Vot, homma paketissa. Kirjoittelen tata LAX:lla kun matkalaiset on o matkalla kohti kotia. Mutta palataanpa lyhyesti viela eilisiin tapahtumiin :)
Eli aamu avautui San Luis Obisbossa kuten niin monesti aiemminkin talla reissulla, napakan viileana. Ei kylma muttei kuumakaan. Otin suunnaksi ykkostien jatkeen tuossa 10 mailia yopaikan etelapuolella. Porukalla oli ilmeisen hyva fiilis vaikka viimeinen ajopaiva oli edessa. Ykkostie oli tuossa taas kertaalle mita erilaisimmissa formaateissa. Valilla oli kahtakaistaa suuntaansa ja silkipehmeeta, valilla moukkusta ja mutkasta. Vaihtelevaa, sanoisi Pekka Pouta.
Lompoc- nimiseen pikkukaupunkiin tullessa oli jo perinteisen kahvi/pissatauon paikka. Meitsilla oli menna sormi hetkeksi suuhun kun taas oli ykkostie poikki. Mita hemmettia! No, eipa kun tutkimaan tilannetta...siellahan oli jonkilainen paraati menossa. Haistelin vahan suuntia, ounastelin, arvailin ja lopulta vein porukkaa kiertotieta vahan etteenpain. Eika turhaan, saatiin fillarit parkkiin ihan paraatin kulkureitin lahelle. Alas ratsailta, oli aika paivan "kurttuuliannin" :) eli ohjelmassa oli amerikkalaisen kulttuuriin tutustumista.
Harvemmassa pikkukylassa Suomessa saadaan porukka samanlaisella fiiliksella jarjestamaan paraatia vuosittain kun USA:ssa. Siina on selkee kulttuuriero, jenkit on hyvin yhteisollisia ihmisia ja tallaset tapahtumat on omiaan vahvistamaan yhteisollista tunnetta. Siella marssi koulujen orkestereita rumpuineen, kaupungin "missityttoja", palokunta, laheisen lentotukikohdan kalustoa ja herraties mita. Minusta oikein kiva katsella ja ymmarran hyvin, miksi tuo on niin tarkeaa taalla. Toivoisin samanlaista yhteisohenkea Suomeenkin.
Lompoc:sta sitte jatkettiin, Santa Barbara osui matkalle...sitten Malibu Beach. Oteltiin viimeisia kuvia biitseilta ja rannalta...sitten keikkasin porukan Sunset Bulevardille ja kohti Beverly Hillsia ja sielta edelleen Hollywoodiin. Kuuma oli kun sanonko missa. Harrikka hohkasi jalkojen valissa ja tuli mieleen, etta ehka goret olikin liikaa talle reissulle...no ei sentas. Kun tarkeimmat oli pallistelty, urutettiin takas vuokraamolle palauttamaan sotaratsut.
6750 kilsaa kertyi matkaa talle reissulle. Eli pitkasti, yli mentiin arvauksen 5000km etta humahti mutta hauskaa ja kivaa oli. Porukalla menee varmaan hetki reissua sulatellessa mutta ensivaikutelmana olin ymmartavanani, etta Highway1:sta pidettiin kauniinpana ja hienompana reissuna kun legendaarista Route66:sta. Itselleni toi on selvaa koska tiesin mihin porukkaa olen viemassa. Nyt on lantisen USA:n kauneimmat paikat kayty lapi, toki paljon jai nakematta...aikaa vaan on rajallisesti. Seuraavaan Highway1 matkaan pitaa pienia muutoksia tehda muttei mitaan radikaalia. 2009 sitte seuraavan kerran.
Kiitoksia kaikille reissua seuranneille ja hyvaa suven jatkoa. Ja kiitos kaikille 24.6 muistaneille. Lahden nyt vahan huilimaan...naatiskelkaa kuvista ja ajakaa turvallisesti :) Highway1 kuittaa, kulauttaa ja vaikenee :)
Terve Jussi!
Näyttää, että reisu on mennyt putkeen.
Luuletko, että kestät kuunnella patruunan kuorsaamista ensi kesänä HW1:lla?
Ehkä luulet, ehkä et...ajahan meidänkin ohi, sauna lämpeää.
t.ruuna[..?]
Ps. 'Kesä on ihmisen parasta aikaa' (M.Nykästä mukaellen)
Kirjoittanut: Patruuna | torstai, heinäkuu 03, 2008 klo 13:46