touring-life.com

Terveiset Memphisistä! Homma on pyörien luovutusta vaille valmis. Ja kaikkihan on täällä erinomaisen hyvin, joten huomattavan onnistunut reissu :)

Eilen siirryttiin heti aamusta, tai vähän poikkeuksellisesti vasta 0830 muutama maili hotellilta Hoss Bossin tehtaalle. Siellä Doug Zaricor esitteli meille Hossin tuotantoa. Niille, jotka eivät ole asiaan perehtyneet todettakoon, että Hossithan on moottoripyöriä, joissa on vaatimattomasti 6.2L V8 kone näinä päivinä...joskus on ollut jopa yli 8L koneilla olevia vekottimia. Sanomattakin on selvää, että tehoja ja vääntöä on riittävästi, taisi nykyversiossa olla 495 kaakkia. Ei taida oikein takaratas saada otetta aina. Tehdasvisiitti avasi vähän tuota Bossin ideaa...aiemmin en oikein ole tajunnut koko juttua mutta pohjimmiltaan siinä taitaa olla kyse hyvin pitkälle siitä, että asiakkaita palvellaan viimeisen päälle ja heidän pyörästään tehdään juuri sellainen kun asiakkaat haluavat. Sama pätee kaikkiin jo tehtyihinkin pyöriin. Käsityötä, ei mitään sarjarutaamista...400 pyörää vuodessa. Individualismia parhaimmillan. Kyllä mulle kelpaisi tuo etualalla oleva punainen vekotin...on vaan rouhea tuo hintalappu...Suomessa taitaa alkaa ykkösellä ja numeroita on kuusi...eli ei alle sadatonnin....

Hossilta ajeltiin Gracelandiin. Vierailtiin kunkun kotona. Graceland oli semmoinen yliampuva kuin saattaa odottaakin viidakkohuoneineen sun muine tv huoneineen. Melko pieni nykymittapuun mukaan mutta pramea. Siistiä oli käydä.

Elviksen jälkeen osa porukasta teki täsmäiskun vielä Mississipin puolelle, minnekäs muualle kuin HD puljuun kromi- ja paitakaupoille. Sitten ajeltiin hotellille poimien Gracelandiin HD hullutuksen passanneet matkalta letkaan mukaan. Se oli sitten siinä. Taputeltu.

Illalla Beale Streetillä syötiin illallista, ihmeteltiin vähän blues humua...ja taisi joku päästä poseeraamaan eri osavaltioiden missienkin kanssa...XL missejä :)

Reissu oli lyhyesti hemmetin hieno. Tiet oli koko reissun ajan makeat. Kilometrejä kertyi 4100...eikä taida niistä olla tylsiä motarikilsoja 200 enempää. Tämän porukan kanssa oli kerrassaan mainiota matkustaa. Hieno ryhmä!! Suurkiitos koko porukalle matkasta...tiedä vaikka tulis vielä hyväkin reissu :) Memphis kuittaa täältä sinne tähän.

Sent from my iPad

Melko jännä paikka oli tämä Smoke House Hotelli. Hieno. Sieltä kumminkin lähdettiin aamupalan jälkeen klo 0800. Suuntana Lynchburg. Matkalla piti juottaa rautahevot.

Lynchburgissa odotti sitten päivän kultuurianti. Jack Daniel's Tennessee sipping wisky tislaamo. Tai itse asiassa viskitehdas lienee korrekti ilmaisu, sillä JD tekee kaiken itse, myös tynnyrit, joissa viskiä kypsytetään 4-7 vuotta. Kierros oli mielenkiintoinen ja ainakin itse opin paljon tuosta viskin valmistuksesta. Oli vaahteran polttoa jotta saadaa hiiltä jolla viski suodatetaan tilauksen jälkeen, oli tynnyriin tekoa tammesta...oli porisevaa mäskiä, jota itse asiassa pitää viilentää eikä lämmittää kuten luulin. Suurimman vaikutuksen kuitenkin teki se, että kaikki JDllä tehdään edelleen samaan vanhaan malliin. Jokainen maailmassa myytävä JD pisara on tislattu ja pullotettu tuolla. Pääkonttorikaan ei koolla ollut pilattu. Hatunnosto perinteiden kunnioittamiselle.

Lisää kuvia tuosta vasemmalta Links osasta..2012 TurkuHOG kuvagalleriasta.

Loppupäiväksi sitte riittikin ajamista.puolilta päivin lähdettiin Lynchburhista...matkaa oli 270km. Vaan napakasti se meni, välillä oli pientä syheröä ja välillä vähän isompaa tietä. Täytyy sanoa, että Tennesseessä on todella upeita teitä myös tuon Smokey Mountain vuoriston länsipuolella vaikka kuvittelin, että joudutaan vetämään melko suoria teitä. Hienoa oli, kumpuilevaa settiä, varsinaista vuoristarataa välillä.

Dyersburgissa oltiin sitten 1730 nurkilla eli ihan on ajoissa vaikka päivä oli ajokilsoiltaan matkan pisin. Uimaan, suihkuun ja syömään. Ja nukkumaan. Nyt aamulla ollaan tästä kohtapuoliin lähdössä kohti Memphisiä pienten mutkien kautta...

Sent from my iPad

Tässä vielä muutama kuva päivän Tail Of The Dragon ajeluista. Pari tuntia meillä meni kun porukka ajelin ensin Deal's Gap:n 11 mailia 318 kurvin kautta, ihmetteli meininkiä ja osti tarvittavat paidat ja merkit ja ajelin saman setin takaisin. Ansiokkaasti porukka kurvaili pätkän harrikoilla.

Seitsemässä vuodessa Dragonin ympärille on kasvanut melkoinen business ja tohina. Yksikseni kun 2005 reissulla tuolla ajelin, ei sieltä paljon burgereita osteltu muualta kuin Deal's Gapiltä. Nyt molemmissa päissä on jos kohta minkälaista paikkaa tyrkyllä, ihan hyvä niin. Oli se hyvä, ettei tungettujen sunnuntaina tuonne, kyllä olisi harrikoilla ollut jaloissa...pahasti. Nyt paikan päällä oli varmasti toistasataa pyörää...95% niistä oli jonkin sortin customeita.

Tuosta pääsivun vasemmasta reunasta löytyy linkki 2012 Turku HOG kuvagalleria. Sieltä löytyy kaikki tämän reissun kuvat.

Aamusella, poikkeuksellisesti klo 0730 räjäytettiin koneet käyntiin ja ajeltiin pikkumatka Pigeon Gorgeen aamiaiselle hienoon Mel's Dineriin, joka oli voimmakkaahkosti 50-lukua. Hieno mesta ja hyvää aamupalaa ja mikä parasta, riittävästi.

Sitten otettiin suunta Foothill Parkwaylle. Siellä ihasteltiin maisemia ja kuvattiin. Eespäin olikin sitten tiedossa itse lohikäärmeen häntä eli Tail of the Dragon. Laitan sieltä kuvia erikseen. Dragonilta ajeltiin sitten vähän suorempaa latua pitkin Chattanoogaan, jossa tehtiin pakollinen stoppi paikalliseen. No juur siihen, eli hooree shoppiin. Olikin melko iso ja hyvin varusteltu tämä Chattanoogan liike. Chattanoogaan tullessa jouduttiin jo muutama maili ottamaan motaria...ja länteen päin edelleen jatkettaessa ei oikein muuta mahdollisuutta ollut. 30 mailia riitti, sitten hahmottelin lennosta vaihtoehtoreitin...perille Monteagleen tultiinkin sitten pienempää tietä.

Lähes koko reissun aikana on ns. pukannut hellettä. Tänään aamulla olikin vaihteeksi semmoinen mukava 21 astetta....mutta kun Dragon jäi taakse oltiin taas loppupäivä hyvässä lämmössä...jos sattuu olemaan esim kinkku :) Itse asiassa reissun aikana näillä seutuvin on rikottu lämpöennätyksiä. Tämä Monteaglen Smokehouse Best Western on semmoinen mesta, että poiketkaa jos näille seutuvin satutte. Suosittelen.

Sent from my iPad

Vapaapäivä. Kukin hommaili omiaan. Minä, Heikki ja Veke hommailtiin Heikin harrikkaan uusi jänniteregulaattori. Homma hoitui poikkeuksellisen tyylikkäästi, tunti sisään ja ulos. Homma hoidossa. Isot pisteet Pigeon Forgen HD liikkeen huoltoon.

Illallista nautittiin paikallisessa Hard Rock cafessa. Hyvää oli. Nyt ollaan lähdössä eteenpäin, tänään vuorossa Tail of the Dragon ja semmosta muuta kivaa.

Sent from my iPad

Tervetuloa punaniskojen valtakuntaan :) Tennesseehen ja vielä tarkemmin punaniskojen Las Vegasiin. Nimittäin suurinpiirtein tuollainen paikka tämä Gatlingburg on, vuorilla oleva keinotekoinen viihdekeskus jossa riittää äimisteltävää. Vaan jotenkinhan tännekin tultiin...siitä enemmän siis.

Highlandista ajettiin pihalle normitapaan aamulla kahdeksalta. Välillä ajettiin isompaa raittia ja välillä vähän pienempää...ja sitten tosi pientä raittia. Nantahala-järven vierelle vievä latu oli sitä kapeampaa sorttia...Wayah Road nimeltään. Vaan makea oli sekin. Nantahalan rannalla nautiskeltiin kaffet ja joku siinä taisi nappostaa piirakkaakin. Sitten ajeltiin Robbinsvilleen, pidettiin pieni tuumaustauko, jonka seurauksena päätin ottaa Cherohala Skywayn reitille ja katsella tuon kuuluisan Tail of the Dragon pätkän sitten viikolla kun Gatlingburgista lähdetään. Oli nimittäin tuota mopedia sen verran reilusti sunnuntai-päivänä liikkeellä Robbinsvillessä, että olisi noilla harrikoilla oltu aika pahasti jaloissa Dragonilla.

Cherohala Skyway...siinä on muuten mahtava tie! Perhana..en muistanutkaan. Super hienossa kunnossa, menee korkealle...kurvaa on niin maan perusteellisesti mutta mikä parasta, ei mitään alppisyheröä vaan semmosta 60-80kmh harrikalla ajettavaa settiä...letkeää mutta piukkaa, mää tykkäsin! Tennesseehen saavuttiin. Ja heti kohta oli nassun edessä HD rättikauppa...ja kun edessä flippailtiin burgereita ja hodareita, oli helppo heittää siihen kohtaa päivää lounastauko.

Tennesseen puolella oli tuo maaseututie 360 edelleen ajettessa myös sangen coolia settiä ajaa. Aiva siinä lähes hymyilytti. Pätkäisin siitä sitten Dragonin päättöpisteeseen...Tallassehen. Siitä on 7 vuotta kun näillä huudeilla viimeksi ajelin...paljon on muuttunut mutta paljon on samankin. Tallasseehen oli ilmestynyt jos kohta minkälaista taukopaikkaa burgereineen...jamolihan siellä tietty HD rättikauppakin. Viimeksi kun kävin, siinä paikalla oli pieni rähjäinen huoltis. Välillä tulee semmosia nostalgisia fiiliksiä kun muistelee oman pitkän reissun vaiheita näillä seuduin.

Noista fiiliksistä johdannaisena mainostettakoon tässä kaverini Markon eli Hemulin reissublogia joka löytyy osoitteesta http://whereishemuli.eu/ Terkut Markolle ja isosti respectiä ja tsemppiä matkaan. Sulla on pitkästi ajettavaa...ride safe ja pidä kumipuoli alaspäin!

Tallasseesta otin sitten suunnaksi Maryvillen...sielläkin oli HD pulju, iso sellainen. Kun tällä reissulla ei niin kovin monessa ole käyty...ajattelin laittaa sitten tähän päivään reilummasti.Maryvillessä Heikki ilmoitti, että aiemmin lievästi oikkuillut laturi ei ladannut enää lainkaan. Huoltoon oli kuitenkin jonoa, joten korjaus sai jäädä huomiselle vapaalle. Pikkusen oli jännäkakkaa housuissa riittääkö akussa virtaa hotellille asti. Riittihän sitä, 40 mailia ja tunti vartti. Varjossa latasi hetken. Perse pystyssä sitä kuuman ajoäivän jälkeen ihmeteltiin tuossa pihalla. Täällä on aivan sairaan kuuma. Ennätyshelteitä pukkaa. Siitä inspiroituneena tarjoilin jänniteregulaattorille jäitä ison kasan...ja latashan se kun jäitä sai. Joku komponentti varmaan tykkää kyttyrää kuumasta. Tänään siis kattellaan, jos sen sais vaihdettua.

Illallista syötiin melkoisessa melussa paikallisessa karaoke paikassa. Muuta ei oikein löytynyt siihen hätään. Osa osasikin laulaa, kantria suurimmaksi osaksi. Meidän porukasta ei laulua irronnut :)

Tässä kun skypeä odottelen laittaisin rakkaita terkkuja sinne kotijoukoille Niinalle ja Laurille...ja Tepsulle rapsuja. Kohta on reissu paketissa ja sitten kotia kohti. Terkkuja sinne Ukiin myös Leenalle ja Osmolle!

Sent from my iPad

Otin jokerit taskusta. Meidän piti ajella reilu 200 Blairsvilleen tästä Highlandsin kautta. Topattiin tähän pariksi tunniksi kun oli niin kivan oloinen paikka...semmonen varakkaan porukan pikkukaupunki tai kylä. Siinä tunnun käppäiltyäni funtsin, että jos saan neuvoteltua hyvän diilin jostain hotellista niin tässä olis kiva ottaa relapäivä. Normihinnoilla tämä on hieman hintava paikka. Onnistuihan se. Niinpä tsillattiin tässä päivä. Porukka shoppaili...muutama ukko kävin kurvimassa sadan kilsan lenkin.

Illalla pidettiin pitsapiknikki. Hain paikallisesta pitseriasta 20" + 3*16"+2*10" lätyt ja virkistävät juomat kyytipojaksi. Kyllä pitsa maistui. Mahtoi olla koomisen näköistä kun harrikalla kuljettelin tuota pitsalastia kylän läpi.







Sent from my iPad

No niin..nyt on teknologian tuomat haasteet suurimmaksi osaksi...no, ei ratkottu mutta sujuvasti kierrelty. Ollaan taas uudessa osavaltiossa. Pohjois-Carolina on sijainti ja paikan nimi on Franklin. Blue Ridge Parkway on ajeltu tappiin asti. Viimeisillä sadoilla kilsoilla koitti vastustaa ihan urakalla mutta perille ajeltiin.

Aamusella, jo tuttuun tyyliin laitettiin kamat kasaan tarkoituksena käydä aamiaisella paikallisessa. Tosin niin oli satakunta muutakin päättänyt eikä tämän kokoista porukkaa ihan hevillä saa syömään saati sitten jos on muutenkin täyttä. Ei muuta kun utua tuubiin, parkwaylle kohti etelää aamiaisen vainu nenussa. Hetikohta huomasi, että on maisema muuttunut. Huomattavasti vuoristoisempaa oli koko päivän maisemat. Aamupalaakin löytyi Linvillestä Tartan nimisestä ravintolasta. Pisteet paikalle, homma hoitui nopeasti ja tyylikkäästi.

Tankattiin rautahevot samalla kertaa..sitten taas baanalle. Hienoa oli Parkway koko ajan eli hela tiden. Vuoristoisempaa niinkun aiemmin sanoin. Makiaa mahan täydeltä vaan kuten aina, toppihan siihen tulee. Pari kilometriä ennen taukopaikkaa Pigash vuorella jonkin matkaa Ashevillestä etelään, pukkasi semmoisen sateen päälle jotta oksat pois. Ja hitonmoinen ukkonen kaupan päälle. Värjöteltiin puolisen tuntia kaatosateessa oikeaoppisesti puiden alla ja odoteltiin sateen loppumista. Sitten olikin kiva kurvailla parin mutkan taakse kahville paikkaan, jossa olisi kattokin löytynyt pään päälle. Siinä sateessa ei tosin huvittanut pätkääkään ajaa yhtään metriä, joten tällä kertaa näin.

Olihan se tuossa aiemminkin muutamia pisaroita ripotellut mutta nyt tuli toivottavasti koko rahan ja reissun edestä kerralla tuokin puoli hoidettua. Tutkailin tutkakuvia ja kokeneena meterorologina totesin, että voidaan hyvin jatkaa matkaa vuorilla...ukkorintaman oli matkalla itään ja me etelään. Tokikaan se nyt ei ihan noin yksiselitteisesti mene...vuorilla mennään välillä sinne sun tänne mutta yhtä kaikki, vettä ei enää tullut niskaan. Mutta kuten tuosta viimeisestä kuvasta näkyy, pilviä seilasi vuorten välissä välillä melkoista vauhtia...ja melkoiseen sumuun ajettiin ajoittain. Kyllä keliä ilmassa oli.

Päivän päälle ajeltiin Cherokeehen ja BRP:n loppuun. Sieltä sitten Franliniin juhannuksen viettoon. Steakhouse Boiler Room tarjosi hyvän buffetin lihaksineen päivineen...tosin hienoisena shokkina todettiin, että juhannusolutta sieltä ei kyllä saanut...ei kokista vahvempaa. Vaan menihän se ilmankin...erikoinen steakhouse...avotulella paistettua pihvia, ei viiniä. Oh well..

Tulikin juttua vähän normaalia enemmän, nyt on homma toimii ehdin naputellakin enemmän tekstoa. Tosin tämän päivän lähtökin on vasta 1000...ajellaan kevyt juhannuslenkki ja hyvissä ajoin majapaikkaan.

Sent from my iPad

Hyvää Juhannusta koko porukalta Suomeen!!! Skoolattiin skumpalla, laulettiin juhannusviisu piirissä (lyhyt versio) ja sitten syötiin hyvin.

Sent from my iPad

Tuttuun tyyliin aamulla virkeänä klo 0800 koneet käyntiin ja baanalle. Suuntana Blue Ridge Parkway. Pikkusen jouduin suunnistamaan enemmän kuin olis ollut tarve, eihän tuonne BRP:lle ihan mistä kohden vain ajettavaan, eikä GPS taas tahtonu semmoisesta asiasta ymmärtää yhtään mitään. Lopulta muutamien u käännösten jälkeen reitille kuitenkin päästin.

Latuhan oli heti aamusta alkaen hittikamaa. Makea on ajella tuota pitkin, ei mahda mitään. Taukoja pidettiin pariin otteeseen, äimisteltiin vanhaa myllyä Mabry Millissä. Lounasta ei brpltä ole helppo löytää, nyt satuin kuitenkin ihan ässäpaikkaan nimeltä Freebornes. Varsin biker henkinen saluuna, jonka pihalla melkein hääkellot kolisi kun Paavo ja Leena istuskelivat jo kappeliin edessä tauolla.

Illaksi tultiin pienen sadekuuron saattelemana Blowing Rockiin, Alpine Inn majataloon. Varsin hieno paikka..semmoinen old school paikka. Istun nyt huoneen edessä kiikkustuolissa, kello huitelee 23 ja lämmintä on parikymmentä. Ei itikan itikkaa, ei tuule eikä juuri kuulu mitään äänimäärän. Varsin mellevä tunnelma.

Parissa postauksessa on lisää kuvia päivän menosta...enjoy...ja hyvää juhannusta kokosuomeen koko porukalta!

TekMologia vastustaa...päivän teksti tässä...kuvat aiemmissa postauksissa vasemmalla otsikolla Salem-Blowing Rock ja Blowing Rock...

Lisää kuvia...

Mm Ari tsillaa, illalliskuvia. Pääsipä siellä eräs naisedustajamme tanssimaankin kun paikallinen gentleman haki...

Sitten päästiin itse asiaan.....eli tämän päivän, ja muutaman tulevankin, teema oli Appalakit tai tarkemmin Blue Ridge Parkway eli brp. Aurinkoinen ja melko lämmin päivä kurvailtiin kohti etelää mitä mainiointa latua pitkin. Kuvia ei tiestä oikein saa ja sanoilla on vaikea selittää. Mutkaista, hiljaista, hyväkuntoista ja sitä myöten jollain tapaa euforisen ajonautinnon luova. Ja kun sitä riittää satoja ja taas satoja kilometrejä ja tuhansia mutkia, hommasta on helppo nauttia ilman että on tunne, jotta kohta se karkki loppuu.

Ensin 170km Shenandoah national parkkia, sitten lounastauko ja päälle 200km brptä. Viisikymmentä siirtymää alussa, lounaalla ja majapaikkaan.

Illalla ruokailtiin upeassa paikallisessa liiterissä, jossa herrasmies harrikistit hurmasivat paikalliset, jotka tarjosivat kierroksen virkistävää koko porukalle kera tervetulokirjelmän.

Laitan toisen setin kuvia päivän annista.

Muikeaa ajoa Pensylvanian maaseutua katsellen Marylandin kautta Virginiaan. Pientä sumuista pätkää lukuunottamatta todella lämmintä ajella....tarkenee.

Päivitän tekstiä paremmalla ajalla mutta hermeettisen hienoa on ajella Pensylvanian maaseutua ja kyllä samaa settiä on Virginiassa tarjolla...ehkä vielä parempikuntoisia teitä täällä.

Aamupäivä oli varattu putousten katseluun sun muuhun touhuun. Karkeasti porukka jakautui kahteen kategoriaan, laivamatkailijat ja HD-rättikauppailijat :) Liikenteeseen lähdettiin yhdeltä.

Kanadan puolella ajettiin vajaa tunti, jenkkilään tultiin takas Buffalon sillalta jossa homma hoitui näppärästi ja vauhdilla.
Sitten otettiin pit stop ensimmäistä vaan ei ehkä viimeistä kertaa hd liikkeessä...tankattiin ja ajettiin etelää kohti. Makeita on maisemat ja tiet NY maaseudulla.

Illaksi St Maryyn tynkäpäivän päätteeksi. Gunners majatalo tarjosi hyvää ruokaa, virkistävät juomat ja yösijan. Lyhyestä virsi kaunis tässä kohden matkaa :)

Upia päivä!! Varttia yli 8 tuupattiin baanalle. Keli oli mitä mainioin ja NY:n osavaltion maaseututiet todella maukasta ajettavaa. Kumpuilevaa ja kurvikasta. Pysähdyttiin reilun tunnin ajon jälkeen kahville Ithacaan, joka oli todella idyllinen pikku college kaupunki. Kuvassa starttaillaan kahvilta.

Sumppien jälkeen ajeltiin pohjoista kohti Cayuga- järven rantaa mukaillen. Ja mikä oli ajellessa. Nättiä settiä pukkasi koko päivän...ihan todella hienoja teitä. Tauoteltiin Clydessä ennen kuin pohjoiseen ajelu piti kääntää länteen kun vastaan tuli Ontario järvi. Ei mikään pikkulätäkkö.

Rochesterin kohdalla oli pientä ruuhkaa vaan sen jälkeen naatiskelu jatkui aina Kanadan rajalle asti. Siinä sillalla saatiinkin napottaa ruuhkassa melkein tunti. Näytti olevan enemmän lähtijöitä jenkeistä kuin tulijoita...

Päivän teitä oli 26, 79, 89, 101,55, 414 ja 104. 7 oikein tuloksia ei tällä kierroksella löytynyt yhtään kappaletta mutta Niagaran putouksia äimisteltiin silti, Kanadassa siis...

Kromi kiiltää ja putket in mutkalla vai miten se Sundqvistin Mika veti..vaan ei ole jengi tutkalla. Todella aivan mahtava päivä ajoa. Aamusella parilla isolla autolla vuokraamolle jossa homma hoitui tyylikkäästi ja ripeästi vaikka paperi- ja kaikkia muita hommia hoitikin vain yksi mies. Pisteet sinne. Tunti kolmevarttia ja meillä oli pakattuna kahdeksan Harrikkaa, seitsemän Electraa ja yksi Kingi. Sitten vaan baanalle rassailemaan.

Vuokraamohan on Queenssissa ja kun me matkattiin pohjoisluoteeseen, siinä oli matkalla pari muutakin kulkijaa. About noin piljoona tai ainakin paljon. Asiaa ei varmaan auttanut yhtään se, että oli lauantai aamu ennen sunnuntain isänpäivää. Mutta reipas tunti ruuhkassa matelemista riitti kunnes pääitiin vähän avaamaan. 76:sta Hudson joen vartta mukaillen. Siinä vilahti mm. West Point matkalla.

Yhdellä bensa-asemalla oli erikoinen näytön kun eivät meinanneet myydä pensaa janoisille ratsuille, kun olisi koko letkan pitänyt jonottaa jokaisen eri pumpulle. Eipä tienny kaveri ettei harhaanjohtajalle kannata tulkuttaa. Samasta pumpusta koko letka tyylillä meksikon miesten kälättäessä vieressä. So not, en antanut tippiä.

Kurvittiin siita sitten kuuluisalle Orange County Choppersille...vaan eipa ole enaa samaa fiilista tuolla kuin mita oli vuonna 2005 kun siella viimeksi kavin. Kaupallista schaissea, joskin teemapyorat on aina pop.

Matkaa jatkettiin tieta 17 pitkin. Sehan olikin varsin muikaa baanaa. Tai 17A se taisi olla. Jossain kohden se sitten lopahti ja kohtaloksi pukkasi motaria. Vedin oppaan kanin hatusta ja kurvasin riskilla 178lle kohti lantta ajatuksena tehda pieni ketunlenkki lannen kautta pohjoiseen. Ja sehan kannatti...olihan makiaa baanaa ja hienoja maisemia notta vot. Hienon paivan paatteeksi paadyttiin Vestaliin yopuulle. Applebees tarjosi hyvat sapuskat ja eipa aikaakaan ja hui, koko porukka veteli hirsia.

Parikymmenta ekaa kilsaa tuntui, etta noinkohan se viela letkan veto onnistuu mutta siina New Yorkin ruuhkissa luoviessa melko akkia huomasin, etta taahan menee kun ennenkin. Hienoa hommaa ja kivaa settia. Ja ennen kaikkea tosi hienossa seurassa. Jossain kohden kun motarilla ajelin porukan perassa mietin, etta kylla tata kelpaa vetaa tata porukka :)

Uutta paivaa pukkaa...pyoran paalle mars mars!

Jep...I am back, eli en siis ole selkä vaan takaisin satulassa. Huomenna käynnistyy pitkästä aikaa rundi eli touri. Matkassa mukanan turunseutuista porukkaa, letkan vahvuus sopivat 7 harrikkaa.

Lähtöpaikkana on New York ja maali on sitten kuninkaan kotikaupungissa Memphisissä. Mutkaa on matkassa jonkun verran tiedossa. Kuvassa ollaan illallispuuhissa.

Pakostakin tässä fiilis nousee vaikka kotoa ei kovin kiva ollutkaan lähteä. Rock rock ja kaasua sano.