Taalla Santa Fe ja vapaapaiva. Itsellani paiva meni pyykkia pestessa ja tsillaillessa...kavin porukan kanssa aamulla HD:lla (yllatys), sen jalkeen nautiskelin Santa Fen aurinkoisesta kelista ja odottelin etta pesukoneet tekee tyonsa. Siina samassa meni kasa turkulaista pyykkia...hehe, mitahan poikien pyykkamisesta olis tullu :) Akkiseltaan sanoisin, ettei ollut ihan tuttua hommaa suurimmalle osalle yksikseen reissussa oleville aijille...pikku vinkkia sinne kotiin, kylla ne nyt osaa ;)

Pyykkien jalkeen ajelin tuonne kauniiseen Santa Fe:n keskustaan. Tama kaupunki on mielestani uskomattoman kaunis. Siihen kun lisataan kaikki kasityo ja taide (vaikken taiteesta mitaan ymmarrakaan, ymmarran mika minusta nayttaa hyvalta) seka intiaanikulttuuri, voin todella suositella Santa Fe:ta kenelle tahansa. Paivan paalle otin tuikitarpeelliset nokoset, huoneen aukinaisesta ovesta virtaava raitis ilma tuuditti hyvat unet :) ja tarpeeseen tuli. Nyt jaksaa taas ratsastaa :)

Mutta jollainhan sita tanne tultiinkin...siita pari sanaa. Amarillo ja puolukat hilloon oli lahtopaikka aamusella. Turkulaiset oli taas reippaana kun varpuset jouluaamuna lahtoon. Naiden kanssa on hienoa reissata! Mieli korkeella ettepain eli Stanley Marshin Caddyja kuikistelemaan. Kaimani (kuva ei ole simuloitu) ja mina harrastettiin maalaushommia vaikkei kummallakaan aikasempaa kokemusta olekaan suttaamisesta. Edellisen reissun maalauksista ei ollut jalkeakaan vaikka aikaa viime visiitista oli vain 3vkoa. Uskomatonta. Kuvassa lennokas matkajoukkio astelee Teksasin kamaralla kuin Eastwoodin Clintin joukkio konsanaan.

Ai niin, meinasin unohtaa...kaytiinhan me tietysti Amarillon arvaaatteko missa kaupassa hakemassa Heikille t-paita...toiset kerailee pullonkorkkeja ja tulitikkuaskeja...multa loytyy respektia enempi Heikin paidoille ;)

Adrianiin Route66:n puolivalinkrouviin ajeltiin auringon paistaessa. Tarjoilin pullat ja kaffet rennon rempsealle remmille (semmosta verbaalista akrobatiaa tana iltana...ja mitaan en oo ottanu :) ). Adrianissa tussiteltiin nimia pick-uppiin, tyylinaytteen antaa kuvassa Leena ja Paavo jotka samalla laittaa terveisia Suomeen :) Teksas jai taakse kun Uusi Meksiko taas tuli eteen. Rajan jalkeen kokeiltiin naiden kuskien enduro-taitoja. Kunnossa ovat, silla vedettiin soralla toistakymmenta kilsaa. Piti kokeilla vahan uutta linjaa...ja ajella alkuperaista R66 patkaa huolimatta siita, ettei siina paallystetta ollut :) Pieni tiedonjyvanen tahan valiin, vaikka R66 on komissioitu kayttoon 1927, kokonaan paallystettyna R66 oli vasta 1930- luvun lopulla.

Uudessa Meksikossa kaytiin vahan autiomaa/preeria ajelulla. Kuivaa kun beduiinin sandaalit...eika ihme, silla kohdassa jossa tytot pisti tanssien oli korkeutta merenpinnasta 1787 metria. Melkein koko osavaltio luimii korkeammalla kun kotimaan korkein nyppyla. Tucumcarissa tauoteltiin, sitten ajeltiin Santa Rosaan...nopeat lounaan tapaiset ja oltiin taas baanalla. Seuraavan patkan maisemat on aina sykahdyttavia. Muutos on niin nopea ja iso ettei sita osaa koskaan odottaa. Romerovilleen saavuttessa ollaan aivan erilaisissa maisemissa...on katajaa, mantya ja ilmassa leijuu havujen tuoksu. Mie tykkaan juu.

Tankki tayteen ja vilkaisu taivaalle. Olin ounastellut jo lounaalla, etta saattaapi tulla ukkoskuuroa niskaan. Hidastelin hiukkasen ennen tankkausta ja kun sen jalkeenkin naytti silta, etta ruikua saattaa tulla, otin taktisen 6 minuutin aikalisan. Pari pisaraa tuli,ei enempia...taas kerran meika otti eravoiton sademiehesta. Santa Fe:hen saavuttiin hyvissa ajoin, hyvissa voimin ja hyvin fiiliksin. Huomenna matka jatkuu...ja lisaa tarinaa ja jorinaa seuraa :)

Comments

[Kirjoittanut: Tiia]

"Turkulaiset oli taas reippaana kun varpuset jouluaamuna lahtoon. Naiden kanssa on hienoa reissata!"
Ja taas ei tuota ongelmaa ymmartaa kuka siellä kukon laulun aikaan pomppaa ylos ja huuttaa muutkin aamupalaa mutustamaan.. Uutissi turust - ei virallissii mut torellissii: Nikillä on eka hammas, vasemmalla alhaalla. Elina Kiikko pitää kesälomaa. Sataa.
Love,
Tiia