touring-life.com

Rusettia vaille valmista. Perilla ollaan ja olo on pikkusen tyhjan oloinen. 4100 ameriikan mailia eli 6600 kilsaa lakkarissa. Viimoinen ajopaiva oli (taas) tapahtumarikas mutta intohimoisesta letkanjenkasta huolimatta koko porukka on ehjana maalissa :) Paastiinpa nayttamaan vahan suomalaista innovaatiotaitoa kun yhden fillarin katkennutta vaihdepolkimen akselia tuunattiin ajokuntoon. Alkuperaisosat uuteen jarjestykseen ja peraan kuminauha ja mustekala ja vot, pelitti ku puikki. Kustomointia on the road, tyokaluina Leatherman ja hmmm ei muuta :D Kts kuva. Kokonaisuudessaan reissu oli huikea ja hieno. Porukka hitsaantui hienosti yhteen ja hauskaa oli, huuli lensi. Ajokin maistui makialle mutta kylla se on kiva menna kotiinkin valilla. Istuskelen tassa hotellin sisapihalla lahjaksi saamani pipa paassa ja upiat HD kalsarit jalassa :) Vasyttaa ankarasti. Tahan reissuun mahtui noita pienia (onneksi loppujen lopuksi) havereita sen verran, etta harhaanjohtajalla riitti puuhaa ja paanvaivaa hivenen normia enemman. Vaan loppu hyvin kaikki hyvin, laastaria tankkiin ja maalia peraan :) vaikka valilla oli fiilis hieman vakavakin itsellani. Aina se vahan pistaa miettimaan, vakisinkin. Vaan on aika tiivistaa homma muutamaan kainuulaiseen sanaan, ei tiija vaikka tulis viela hyvakin reissu...ja tulihan siita :) Suurkiitokset koko remmille; Katri & Kimmo, Raija & Eero, Mirkku & Arto, Sirpa & Kalevi (heikki), Marjukka & Anssi, Anne & Arto, Anne (ajosuorituksesta erityismaininta :) ), Patruuna, Jorma ja tietysti tupakaveri ja psyykkinen apu ja apumies Esa. KIITOS! Ilman teita tama olisi ollut vain yhden miehen reissu. Pitakaa mielessa, etta tarkeinta on reissu, ei paamaara eli in enklis; Tour is the Destination :) Keep on ridin' hard or stay home :) Los Angelesista naihin kuviin ja tunnelmiin.... *jussi

Kaikki hyva loppuu aikanaan, niin tamakin reissu. Tokavika ajopaiva toi meidat ykkostieta San Franciscosta San Luis Obispoon. Aamupaivalla ajeltiin kahville Carmeliin, jossa eras Itametsan Clintti pitelee elakepaiviaan ja ravinteliaan.

Carmelin etelapuolella alkoisin sitten taas maisemien tulva...jos oli nattia Friscon pohjoispuolella niin ei kylla taa etelapuoli juuri hopeeta huonommalle jaa. Pikkusen erilaista mutta muuten ai jai. Tie ole karvan vahemman syheroa mutta melkosta naatiskeluaa kautta linjan. Keli oli melko tuulinen, onneksi ei ajeltu toiseen suuntaan, olis meinaan melko vihuri puskenut naamalle.

Illalla syotiin tossa vieressa New Orleans tyylista sapuskaa, omasta mielestani erinomaista :) Johonkin se tamakin paiva vaan otti ja havisi, Heurtsin (menikohan se nuin) linna ei oikein herattanyt suuria tunteita positiiviseen suuntaan...kommentit oli melko huvittuneita eika mikaan ihme, siellahan toi tollistaa kukkulan huipulla mauttomista mauttomin laitos mosaiikkisine uimalataineen ja kultaisine hanoineen. Me ei ylhaalla kayty, 10 minuuttia riitti suurimmalle osalle tossa alakeskuksessa. Jep jep.

Fiilikset on pikkusen tyhjanoloiset vaikka tassa paiva on viela ajeltavaa. Paljon on ajettu ja paljon on nahty upean porukan kera. Naatiskelkaa kuvista...me naatitaan lopuista kilsoista :)

Vapaapaiva. Kaytiin osan porukan kanssa Golden Gatea pallistamassa kunnolla...muuten kaveltiin kylalla ja naatiskeltiin. Retkueen koko on nyt -1 kun Marjukka lennahti Suomeen Anssin takapenkilta. Suunniteltu juttu :) Tassa vaiheessa voi kait jo sanoa, etta oli ilo ja kunnia matkustaa noin fiksun ja hyvatapaisen tyton kanssa samassa retkikunnassa. Mita nyt aamusella oli vahan "huojuva torni" ;) mutta siita se sit taas iloksi muuttui. Ripeeta ja maaratietoista toimintaa tossa mopon ymparilla ja piti kivasti Anssinkin aikataulussa ;) Istuskeli pienen patkan kurvisempaa latua mun takapenkilla eika ainakaan tunnustanu pelanneensa :) Ma en edes huomannut kyytilaista, sen verran hienosti taipui mutkiin. Tays 10 pistetta harhaanjohtajalta! Kiitos ja japaanialainen syva kumarrus :) Nyt kohti etelaa....

San Franciscossa ollaan. Highway 1 on nimensa veroinen tie, maailman paras tienpatka on Leggett-Jenner-SFO ja piste sille. Kolme kertaa tuon patkan ajaneena nain on :)

Tassa muutama kuva, lisaa myohemmin tekstia ja kuvia kunhan "vapaapaiva" Friscossa antaa myoten :)

Sanainen arkku ammottaa tyhjyyttaan nain aamutuimaan taalla Kalifornian Garbervillessa. Kelatas nyt vahan taaksepain eilista, juu, 300 mailia tultiin alas 1:sta tai 101:sta riippuen oliko ykkonen olemassa :) Ajeltiin kaunista rannikkoa alaspain...valilla oteltiin kuvia mutta noin koleassa kelissa ei ihan hirvieasti huvittanut ylimaarasia stoppeja pitaa. Olisko ollut 14 astetta max lamminta, tai tassa tapauksessa viileeta :) Kalifornian puolella sitten keli lampeni tuossa iltapaivan ratoksi kun tultiin punapuumetsien syovereihin. Avenue of the Giantsia tultiin viimeiset 20 mailia ja kyllahan se aina on makia kokemus :) kun mahtavat punapuut reunustaa tien ja ajelet saniasmetsassa :) Kuvissa on maisemia Oregonista, Kimmo ja Arto simuloi leirinuotiota, pojat patsastelee, maisemaa ja Marjukka fiilistelee jotain fantasia-starwars-juttua...tai sitte vaan on :) pienen kannon paalla. Tanaan on muuten Esan nimipaiva joten Hyvaa Nimmaria Esalle tanne samaan tupaan :)

Itsenaisyys paiva. USA:n siis eli 4th of July kuten asia taalla ilmaistaan. Aamun keli Newbergissa Oregonissa oli sillai napakasti viilea. "Tyypillinen suomalainen kesapaiva" sanoi joku, eika kovin vaarassa ollutkaan. Liikkeella oltiin 0845 ja McMinnevillessa Howard Hughesin ilmailumuseon kahvassa kiinni 0910. Aukihan se oli, joten ei muuta kun remmi sisalle ja ihmettelemaan ilmailun historiaa.itsenaisyyspaivan kunniaksi paikalla oli extra esittelijoita, mm B17 koneeseen paasi sisaan ja koneen ala-ampujana toiminu miekkonen kertoili tarinoita. Olipa Suomikin tuttu maa miekkoselle, olin kovin sita mielta, etta jos valkopukuisia miehia olisi ollut enemman, olisi Neuvostoliitto niminen pikkumaa kukistunut 40- luvun otteluissa. Tiija hanta mutta kovin oli herramn sydanta lahella veli venalaisen kukistaminen tavalla tai toisella :)

Avaruusmuseon puolella en kaynyt lainkaan...osa porukasta kavi. Menen itse varmaan sitten vasta kylalle kun siella on sukkuja nahtavissa 2010. Saa nahda ehtiiko siihen mennessa.

Museolta lahdettiin sitte kohti rannikkoa tosissaan. Lincoln Cityn kohdalla oli tarkoitus olla rannalla, ja siita sitten enempi vahempi maaliin asti. Viimeiset kilsat teetti vaan tyota normia enemman...oli meinaan mailitolkulla puskuri-puskurissa liikennetta jonku pienen kolarin vuoksi. Perille kuitenkin tultiin. Rantsussa oli k y l m a :) Tilanne olisi ollut toinen ellei rannikko olisi ollut paksun merisavun/sumun peitossa vaan nyt aurinko armas ei juulu kelia lammittanyt eika kimakka tuulikaan auttanut asiaa yhtaan.

Taukoiltiin ja lisailtiin kuteita ennen Newportia ja kahvit juotiin Yachats- nimisessa kylassa. Itsenaisyyspaiva on tuonut seudulle roimasti porukkaa lisaa, sen verran ruuhkaista oli...toisaalta kaikkea ohjelmaakin oli tarjolla. 101 tie joka ajoittain jakaantuu 1:ksi ja 101:ksi oli kylla hienoa kurvailtavaa...tanaan eli sunnuntaina paastaan itse asiaan kunhan ensi heraillaa. Eilen illalla osa porukaasti kavaisi katselemassa amerikkalaista itsenaisyydenjuhlintaa ja ilotulitusta Coos Bayssa. Matka jatkuu...samoin jorinat :)

Kuvissa: vanhan ajan matkustamoa, B17 Lentava Linnoitus ja ajokuvia vapaalla kadella vauhdista ykkosella...

Taalla sita ollaan, kaik yhdes koos Newbergin kylassa Portlandin etelapuolella. Eilinen paiva oli vuorien spottaus sellainen. Ennen lahtoa syotiin aamupalaa samassa kuppilassa kuin illlalla illalista. Hyvin tuntuu sapuska maittavana viela....tosin muutamat on antaneet periksi ja vihrea ruoka maistuu enemman:) Ensin siis ajeltiin 30 mailia Mt Rainierille, Paradise nimiseen paikka niin ylos kun siella renkailla paasee. Itse olen tuolla vuorella kaynyt nyt 3 kertaa ja ainoastaan kertaalle olen nahnyt koko vuoren. Kelit on olleet tukkoiset joten yli 4.5 kilsanen jattilainen on ollut verhoutuneen pilviin vaan eipa ollut eilen :) Paiskittiin lumipalloja, Malkin tytar/isa kombo tekaisi mahtavan lumiukon, seuraavan vuoden lumi- ja jaaveistos kisojen sm-kultaa varmasti ;) Kahvit teki kauppansa ennen kuin alettiin kurvailla alaspain. Mt St Helensille oli suunta seuraavaksi. Koska itainen sisaanpaasy "Windy Ridgelle" oli viela suljettuna ajeltiin kauniita ja hienokuntoisia maaseututeita lansipuolelle. Helikopterikyyti ei ollut kenenkaan juttu visitorisentterissa, joten sieltakin jatkettiin mopoin matkaa. Johnston Ridgelle, eli loppuun asti. Olihan se nayttava tuon poksahtanut vuori taltakin puolen. Parasta oli kuitenki tiet. Pehmeeta eli sileeta asfalttia, makeita kurveja ajaa tasakaasulla kuten Anssi sanoi "koko kilsa". Paivan nahtavyyksiin paloi aikaa sen verta napsakasti, etta vedettiin sitten yhdella vedolla viimeinen reilu tunti majapaikkaan. Hieno paiva! Tassa vaiheessa reissua voisin esitella matkalla oleva porukan. Pariskuntia on; Ensinnakin heikki ja liisa eli Vaisasen Kalevi ja Sirpa Kajaanista. Rauhallista touhua kautta linjan :) tosin Kalevilla taitaa pyora menna vaihtoon, tykkaa harrikasta sen verran etta aamusella keraa ylimaariaisia maileja parkkipaikalla kurvaillen :) Okkosen Arton ja Mirjan pyoran sloganeihin kuuluu "tarkeinta on nyt pysya rauhallisena" ja sitahan on kylla oltu. Arto ja kolmas Kajaanin pariskunta Suutarin Eero ja Raija ovat vuorotelleet romunkeraajina, ukoilla on yhteensa yli 20 rautaperseajon kokemus ja romuistakin jonkun verran kun ovat kokeneita bemarin perien kanssa tuhraamaan ;) Kajaanin porukan kruununa on mopopoikamies, puukkojunkkari ja sivityksen ammattimies Niemen Mara. Reksilla on sana hallussa ja asenne kohdillaan. Hyvin vahan stressaa koko kainuun porukka :) Mukava remmi Tiranan ja Uuden Seelannin reissulta tuttuja. Ei-kainuulaisia pariskuntia edustaa sitten Smedbergit, Anne ja Arto. Kovin lunki on fiilis ja tuntuu, etta naatiskelevat reissusta. Hiukkasen hiljaisempana pariskuntana parjaan hienosti kainuun clubin kanssa :) Toinen ei kainuulainen pari on Oriveden Kimmo ja Katri. Kimmolla on harrikka ja siita pidetaan hyvaa huolta ;) Kaisun osalle on tullut pitaa huoli harrikan huolenpitajasta :D Lupsakkaa hamalaista matkaseuraa, joka tuntuu viihtyvan aina ja kaikkialla. Me like :) Sitten on isa/tytar pari järvenpäästä. Malkin Anssi ja Marjukka. Hieno katsella kun vanhempi/lapsi systeemikin voi toimia...ainakin ulkopuolisen silmin, hienosti. Marjukka on parjannyt hienosti aikuisseurassa ja pysynyt jopa hereilla vaikkei ole viela kertaakaan lahdetty 11:sta ;) Eika lahdeta :D Iso kasa pisteita pianonsoitosta ja Anssille mukavista juttutuokioista. Jaljelle jaa nama sinkkuratsastajat. Murskamies Kapasen Jorma jakaa tuvan Niemen Maran kanssa ja arvaan, etta siina tuvassa ei ihan hiljaista hetkea ole edes yolla :) Jormalla loytyy sanonta tahi sutkaus joka ikiseen asiaan ja tilateeseen, kuten bensan loppuessa "katos minka teki, tutulle miehelle". Hymy on huulessa eika taida hirveasti huoletta :) Omassa tuvassa yonsa tuhisee siis matkalla uuden ammatin itselleen kutsumuksena loytanyt Alasen Esa. Esa on tuttu mies tupakaverina jo routelta ja meilla homma pelaa puikin lailla. Esa ei (nyt kun on ressista paassy eroon) ressaa mistaan ja se on hyva se :) Ei tassa itekkaan jaksa. Sitten on viela Rekolan Anne. Ajelee hertsikalla kuin mies ja hikoilee nahkatamineissaan :) Mutta homma hoituu hienosti Route66:n tuomalla kokemuksella, piste naiskuskeille siis :) Hieno porukka, fiilis on koko ajan mukavasta tosi mukavaan ja hienosti on matka mennyt. Huulta on heitelty puoleen sun toiseen ja on semmonen mukava road-meininki. Kylla naitten kanssa saa olla ylpea, etta on itse mukana :)

Spokanessa aamuvarhain....tai ainakin klo 0900 rajahti HD:t kayntiin. Ilma oli vanhaa sanontaa lainatakseni kuin morsian, aurinko paistoi muttei ollut laisinkaan kuuma. Optimi keli ajeluun :)

Spokanen lansipuolella ajeltiin mahtavien peltojen halki. Se on kumma etta vaikka tallakin reissulla on kurvailtu maaseudun ja peltojen halki, ei samanlaista peltoa ja maisemaa oikein ole kahdessa paikassa. Nytkin Washingtonin osavaltion maaseutumaisemassa oli jotain erinlaista. Kumpuilevaa maisemaa, jossa nakee melko pitkalle. Varit oli uskomattoman hienot :) Vihreaa ja sitten kotvan kuluttua kullan varisena hohkaava pelto loi makian tunnelman. Pelloilla pyori Dust Devil eli tuollainen pieni trombin tapainen (kuvassa). Niita oli kiva katsella.

Illaksi tultiin Mt Rainierin etelapuolelle Packwoodiin. Motelli on tuossa metsan siimeksessa ja hiljaista taalla on....siis rauhallinen pikkukyla. Just sellanen kun tahan kohtaan tarvitankin. Motellin uima-allas teki eetvarttia pitkan ajopaivan jalkeen ja sen jalkeen osa porukasta lillutteli porealtaassa ennen illallista. Hyvan illallisen jalkeen nautiskeltiin iltanuotiosta...tosin allekirjoittanut taisi ottaa pikku nokoset siina tahtitaivaan alla raittiissa ilmassa :) Nyt istuksin aamupalalla ja kohta mennaan taas. Ohjelmassa Mt Rainier, Mt St Helens ja semmosta :)

Tama 7. paiva oli aamuun asti vahan sellanen "fiiliksen mukaan mita nyt mieleen tulee"- juttu. Vaihtoehtona oli ajella lyhyempi paiva mukavaa reittia tai kurvia pidemmasti. Kun kysyin asiaa porukalta vastaus tuli yhteen aaneen "ajellan pidemmasti". Ma kun luulin, etta olisi sellanen lyhyempi tinki kelvannut, onhan me talle reissulle ajeltu reilut 2000 mailia jo vaan mikas siina, ajamaanhan tanne on tultu. Ei kun nokka kohti pohjoista.

Eka setti Eurekaan ei ollut ainakaan omasta mielesta mikaan mielekas. Tylsaa baanaa jota loytyy kotometsistakin ihan riittavasti. Omalla kohdalla ensimmaista kertaa tuli sellanen olo, etta just joo, plaah. Eurekassa pidettiin puolen tunnin kahvipaussi tai osa porukasta kayskenteli kylalla. Sen paalle ajeltiin viela postiin kortteja lahettelemaan. Kun kerran ajamaan on tultu, paatin reititella meidat tuolta pikkurannin kautta Yaak- nimiseen kylan 1/1000 osaan, jossa on Dirty Shame- niminen saluuna. Saluunassa lounastettiin hyvaa kasin tehtya ruokaa, kuten Kimmo asian osuvasti sanoiksi puki. Ruuan tekeminen kasin kesti...ja kesti....ja kesti mutta tallaista taa valilla on, elama on the road. Taisi siina hataisimmilla alkaa jo menojalka vipattaa mutta hyvin malttoivat kiireiset lomalaiset odotella.

Shamessa oli varsinainen poseerauksen ammattilainen, Sandy. SeRoPi- rotuinen turriainen, joka meidan poislahtiessa hyppasi tottuneesti biljardipyodalle (samalle pyodalle, jossa oli aiemmin kayty titaanien taistelu bilis-herruudesta allekirjoittaneen ja sisustussuunnittelija E. Alasen valilla. Tuvan mestaruuskamppailu oli laadukas ja tasainen...Esa varmaan kommentoi miten matsissa lopulta kavi ;)). Oma koirulini tuli mieleen Sandya rapsutellessa, paljon onnea rapsujen kera sinne Ukiin Tete...yks vuotias neiti :)

Ruokaa odotellessa retkueen nuorimmainen Marjukka soitteli pianolla...kylla oli hienoa kuunnella soittoa, enka varmaan ollut ainoa joka olisi kuunnellut pidempaankin, sen verran varistyksia live-musiikki sai aikaan. Hieno homma, hyva fiilis :) Niin, tasta kiireisyydesta piti kirjoittamani muutama sananen. Olen nimittain huomannut naita reissuja tehdessa, etta silloin talloin heittaytyminen ajasta "ulos" antaa todella paljon tallaisella matkalla. Kiireeton kahvi tai lounas tai vain maiseman tuijottelu ja omiin ajatuksiin uppoutuminen ainakin omalla kohdalla saattaa hyvinkin olla koko paivan kohokohta. Useilla ihmisilla ei oikein tahdo olla taitoa irrottautua kellon ikeesta...viisareita tuijotellaan turhan tiiviisti vaikkei edes olla menossa varsinaisesti mihinkaan. Liike ja suorittaminen tuntuu olevan kovassa huudossa mutta kylla sita pitaisi osata "olla vaan" ja fiilistella ja kuunnella itsea. Mietiskelin tuota hommaa ajellessa eteenpain...itse opin tuon taidon 2005 3kk:n aikana reissulla pohjois-Amerikan ympari. Kokeilkaapas joskus...tekee kuulkaa gutaa :) olla vaan ja ollottaa.

No, lopulta mentiin ettepain. Vaisasen pariskunta Kajaanista hoiti matkatavaroiden ylikapasiteetin hallintaa kurvimalla sivuveska auki. Kateva ja innovatiivinen tapa keventaa matkavarustusta :) Karki odotteli 20 minsaa Bonniers Ferryssa kun pera pelasi "missa paita luuraa"- pelia Montanan maastossa. Karki sen sijaan teki tarkeita hankintoja antiikkiliikkeessa, eras matkalla oleva sivistyspuolen henkilo kohensi varustustaan KA-BAR:lla...merijalkavaen legendaarisella keklulla ja sisustussuunnittelija Alanen taas paatti ilahduttaa vaimoaan toisellakin upealla sisustuksellisella hankinnalla, talla kertaa karjatalousalan esineistoa siirtyy Vironlahden suuntaan :) Kapasen Jorma investoi vyonsolkeen ja taisi siella jotain muutakin porukan matkaan tarttua.

Matkan jatkuessa saatiin todistaa pienta kolarinpoikasta kun vastaantuleva avolava veti liinat kiinni nelipyoraluisussa oman puolen ojaan ja pari kertaa katon kautta ympari. Kuskilla jai vasemmalla kaantyvan auton huomaaminen lievasti viime tippaan. Katselin peilista auton voimisteluliikkeita ojan pohjalla ja kurvasin suoraan huoltoaseman pihaan ja pyysin soittamaan 911. Kavin viela paikan paalla katsomassa, kuinka hommassa kavi...kuski oli kunnossa ja poliisikin tuli paikalla samaan aikaan kun mina, joten ettepain. Saapa nahda soittelevatko kun ottivat oikein henkilotiedot ylos hatakeskuksesta. No, tommosta sattuu aina tien paalla sillon talloin.

Paivaan osui muitakin tapahtumia silla tunnin matkan paassa oli joku kuorma-auton kuljettaja paattanyt levittaa kanamunan kokoista kivea olevan lastinsa maantielle. Olihan melko siivoaminen kaynnissa :)

Maileja paivalle kertyi 290 kappaletta ja illalla oltiin Spokanessa. Hieno paiva...fiiliksia ja tapahtumia...oikein semmonen "tien paalla"- paiva parhaasta paasta. Muistakaahan ihmiset irrottautua valilla haslaamisesta ja ravaamisesta ja rauhoittukaa valilla ilman sen isompaa syyta, tekemista ja aikataulua kuuntelemaan, mita universumilla on teille sanottavaa. Ja vaikka olisi vahan hiljaisempaakin siita suunnasta, veikkaan etta stressitasot putoaa kummasti :)

Kuvissa: Dirty Shamea, Sandy ja jotain muuta :) Hovikuvaaja Esa nukkuu viela, olen saanut kaytella hanen kuviaan kun itse olen kuvaillut enemman tuolla digijarkkarilla. Tattista Esa...hyvin tuhisee viela herra :) vaan kohta kello soi. Jaahans...Anssi styyraa isannan ottein traktoria Eurekassa ja semmosta :)

"Aamukuudelta autossa vapisten" vai mites se ny meni taa biisi menikaan...no aamukuudelta sade ropisi kattoon ja ukkonen jyrisi urakalla. Vaan ei hataa...aamiaista napaan ja kun puli ysilta suunnattiin tien paalle sadekamat oli paalla vaan, jottei sataisi. Eika satanut paria pisaraa enempaa :)

Taival oli mukava 390 vetaisi halki jyhkeiden Montanan maisemien. Valilla tuntuu, etta taivas on tosiaan isompi nailla seuduin kun joka suuntaan nakyy muikeasti...kuitenkin ollaan koko ajan semmosissa lankkarimaisemissa, ei tasankoa vaan semmosta...no....vuoristoista...juu nou Montana :)

Avonissa naatiskeltiin lounasta paikallisessa tienvarsikuppilassa....ja iltapaivan ratoksia syotiin jaatelot. Esa paatti panostaa sisustus-esineeseen, joka sitte tuntia myohemmin oli koivertanut laukussa olleen bissentolkin puhki :) Lieko enne siita miten tama sisitusobjekti tulee vuotensa viettamaan Alasen residenssissa :)

Nyt alkaa olla aika aamiaisen...on jaanyt tama kirjoittelu vahemmalle kun on uni tullut harhaanjohtajan silmaan ennen aikojaan mutta koitetaan nyt tsempata vahan paremmalla sykkeella tasta etteenpain. Nyt ollaan Kalispelissa Montanassa ja tasta taivalletaan lantta kohti kunnesta ollaan Tyynenmeren rannassa...pari paivaa, vai olikos se kolme :)

Kuvissa: Kajaanin heikki esittelee uusinta muotia "kummipussitossukat". Vapisen Crocsit sun muut :) Sitten on maisemaa ja Montanalainen hevoinen kuikuilee. Hepo ei ollu kovin innokas esiintymaan kuvissa :)

Jiihaa, etten paremmin sano. Yellowstone on omalla listallani top5:ssa pohjoisen Amerikan makeimpia paikkoja. Maisemat on niinku wow tai sitte etta huh-huh. Sekaan ku heittelee viela sekalaisen maaran elaimia a la valkopaakotka, karhu, biisoni...jeppiskamaa sanoisin.

Aamulla heratys, ei niin armas. 0830 retkue oli letkassa ja puiston portilla. Keli oli mukavan oloinen vaikka joku ukkosmyrskyn tapainen oli mahdollisuuksien rajalla iltapaivalla. Ajeltiin ensin Old Faithfullille, geysirille joka pistaa purkautuen about joka 90 minsan valein. Matkalla pysahdyttiin kuikuilemaan muita super-vulkaanon tarjoamia nakyja. Itse tykkaan eniten Emerald Poolin tapaisista kuumista lahteista, joissa huonoista lahtokohdista huolimatta on bakteerien viettamaa elamaa. Variloisto noissa lahteissa on uskomaton ja kun siihen lisaa ymparilla alati tapahtuvan vulkaanisen toiminnan on fiilis melko uskomaton. Tuolla siis pihiseen, roiskuaa, poksahtelee, pulppuaa, suhisee ja pulisee vesi, muta, hoyry ja herraties mika koko ajan. Uskomattominta on, etta siella vaan ihmiset steppailee (toki laudoitettuja reitteja pitkin) seassa...mietin vaan etta luontoha vois tupsauttaa esim jostain hoyryaukosta tulikuumat hoyryt koska vaan muutaman metrin paassa pallistavan motoristin suuntaan...vaan eipa tupsauta :)

Old Faithful pysyin aikataulussaa ja suhautti vesipatsaan taivaalle aikataulussa. Mun mielesta talla kertaa esitys oli vahan vaisu, olisiko vahan uupumusta ja paineiden aiheuttamaa stressia geysir-vanhuksella kun suihku on heikko :)

Faithfulin jalkeen porukka hajaantui omille teilleen; yksi pyora suuntasi takaisin kylaan ja pari erillista ryhmaa ajeli Yellowstonen "ison lenkin" jossa ajellaan etelainen ja pohjoinen luuppi. Pohjoinen olikin huikean makeaa maisemaa. Henkeasalpaavat oli maisemat ja ensimmaisen ryhman kohdalle saatui viela yksi kappaletta mustakarhuja, joten retki oli siltakin osin kohdilleen osunut. Illalla fiilisteltiin tapahtumia pitsan aarella. Matkalla syomaan maestro Okkonen heitti pienen katuperformanssin paikallisen yleison iloksi biisonin nahkasta valmistetussa liivissa ;) Miehessa on ainesta reippaanpaankin taiteelliseen menoon :D Ehka Suomen Top Talent- kisaan ensi vuonna...Idols kisaan maestro taitaa olla niukasti liian kokenut esiityja :D

Kuvissa: Emerald Pool, Sapphire Pool, Old Faithful, pohjoisen lenkin kanjoni-maisemaa (kuvaa pitaa kaantaa ilmeisestikin....maailman mahtavalla nuukian kapulalla kuvaa voi kylla kaantaa muttei tallentaa kaannettyna, aivan m a h t a v a a....tervesia vaan sinne pajalle...naurattaa tammoset valilla :) ) ja maestro Okkonen fiilistelee fantasia-asu kokoelmaansa kuuluvalla biisonin nahasta valmistetulla h i e n o l l a liivilla. Lieko mielessa biisonin metsastys kun on hymy herkassa :)

...muutama lantti mammonaa. Joopa joo. Taalla West Yellowstone ja kaikki hyvin. Mutta kelaillaas vahan takasinpain kuin on jaanyt kirjottamatta tanne mita nyt on reissun alusta tapahtunna...eli, olipa kerran....

1. Paiva: Los Angeles-Mariposa - lyhyesti, siirtymataival joka kurvailtiin pois Losista ja lahelle Yosemitea. Keli oli varsin lammin tahi kuuma. Fiilis odottava ja meininki hyva. Kilsoja kertyi 480.

2. Paiva: Mariposa-South Lake Tahoe - aamulla ajeltiin Yosemiten laaksoon ihastelemaan El Capitania ja lukuisia putouksia laaksossa. Kaupasta sampylat ja salaatit messiin ja nokka kohti Tioga Pass:ia eli tieta joka vie Yosemite halki Sierra Nevadan itapuolelle. Pidettiin piknikkia Tenaya jarven rannalla muikeissa maisemissa. Rehtori otti repaa ja muutenkin oli melko mukavata :) Lake Tahoella oltiin napparasti viiden korvilla ja kun lahto oli seiskalta aamulla oli paiva semmonen napparan mittanen. Loppuun kun saatiin viela mukavat kurvipatkat niin vot. Kilsoja tuli kasaan 390. Letkan hantapaassa harrastettiin letkajenkkaa harrikoilla...Kajaanin Arto osaa kertoa tarkemmin miten homma toimii ;)

3. Paiva: Lake Tahoe-Twin Falls - Kilsoja tuli ehka reipahkosti 815 kappaletta. Aamulla alettiin tunkea usvaa tuubin jo seiskalta, edessa oli melko piiiiitka paiva. Hyvalla asenteella tungettin menemaan pitkia siivuja. Winnemuccassa syotiin lounasta. Isot on autiomaat nailla seuduin. Aika lailla samoilla seuduin kuin viime vuonna harrastin renkaanpaikkausta ajelin Jorman harrikkaan ajovetta huoltsikalta. Taitaa Jormalla olla raskas kaasukasi kun Annen Hertsikka kulki kepeesti huoltiksen pihaan mutta Jormalla jai 2.4 mailia vajaaksi. Mut ei paha...olin melko varma etta molemmat jais enempikin vajaaksi :) Noilla seuduin ei ole nuita bensiksia liikoja ja edellinen tankkauspiste ei oikein toiminu meidan varikkostrategian kanssa :) Vaan noppeesti toikin homma selvis...muu porukka tankkaili viela pyoriaan kun me tultiin jo Jorman ja Patruunan kanssa asemalle. Rock rock. Pohjoista kohti kaannyttaessa letkan perilla tuli joku ampias-hassakka...vaittivat kuorma-autosta tulleen tuhansia ampiaisia...ma luulin etta ampiaiset lentaa eika aja kuormurilla mutta pakko kai se on uskoa :) Twin Fallsissa oltiin tosi hyvissa ajoin kuuden nurkilla, hieno suoritus. Illallista naatiskeltiin meksikolaisittain.

4. Twin Falls - West Yellowstone - Kilsoja 470. Aamulla 0830 pyorille ja putouksia kurkkimaan. Hienot on ja kun aurinko paistoi sopivasti sateenkaarikin nayttaytyi Snake Riverin kanjonissa. Sitten alettin pukata kohti Yellowstonea. Taytyy sanoa, etta fiilis oli kerta kaikkiaan l o i s t a v a kun ajeltiin Idahon maaseudulla just eika melkein sopivassa kelissa. Hittolainen ihan pukkas hymya huulille hela tiden eli alati. Miulla oli hienon hieno paiva :) Esa kaski muistuttaa laavakentista eli Craters of the moon...taa on varsin tuliperaista seutua :)

Nyt safkalle...lissaa kun sille paalle satun :)

Kuvia matkalta Mariposa-Yosemite-Lake Tahoe. Teksti seuraa kuhan kerkian. Ollaan pottuosavaltio Ihadossa Twin Falls nimisessa kaupungissa. Kaik o hyvin :)

Kuvissa Jorma ja kaakku, Jorma ja jarvi (terveiset meni syndesankarille perille), Yosemitea, Tenaya Lake ja picnic ja Patruuna levyttamassa (lapsoset ottaa reksista ny mallia).

*Jussi

...tamakin patka vaikkei se kovin mielenkiintoinen olekaan. Esimmaisen ajopaivan tarkoitus oli paast huits hittoon Los Anglesista ja samaan heittoon ylittaa tuo autiomaan tapainen tuossa Kalifornian sisamaassa. Matkalla nahtiin maailman rusinapaakaupunki Selma...kuormaautolasteittain sitruunoita ja porkkanoiota.

Paivan puurtamisen jalkeen tultiin hyvissa ajoin Mariposaan huilimaan ja syomaan hyvin. Viela taitaa jet lag vahan nakuttaa kun ysilta on porukka jo melko hiljaista. Nyt aamulla startataan Yosemiteen ja t a y s i n erilaiseen paivaan :) Kuvassa on retkua miinus keulamies joka oli kuvaottotilanteessa kameran kanssa samoilla koordinaaiteilla. Lisaa kun tulee lisaa :)