No niin..nyt on teknologian tuomat haasteet suurimmaksi osaksi...no, ei ratkottu mutta sujuvasti kierrelty. Ollaan taas uudessa osavaltiossa. Pohjois-Carolina on sijainti ja paikan nimi on Franklin. Blue Ridge Parkway on ajeltu tappiin asti. Viimeisillä sadoilla kilsoilla koitti vastustaa ihan urakalla mutta perille ajeltiin.

Aamusella, jo tuttuun tyyliin laitettiin kamat kasaan tarkoituksena käydä aamiaisella paikallisessa. Tosin niin oli satakunta muutakin päättänyt eikä tämän kokoista porukkaa ihan hevillä saa syömään saati sitten jos on muutenkin täyttä. Ei muuta kun utua tuubiin, parkwaylle kohti etelää aamiaisen vainu nenussa. Hetikohta huomasi, että on maisema muuttunut. Huomattavasti vuoristoisempaa oli koko päivän maisemat. Aamupalaakin löytyi Linvillestä Tartan nimisestä ravintolasta. Pisteet paikalle, homma hoitui nopeasti ja tyylikkäästi.

Tankattiin rautahevot samalla kertaa..sitten taas baanalle. Hienoa oli Parkway koko ajan eli hela tiden. Vuoristoisempaa niinkun aiemmin sanoin. Makiaa mahan täydeltä vaan kuten aina, toppihan siihen tulee. Pari kilometriä ennen taukopaikkaa Pigash vuorella jonkin matkaa Ashevillestä etelään, pukkasi semmoisen sateen päälle jotta oksat pois. Ja hitonmoinen ukkonen kaupan päälle. Värjöteltiin puolisen tuntia kaatosateessa oikeaoppisesti puiden alla ja odoteltiin sateen loppumista. Sitten olikin kiva kurvailla parin mutkan taakse kahville paikkaan, jossa olisi kattokin löytynyt pään päälle. Siinä sateessa ei tosin huvittanut pätkääkään ajaa yhtään metriä, joten tällä kertaa näin.

Olihan se tuossa aiemminkin muutamia pisaroita ripotellut mutta nyt tuli toivottavasti koko rahan ja reissun edestä kerralla tuokin puoli hoidettua. Tutkailin tutkakuvia ja kokeneena meterorologina totesin, että voidaan hyvin jatkaa matkaa vuorilla...ukkorintaman oli matkalla itään ja me etelään. Tokikaan se nyt ei ihan noin yksiselitteisesti mene...vuorilla mennään välillä sinne sun tänne mutta yhtä kaikki, vettä ei enää tullut niskaan. Mutta kuten tuosta viimeisestä kuvasta näkyy, pilviä seilasi vuorten välissä välillä melkoista vauhtia...ja melkoiseen sumuun ajettiin ajoittain. Kyllä keliä ilmassa oli.

Päivän päälle ajeltiin Cherokeehen ja BRP:n loppuun. Sieltä sitten Franliniin juhannuksen viettoon. Steakhouse Boiler Room tarjosi hyvän buffetin lihaksineen päivineen...tosin hienoisena shokkina todettiin, että juhannusolutta sieltä ei kyllä saanut...ei kokista vahvempaa. Vaan menihän se ilmankin...erikoinen steakhouse...avotulella paistettua pihvia, ei viiniä. Oh well..

Tulikin juttua vähän normaalia enemmän, nyt on homma toimii ehdin naputellakin enemmän tekstoa. Tosin tämän päivän lähtökin on vasta 1000...ajellaan kevyt juhannuslenkki ja hyvissä ajoin majapaikkaan.

Sent from my iPad