Eilisen pitkan paivan jalkeen olo oli aamulla vahan kankea. Silti porukka oli hyvilla fiiliksilla valmiina 0830 ja nokka kohti uusia maisemia. Tahan valiin oli siirrytty Mountain- aikavyohykkeelle, joten kellokin oli tuntia enemman kun Losissa.

Jackpotista ajettiin 45 minsaa Twin Falls:n Idahon puolelle. Kivan oloinen pikkukaupunki josta pienen kiertelyn jalkeen bongattiin paikallisen pyorailijan avulla nasta "grease burner" eli tyypillinen amerikkalainen kahvila/diner jonne mentiin aamupalalle. Ruoka oli hyvaa ja sita oli riittavasti kuten aina. Massut taynna lahdettiin hakemaan "lannen Niagaran putouksia", kuten kaupungin nahtavyytta Shoshone putouksia nimitettiin. No...nahtavyys oli piilossa aika hyvin, tehtiin melkosia ketunlenkkeja ennen kun satuttiin oikeelle pikkutielle. Ei sinne liian helppo ole loytaa :)

Putoukset oli kylla nakemisen ja hakemisen arvoiset (kuva). Ei paljoa hapea Niagaralle. Snake River on joki jossa nuo putoukset ovat. Sitten oltiin taas pyorien paalla. Shoshonessa tankattiin ja kotvan kuluttua maisemat alkoi olla maanpaalle ajateltuna omituiset. Kuumaiset enemmankin...Craters of The Moon kansallismonumentti. Koko seutu on varsin tuliperaista ja tuo alue nayttaa todella kuulta vaikken siella olekaan kayny kurkistamassa....kaverit on kertoneet ;) (kuva).

Arcossa otettiin kahvipaussi (kuva). Oikein lannen tyylinen pikkukyla keskella ei mitaan. Kylassa oli hauska perinne, kylaan nakyva vuorenrinne naytti joulukalenterilta numeroluukkuinen. Utelin asiaa ja sain kuulla, etta jokainen peruskoulun paattava ikaryhma kay maalaamassa rinteeseen oman vuosilukunsa. Vanhin oli 29 joten pitkaan on homma tulilla ollut. Jos Suomessa kytataan viikonloppusin latkaa tai vormuloita, Arcossa kova sana oli rodeo kuten muuallakin keskilannessa (kuva).

Seuraavan patka teemana oli tankki tyhjaksi :) Kurvailtiin (tai aika suoraa latua se oli kylla) niin kauan, etta piti tankata. Omegan viisarit alko sojottaa semmosia aikoja, etta piti saada maileja vyon alle. 90 mailin tikki ja kaupan paalle extra lenkki (ei makkara) todella pienen maaseututien kautta. Jaljella oli sitten enaa 85 mailin puristus Yellowstoneen. Maisemat muuttui pikku hiljaa mantymetsaiseksi ja vuoristoisemmaksi. Perilla motellin omistajat puhuivat ku ruuneperit...mukavia ihmisia, siisti majapaikka.

380 mailin paiva meni sutjakasti...mutta kylla huomenna maistuu vahan lyhyempi ajo Yellowstonessa...siihen asti, so long.