touring-life.com: Route66 Paivat 8 ja 9

Paivan ensimmainen juttu oli kaynti Gallupin intiaanimarkkinoilla, joka sijaitsee Navahojen reservaatissa. Markkinat on kirpputorin, torin ja markkinoiden sekotus. Tarjolla on kaikkea auton renkaista taidokkaisiin kasitoihin ja kopioituihin CD-levyihin.

Seuraavaksi lahdettiin ajamaan eramaan halki. Maisemat vaihtuu talla patkalla useampaan kertaan. Ensi tulee ylankomaan havumetsaa, jossa havupuiden tuoksu on todella nautinnollinen. Kuulaaseen aamuun ajaessa havupuiden tuoksu luo hienon fiiliksen. Havumetsan jalkeen lasketaan laaksoon. Eteen avautuu naky jossa vasemmalla puolella nakyy Painted Desertin reunamaiden huikaisevat varit punaisen eri savyissa sekoitettuna valkoiseeen. Oikealla aukeaakin sitten kuiva eramaa, joka ensi alkuun on puskaista ja myohemmin paivalla kuivaa pelkaksi hiekaksi ja ruohoksi. Lahempana Keams Canyonia eramaan tasaisuus rikkoutuu kuin veitsella leikkatuihin kanjoneihin. Keamsilla nautiskeltiin kaffet.

Tien paalla taas ja vartin paasta First Mesa:n Hopi-kylassa. Kyla on vuoren huipulle rakennettu...talot pelkkaa kivea. Kuivaa on, vesi kylaan tuodaan alhaalta Polaccan kylasta. Meita ei meinata paasta ajamaan peremmalle kylaan...pitaisi kuulemma ottaa opas. Hetken neuvottelun jalkeen saan luvan vieda porukan kylan peralla olevalle aukiolle parkkiin. Peremmalle ei ole enaa asiaa, silla Hopit ovat todella tarkkoja kulttuuristaan. Peralla asuu kourallinen vanhoja naisia vanhoja tapoja noudattaen, ilman vetta, sahkoa jne. Kuvia ei Hopien alueella saa ottaa missaan...kamerat saattaa takavarikoitua.

Kaynti kylassa kirvoittaa keskustelua siita, mita ihminen todella tarvitsee ja siita, kuinka alkuperaisvaestoa todella poljetaan tassa maassa. Kun olemme lahdossa pois, Kapan hooree ei tykkaa kayda. Kaynnistyy huonosti ja lopulta ei lainkaan. Jos se nyt jonnekin saa hyytya niin tanne ei ainakaan. Kapa rullailee pyoran alas vuorelta ja kun ollaan paatien varressa Vmax-mies joutuu potkimaan harrikan laheisen kaupan pihalle. Sitten arvaillaan...ilman tankin korkkia pyora lahtee kayntiin...jossain vaiheessa tuntui etta ruiskun pumppu ei paineista lainkaan. Hetken odottelun jalkeen (ehdin ostaa jo koyden hinausta varten) hooree alkaa herailemaan henkiin. Lahetan Kapan kohti Tuba Citya ja lahden porukan kera peraan Susanne takapenkilla. Ensin Kapa joutuu ajattamaan pyoraa yli 3000 rpm:n etta se vetaa vahankaan, kotvan paasta vekotin alkaa pelittaa paremmin, sitten normaalisti. Tuba Cityssa tankataan...Kapan pyora kay ihan normaalisti. Itse asiassa se lahtee kayntiin paremmin kun aiemmin. Epailen karstaa koneessa joka yhdistettyna kuumaan keliin ei oikein ollu hyvaksi mutta mun arvaus on yhta hyva kun leipurin veikkaus pullan rusinoiden maarasta :)

Tuba Cityssa on jo kuuma. Vaatteet vahenee ja pidot paranee :) Navaho Bridgella saadaan ensikosketusta Suureen Kanjoniin. Colorado- joki virtaa ruskeana 150 metria sillan tason alapuolella. Naky on makea. Ennen Jacob Lakea pysahdytaan viela Cliff Dwellersiin, jossa 1927 lahtien on porukkaa asustellut kivien alle rakennetiussa tuvissa kun Retu ja Vilma Kivinen konsanaan. Muutenkin maisemat ovat kuin Kivisista ja Sorasista. Kuivaa ja kuumaa. Jacob Lakella ollaan 1730 paikallista kun kelloja on taas ruuvattu tunnilla taaksepain.

Tanaan sunnuntaina oli sitte Grand Canyon reissun paikka. Ajelutin porukan ottamaan ensikosketuksen yhteen maailman ihmeista, ainakin mun mielestani, Cape Royalille. Siella saa katsella tuota ihmetta melkoisen luonnollisena ilman meikkia ;) Mielestani nimenomaan Cape Royalissa GC on vaikuttavimmillaan. Loppupaivan ohjelma olikin vapaa...osa remmista jai katsomaan auringonlaskua. Pete ja Teija kavivat pienella vaelluksella Kaibab Traililla. Paiva oli muuten upea kanjonilla, niin kirkas keli etten ole taalla koskaan kaynyt. Itse otin tunnin nokoset kallion kielekkeella. Kun avasin silmat, edessa oli huikea naky. Tirsat oli makeat. Ymparilla oli hiljaista, ei kuulunut kuin tuule suhina ja ajoittain ohi liitavien lintujen aanet. Kallio oli viilea, aurinko taas lammitti mukavasti. Voisi olla huonomminkin.

Vaan eipa paivaa ilman pikku murheita. Jukan pyorasta napsahti takanakki tyhjaksi seka yla- etta alapuolelta. Kapa kavi viemassa vaahtopullon mutta silla harrikka tuli nipin napin hotellille. Onneksi tuossa vieressa on huoltoasema, jossa oli paikkanakkeja. Juka tuuppasi nakin renkaaseen, aamulla nahdaan josko se pitaa.