia, laheltapitihikea saatiin maistella viimeisena paivana kun ruuhkaisella Losin moottotiella kaistalla oli akki tikarappuset. Ape ja Pasi taisivat tikkaita vilkaista lahimpaa mutta Apen nopeat reaktiot hoiti homman.
Illalla nautiskeltiin paattajaistunnelmia hyvan ruuan ja parin virkistavan juoman kera Venice Beachilla. Tanaan perjantaina palauteltiin harrikat hyvin palvelleina. 8 matkalaista aloitti matkan kohti kotimaata, 8 muuta jai Losiin viela maanantaihin.
Olin hemmetin tyytyvainen tahan remmiin, hienosti hoidettu homma. Erityismaininnat menee 72 vee Pepelle (R66 ikapresidentti) seka Maikille ja Annelle. Ensimmaiset suomalaiset R66 naiskuskit rohkenen sanoa. Tytot hoitivat oman leiviskansa vahintaa herrojen tasolla ellei paremmin. Kiitoksen ansaitsee myos Jomi hantamies romunkeraajan roolistaan seka tupakaverini JJ loistavasta kommunikaatiosta letkan puolivalin takaa keulille, ei tarvinnut arvailla onko porukka messissa. Kaikkiaan koko porukka oli loistavia immeisia taynna ja reissu todella onnistunut! Suurkiitos kaikille teille!
Meikalainen pitaa nyt parin viikon loman :) Tammikuussa palataan taas asiaan, silloin vuorossa "down under" eli kahden viikon Kiwi-matka Uuteen Seelantiin. Siihen asti, so long.
Jussille kiitos taas kerran mielenkiintoisesta matkakertomuksesta kuvien kera!
Tammikuun matkakertomusta odottelen mielenkiinnolla.
Nimim: "Kyllä minäkin vielä joskus"
Kirjoittanut: Lassi | lauantai, lokakuu 13, 2007 klo 16:18
Olipa taas kiva kuulla hyvin onnistuneesta matkasta. Taisi olla pieniä ennakkoluuloja noita naiskuskeja kohtaan. Kai se nyt on selväkin, että sellaiset naiset aina pärjää kun tollaselle reissulle uskaltautuu. Nostan hattua kuitenkin korkealle ... kaikille. Terveisin jussin äiti
Kirjoittanut: Leena Väisänen | tiistai, lokakuu 16, 2007 klo 17:26