touring-life.com

New York, New York. Alkaa olla homma taputeltu. Torstaina ajeltiin 260km pätkä tänne NYC:n. Jotta homma ei olisi liian helppo, saatiin pieni viivästys vielä tuohon loppuun. Nimittäin melko heti Atlantic Citystä lähdön jälkeen Pekan moposta alkoi perästä kuulua muutakin kuin pärinää. Sellainen omituinen metallinen tai metalli/kumi kirskaus silloin tällöin.

Sain järjestettyä huollon Lakewoodiin. Kello oli puoli 11 aamulla kun saavuttiin liikkeen pihaan. Sain mopon sisään heti ja kun meillä oli aamupala vielä syömättä, otettiin ilman mopoa olevat kyytiin ja ajeltiin aamiaiselle tai aikaiselle lounaalle.

Reilu tunti myöhemmin oltiin takaisin huollossa. Ei ollut mopo kunnossa ei. Olin epäilyt, että remmi ei ole oikein linjassa ja että ääni tulee kun remmi hankaa hammashihnapyörän reunaan. No hankasi se muttei se säätämällä miksikään muuttunut. Sieltähän oli takarenkaan laakeri mennyt. Ja pahaan kuntoon olikin päässyt...eivät tahtoneet saada sitä pihalle.

Loppujen lopulta puoli kolmelta lähdettiin sitten kohti isoa omenaa. Herttonen, mikä ruuhka täällä oli. Staten Islandin kautta ajeltiin...viimeinen 30 mailia kesti pari tuntia, tosin tankattiin siinä mutta hemmetin kuumaa ja hidasta oli.

4100 kilometriä tuli mittariin. Ei tiedä, vaikka tulis vielä hyväkin reissu :-) Tulihan siitä. Suurkiitos pohojammaan porukalle. Kivaa oli ja kaikki meni hyvin hyvin. Eilen vielä huilattiin vapaapäivän merkeissä Manhattanilla, kuka minkin ohjelman mukaan.

Nyt kohti kotia täältä Nykistä rakkaiden luo.

11. Ajopäivä olikin sitten melkoista osavaltiolaukkaa. Lähdettiin Virginiasta, sitten ajeltiin Marylandissa, sitten vuorossa oli Delaware ja lopulta päädyttiin New Jerseyhin.

Keli oli koko päivän epävakainen, kumipukuja laiteltiin kertaalleen päälle mutta melkoisella tuurilla sadetta ei kuitenkaan saatu juurikaan nimeksi. Itse ajelin kuitenkin koko päivän sadetakissa...ei kuitenkaan ollut niin kuumaa enää että se isommin olisi haitannut.

Siltoja yliteltiin urakalla. Aamulla päätin, ettei edes yritetä Washingtoniin...se ei oikein ole mopoturismiin sopiva paikka. Niinpä pohjoisen sijaan suunnattiin ensin itään. Nättiä tietä Potomac joen rantoja mukaillen. 301:lle hypättiin Potomac joen ylitystä varten. Siltoja tuon ylitykseen ei ihan joka mutkaan ole tehty. Melko korkea ja pitkä oli tuon Virginiasta Marylandiin siirtävä silta. 301:llä jatkettiin oikeastaan aina Annapolikseen asti.

Annapolis oli kivan oloinen kaupunki. Keskusta oli varsin idyllisen oloinen. Sen verran pieni, että mekin sen halki ajeltiin. Kurvattiin siinä myös USA:n laivaston upseerikoulun eli merisotakoulun vierestä. Annapolis Naval Academy, josta tulee kaikki tämän maan meriupseerit. Ei mikään pieni koulu.

Annapoliksesta sitten mentiin vähän isompaa siltaa pitkin Cheasepeak lahden yli. 11 kilometriä oli pituutta ja korkeutta reilusti. Sen verran reippaasti, että joku heppu istuskeli poliisiseurassa kaiteella kun ohi ajettiin. Siitä ei ole tietoa kummalle puolelle kaidetta kaveri päätyi. Toivottavasti kuivalle.

415 ajokilometrin päivä päättyi tänne itäsen USA:n huvittelun ja viihteen keskukseen Atlantic Cityyn. Kuin Las Vegas pienoiskoossa sillä erotuksella, että tällä on todella nätti valkoinen hiekkaranta tuossa kasinon ulkopuolella. Rantaa pitkin voi kävellä boardwalkia pitkin...ihan jees paikka.

Se on sitten yhtä päivää vaille taputeltu tämä reissu. Kohti New Yorkia kurvaillaan torstaina.

Lähdettiin normaalin kuvion mukaan aamukahdeksalta niin kuin Juicen mukaan junatkin lähtee. Keli tuntui lämpimältä ja ennen kaikkea kostealta.

Ajeltiin siihen alkuun pieni tovi motaria että päästiin pois WS:n ruuhkista. Ihan reilun kokoinen kaupunki tämä Winston-Salem. Vartin jälkeen otettiin suunta pohjoiseen ja siitä sitten miljoonan pikkutien kautta koilliseen. Hyvin erikoista numerointilogiikkaa tuntui noudattavan nuo Pohjoisen Caroliinan tiet. Välillä kolmenumeroinen oli pieni soraränni ja välillä hyvinkin asiallinen pikitie.

Ihmiset tankattiin Farmersvillessä ja eteenpäin jatkettiin saman kaavan mukaan. Siellä oli 49...59...696...208 ja lopulta bingo pöydässä 2...oltiin perillä 490 ajetun kilometrin jälkeen. Pitkä oli ajopäivä...vähän enemmän tuli kun suunnittelin mutta parempi noin. Jäi motarilla ajot melko vähään ja sehän on aina mukava se.

Farmersvillestä kun lähdettiin ruokailun jälkeen oli pohjoiseessa melkoiset myrskypilvet. Tulihan sitä vettä meidänkin niskaan semmoisen vartin verran. Burger Kingin pihalla lämmintä oli reilu 30 kun vängättiin kumipukuja päälle, mahtoi paikallista väestöä naurattaa.

No niin...koitetaas kirjoitella vahan enemman tekstia kun kerrankin paasen koneelta naputtelemaan :) Eilen illlala tehty 8. paivan postaus lahti liikenteeseen pikkusen liian aikaisin, siihen piti lisata viela pari kuvaa. No, kuvien lisaamisen kanssa ei liene niin kiire kun typepadin blogipalvelu jostain syysta hylkii lahetettyja kuvia ja nayttaa niiden sijaan vain linkin, jonka takaa kuva loytyy.

Tanaan ajeltiin kohtuullisen pitka paiva. 490 kilsaa taisi tulla kokonaisuudessaan. Aamupaivasta ajettiin melko viileassa saassa (ainakin paikoittain) Highlandsiin kahville. Makeaa kurvibaanaa oli tarjolla koko rahan edesta. Ensimmaisella patkalla Shenandoahissa Jopen takajarru keitti ja tehot havisi simsalabim. Paivaa aiemmin Karille kavi samoin...tosin silloin oltiin Dragonilla. Joko jarrunesteissa on jotain haimaa tai sitten ukot jarruttelee omia aikojaan :)

Highlandisista lahdettiin sitten kohti pohjoista...tai itaa kaiketi ensin. Ajeltiin 64:sta pitkat patkat. Itsellakin oli sellainen kasitys, uusia teita kun ovat, etta kohtapuolin tiet suoristuisi mutta kattia kanssa. Tuo 64:nen on todella mahtavaa settia aina tuonne Rutherfordtoniin asti. Ja muutenkin siella oli makeaa maisemaa nahtavissa. Oli hiekkarantaa ja jokea ja kallioita sun muuta. Rutherfordtonissa pidettiin luonastauko. Itsesta tuntui, etta oltiin vedetty ainakin kolmen tunnin stiltti mutta eihan siita tullut edes kahta tuntia tayteen. Tosin nalka alkoi olla sita luokkaa, etta tiessa olevat saannolliset toyssyt alkoi ottaa pattiin. Siita tietaa, etta on aika syoda jotain...heh.

Rutherfordista taitettiin koilliseen. Edelleen 64:lla...kunnes oltiin I40:lla. Kellao vilkaistessa tuli mieleen, etta voitaisiin ehka vetaa pieni setti isolla tiella varsinkin kun itaa kohti edetessa oli kaupunkeja siina tiella...niiden lapi ajaessa menee kokolailla paljon aikaa kun liikennevalosirkusta on joka korttelissa edessa. Niinpa otettiin reipas puolituntinen I40:lla. Eika se oikeastaan ole paha ajaa lainkaan. Hyvapintainen interstate ja kun maisematkaan ei ole pahempia, mikas siina. Maisema vaihtuu ja matka taittuu. Hickoryssa otin, Repa erityisesta pyynnosta, suunnan, mihinkas muualle kuin paikalliseen. Sielta lahti taas paitaa ja vyota sun muuta settia mukaan. Pahaksi on paassyt :) Paatuneetkin Wingi miehet norkoilee hyllyjen valissa HD kampetta kainalot pullollaan :) Eika siina mitaan, hienoja kuteita noissa liikkeissa on. Kiva etta kelpaa.

Liikkeessa ollessa tuli minullekin tiukka komento. "Vaisanen tanne". Wuh. Hau. Joo. Ukot seisoskeli kellokaapin vieressa ja totesivat etta "valitte siitta kello ittelles muistoksi tasta matkasta". En oikein tienny mita sanoa...koitin siina vastustella mutta ei juurikaan auttanut mitaan. Joten jo tassa kohden, suuren suuret kiitokset pohjammaan porukka hienosta kellosta. Tata kun vilkuilee, aina muistaa mista se on siihen ilmestynyt. KIITOS!

Illalla tehtiin oma ravintola, tai pitseria paremminkin, tuohon hotellin aulaan. Tilasin paikallisesta 4x16", 3x14" pitsaa ja kolme settia mozzarellatikkuja....tai juustopitsoja ne kai enemminkin oli. Hyvin maistui. Saattoi siina kyytipojaksi maistua muutama huurteinenkin. Aamupalaksikin jai muutama pala. Hienoa paiva...pitka mutta hieno. Nyt torkuille ja huomiseen.

Ai niin...siihen kun oman kuvani tallasin eilen piti samalla lahettaa rakkaita terkkuja Turenkiin Niinalle ja Laurille. Iska tulee kohta kotiin...tai niinkun Lauri asian toteaa, Isi tulee pois taalta :) Tepsulle rapsuja kanssa. Ja terkkuja myos Ukiin, Oittiin ja Hameenlinnaan. Kiitoksia kaikenmoisesta hoitoavusta!!

Pitkä päivä. 440 kilometriä taisi kokonaisuudessaan tulla. Käytiin aamulla heti Jack Danielsin tislaamolla tutustumassa. Mukava paikka. Päivä vain venähti heti aamusta pitkäksi kun tuota kelloa siirrettiin tunnilla taaksepäin. Eipä siinä muuten mitään vaan kun tänään oltiin tislaamossa käynnin jälkeen palaamassa takaisin Pohjois-Carolinaan jouduttiin ajamaan vähän pidempää settiä.

Nyt on takki sen verran tyhjä, että totean vain jotta tyylillä porukka ajeli tänään. Mentiin kuitenkin kuuluisa Tail Of The Dragon läpi :-) Hieno homma! Kuumaa oli koko päivän.

Kuvassa häämatkalaiset potretissa (kymppejä täyteen)...sekä ryhmäpotretit Jack Danielssilta ja Deals Gapiltä.

Download 2012-07-29-532.jpg

Download 2012-07-29-536.jpg

Download 2012-07-29-544.jpg

Aamulla kun kahdeksalta oltiin pyörien päällä oli maisema ns. tukossa. Sumua oli ihan urakalla. Vaan kohta se siitä häipyi kun aurinko nousi kunnolla vuorten takaa. Pienen ajelun jälkeen pysähdyttiin nopeasti Ironhorse nimiseen MP mökki/leirintäalueelle. Paikka oli sama, jossa 2005 vietin omalla reissulla useamman päivän. Olikin todella mukava tavata John ja Charlene pitkästä aikaa. Ironhorse oli muuttunut paljon edukseen. Uutta oli rakennettu.

Meillä matka jatkui Robbinsvillen kautta Cherahola Skywaylle. Skyway on todella nimensä veroinen pätkä. Kerta kaikiaan upea tie ajaa. Mutkat on hienosti symmetrisiä, tie on leveä ja pinta mahtavassa kunnossa. Ja sitten ne maisemat, aivan sanoin kuvaamattoman upeaa.

Cheraholan jälkeen pysähdyttiin Tellico Plainssissa vähän hodarille ja burgerille. Saattoi siinä jokunen paita ja kangasmerkkikin vaihtaa omistajaa :-)

Helteisessä kelissä suunnattiin nokat kohti lounasta. Tennesseessähän oltiin oltu jo Skywayn puolesta välistä. Hieman ennen Chattanoogaa käväistiin paikallisessa HD liikeessä...kelloa, t paitaa sun muuta...tarttuva tauti tuntuu olevan :-)

Loppupäivä ajeltiin kohti länttä. Ja melkein kuivin jaloin päästiin perille. Kymmenen kilometriä ennen hotellia joku heppoinen poutapilvi yritti sataa vettä huonolla menestyksellä.

Illalla syötiin redneck ruokaa maalaisravintelissa. Lystiä oli ja ruokaa piisasi. Possunkylki eli ribs porukasta Kari (kuvassa) veteli reippaasti koko setin :-)

Download 2012-07-28-520.jpg

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös vapaapäivä ja loppujen lopuksi myös Blue Ridge Parkway.

Aamulla käynnisteltiin HD:t puoli kahdeksan ja hyvästeltiin Alpine Village Innin Kathy ja Charlie ja suunnattiin Linvilleen aamiaiselle. Ruoka oli hyvää ja sitä oli kuin olikin riittävästi. Sitten ruokittiin rautahevot ja käännettiin nokka kohti etelään. Viimeinen legi BRP:llä sujui rattoisasti. Tie oli mitä parhain, maisemat mitä makeimmat ja keli..no, suurimman osan päivästä hieno. Täällä loppupäässä BRP on melkoisesti vuoristoisempi, joten hulppeita maisemia saatiin ihailla koko päivä. Korkeimmillaan käytiin reilussa kahdessa kilometrissä.

Loppupäivää kohden keli alkoi näyttää ukomyrskyisiä oireita. Pari isoa myrskyä ohitettiin nätisti niin, että saatiin vierestä katsella sen etenemistä laaksossa. Ihmeen kaupalla ei vettä tullut pisaraakaan. Ei tullut ei, kunnes BRP:tä oli jäljellä 10km. Edellisen mutkan takana paistoi aurinko, seuraavan takana tuli pisara tuulilasiin ja seuraavan takana taivas todella aukesi sekunnissa täysin. Vettä tuli vartin verran rankemmin kuin suihkussa konsanaan. Melko hätäinen stoppi tuli vedettyä johonkin ihme tienpätkään johon nippa nappa 8 pyörää mahtui. Sadehousuja olikin sitten ihan turha repiä enää jalkaan. Niitä on joutanut kuivatella hotellilla.

Vaan maaliin tultiin BRP:n osalta. Jokainen mailin 470:stä tuli ajettua. Kerta kaikkiaan mahtava tie!!! Spektakulaarinen sanoisin. Kilsoja tuli tänään 350. Napakka päivä...pyykkiäkin tuli pestyä...siis ihan koneellakin kun meksikolais-illallinen oli syöty mariachi bändin säestyksellä.

Download 2012-07-27-503.jpg

Download 2012-07-27-502.jpg

Download 2012-07-27-505.jpg

Vapaapäivä. Porukka tsillaili kylällä, kävi ostoksilla sun muuta. Kuka mitäkin.

Illalla kokoonnuttiin illallista varten. Kun oltiin syöpötelty suoritettiin hattujen osto. Kuvassa synttärisankarit uusine päähineineen. Sitten nautittiin kakkukahvit hotellilla.

Kuvassa Repa ja Jope funtsivat, missä ne kaverit oikein viipyy kun kakkukahveilla oli aika hiljaista :-)

Download 2012-07-26-471.jpg

Download 2012-07-26-473.jpg

Download 2012-07-26-479.jpg

Mahtavan hieno 305 km ajopäivä. Aamukahdeksalta lähdettiin liikkeelle. Keli oli mitä parhain ja kun Blue Ridge Parkway on mitä makeinta ajettavaa, mikäs siinä.

Tuolla Appalakeilla ylängöllä maisemat on kyllä komeita. Semmosta vehreää kumpuilevaa maastoa silmänkantamattomiin. Välillä sukelletaan puiden siimekseen ja vähän alemmas. Kurvia riittää ja tie on upeassa kunnossa.

Kahvipaussia pidettiin Mabry Millssillä. Relattiin siitä tovi :-) Ravintolan keittiön tätikin kävi toteamassa, että juurikin relailua varten Mabry Mills on olemassa.

Ajeltiin siihen päälle parin tuntia kunnes tultiin Freebornesiin. Mitä mukavin saluuna, tai oikeastaan moottoripyörä motelli/saluuna. Lounas maistui ja siihen päälle istuksittiin kotva verannalla. Sillai cowboy tyylisesti. Siitä ei sitten ollut enää kuin palan matka Blowing Rockiin, jonne tultiin hyvissä ajoin neljän nurkilla.

Synttäri-illallista nautiskeltiin paikallisessa muutaman juoman kera. Tänään on vapaapäivä...kattellaan mitä porukka keksii.

Download 2012-07-25-447.jpg

Download 2012-07-25-456.jpg

410 km päivä Shenandoah National Park ja sen päälle paljon Blue Ridge Parkwaytä. Shenandoah tarjoskeli upeiden maisemien lisäksi eläinkuntaa. Pari karhua, peuroja, pari isoa käärmestä, kotkia pari ja olikohan jotain vielä.

Hieno ajopäivä vaikka tunnin verran koitti ripotella ja toisen tunnin satoi ihan reippaasti. Hienosti kuitenkin tultiin.

Laitoin uusia kuvia tuonne linkin taakse. Erityisesti kannatta. Tässä kuitenkin vähän maisemaa. Sitten on kuvarvoitus: "Mitä kuvassa tapahtuu?"

Kolmannessa kuvassa Reijo, tänään 50v., näyttää, että kun mies tulee tiettyyn ikään, tulee oivallus että myös pupun ruokaa voi maistella. Onnittelut Repalle!!! Siis synttäreiden johdosta....tuosta oivalluksesta en niin tiedä :-)

Download 2012-07-24-418.jpg

Download 2012-07-24-416.jpg

Download 2012-07-24-419.jpg

Lyhyen lyhyt katsaus eiliseen. Piti eilen illalla kirjoitella mutta nukkumatti vei voiton...ja aamulla olisin nukkunut vielä enemmänkin ellei tupakaveri Raimo olisi herätellyt :-) Hyvä näin...olihan tuota velkaa kertynytkin.

Ensimmäinen ajopäivä oli muuten 285 km. Tämä toinen oli sitten karvan pidempi, 305 km.

Keli oli mitä mainioin koko päivän. Hotellille tullessa koitti jotain sateen tapaista houkutella mutta heppoinen oli yritys, muutamaan pisaraan jäi. Lämpöistä on riittänyt :-)

Ajeltiin semmoinen mukava päivä enimmäkseen pieniä tietä Gettysburgin kautta Harpers Ferryyn ja sieltä Stephens Cityyn. Osavaltioita matkalle mahtui Pensylvania, Maryland, Länsi-Virginia ja Virginia.

Porukka on kunnossa, mopot on kunnossa ja fiilis on kunnossa. Illallisella oli havaittavissa orastavia merkkejä siitä, että pohojammaalaanen on löytämässä jonkikaista balanssia energian kulutuksen ja sisään otettavan polttoaineen eli ruuan määrän välille :-) siitäkin huolimatta, että tarjolla oli herkullista barbaque buffettia :-D

Reissussa ollaan. Aamupäivä meni kökkiessä hotellilla kun odoteltiin, jotta vuokraamosta lasketaan harrikat vapaaksi. Puolilta päivin oltiin paikan päällä ja puoli kaksi oli kaikki valmista lähtöön. Meni vähän enempi aikaa kun arvelin, lähinnä sen takia, että herra harhaanjohtaja on laitettu Road Kingin sarviin tämän reissun ajaksi. Pientä säätöä..gps tarvii sähköä eikä Kingissä ole Electrasta tuttua tupakinsytkäriä. Tiesin kyllä etukäteen homman mutta oma aikansa noihin aina palaa. Kamani sain mahtumaan hyvin mukaan.

Puolitoista tuntia askartelin porukkaa sitten pois liikenteellisestä ameebasta nimeltä NY. Manhattanillakin käytiin piipahtamassa...ei paha. Lopulta kierrettiin jopa Newarkin lentokenttä :-), se tosin oli mun moka...missasin liittymän joten viiden mailin lenkki oli paikallaan.

Kello tikitteli sen verran paljon eikä New Jerseyssä niin hirveästi ole katseltavaakaan, että paineltiin isoa paanaa eteenpäin. Toki iso paana oli kiva ajaa...sileetä asfalttia ja vehreää maisemaa. Lounasta syötiin Bedminsterissä.

Isoa latua tultiin aina Pensylvaniaan asti. Pienemmälle uralle hypättiin Allentownista. Kyllä on nättiä ja siistiä Pensylvanian maaseudullakin. Makeeta pikku-uraa tultiinkin loppumatka tänne Lebanoniin...puoli kahdeksan oli kello kun huoneen avaimet oli kädessä mutta tuntia myöhemmin oltiinkin matkalla pitsalle. Vielä tämä pohjammaalanen porukka tilaili medium kokoisia mutta eiköhän se jossakin kohti nöyrry mieli siihen, että täällä taitaa kaikki kumminkin olla suurempaa kun lakeuksilla. Jopa lakeudet :-) Kunniamaininta tässä nyt vanhemmalle (viisaammalle...?) Puskalle, sinne upposi koko pitsa ilman sen suurempia ohjelmanumeroita. Kuuden-seittemän kilon reissua pukkaa :-)

Lisäsin tuohon sivun vasempaan reunaan linkkeihin kuvagallerian 2012 Pohojammaan 50/50 Tour...sitä klikkamalla pääseen katselemaan kaikkia kuvia tältä reissulta. Notta.

Kingi olikin ihan jees peli. Ainoa valituksen paikka on tuulilasin korkeus. Sen yläreuna napottaa juur siinä, mistä ammattimainen matkanjohtaja katselee ettepäin varsinkin kaupunki- ja tiheämmin liikennöidyllä seuduilla. Joutuu ihan suoristamaan ruotoa naurettavuuksiin asti, että saan kurkisteltua pleksin yli. Tiellä se ei haittaa kun voi muutenkin ajaa rennommassa (lue enemmän länässä tai ruoto mutkalla itteensä rasittamatta) postuurissa.

Hienoa reissua pukkaa. Aamulla ettepäin, näyttää sarastavankin jo...onhan kello kohta kuusi, kohti Virginiaa. Rock.

Download 2012-07-22-410.jpg

-->

Download 2012-07-22-411.jpg

Download 2012-07-22-412.jpg

Täällä ollaan lähtökuopissa Queens:ssa aamuvarhain hereillä. Eilen lennettiin Kurikkalais-pohjaisen porukan kanssa pelipaikalle. Tänään sunnuntaina haetaan sitten fillarit ja lähdetään baanalle. Koska vuokraamo avaa ovensa vasta 1200, sain järkättyä homman niin, että kaikki paperihommat tehtiin eilen hotellilla valmiiksi. Steve Eagleriderilta kävin lippuihin ja lappuihin hakemassa kasan nimiä. Sitten syötiin ja pehkuissa taisi porukka olla hyvissä ajoin ennen kymmentä. Tästä se lähtee :) vaikka vielä onkin kylätie hiljainen...