touring-life.com

Silla lailla. Osa porukasta on viela maailmalla kuka mistakin syysta mutta ehka on aika pistaa 2007 Monteverde pakettiin. Lisailin kuvia tuonne kuva albumiin joten sielta voi kayda kurkistelemassa matkan kuvallista antia.

Costa Rica osoittautui viehattavaksi ja jannittavaksi maaksi. Ihmiset olivat kautta linjan hyvin ystavallisia ja avuliaita. Hommassa oli mita pienimissakin pakoissa tekemisen meininki. Renkaat vaihtui alle pika vauhtia, saman tien hommiin kasiksi ilman sen suurempia ihmettelyja. Ruoka oli hyvaa eika kukaa kai pienia vatsanvaanteita ja pingviinikavelya isompaa tainnut sairastella. Yksi lieva mutta nopea kuumetapaus oli.

Pratkailijalle Costa Rica on hieno kokemus. Teiden kunto saattaa olla mita sattuu, joten dual-sport tai enduro on ainoa oikea kulkupeli. Tietysti maata voi kiertaa katupyorallakin mutta monen monta hienoa paikkaa jaa nakematta. Kauneimmat ja hienoimmat kokemukset Monteverde matkasta on juurikin niilta patkilta, joille ei katupyoralla ole mitaan asiaa. Seikkalumielta Costa Rica vaatii ehdottomasti. Puerto Jimineziin vievat sillat, alituiset jokien halki ajot, ei siis ylitykset siltaa pitkin vaan pyoralla joen halki, ja varsin vaihtelevat olosuhteet tuovat oman lisansa Ticojen maassa maktkaamiseen.

Ilmaston ja kasvillisuuden puolesta maa on varsin kolmi tai nelijakoinen. Tyynenmeren puoli erottuu omana selkeana kokonaisuutenaan, samoin Karibian puoli. Rannat ovat kuumia ja kosteita paikkoja. Niiden valissa on ylankoalue, jossa on korkeita vuoristoja joiden rinteille kummaltakin suunnalta (siis Tyyneltamerelta ja Karibialta) kulloinkin tulevat pilvimassat purkavat kosteuden sateena. Kasvillisuus on varsin tropiikin omaista. Vuorilla tosin ilma saattaa olla kylmaki, kysykaa vaikka Timolta joka veti 13 asteen lammossa t-paidassa ja varsin keveissa tamineissa :)

Haluan tassa kiittaa koko 2007 Monteverde ryhmaa hienosta ja ikimuistoisesta matkasta matkanjohtajan nakokulmasta. Olitte hienoa porukkaa, kemiat toimi ja moottoripyorailijoina varsin loistavaa porukkaa - jeppis kamaa niin sanoakseni. Kiitos, tuijotus ja kumarrus :)

Nain on tosi...eli juu nain on,

Jussi

Jepu jee. Perilla ollaan. Paatosillasella sora lentaa ja renkaita vaihdellaan. Lisaa faktoja ja fiktiota huomenna.

Pedro laittaa terkut jorimalmsteenille. Kirsilta terveiset isille. Jykevat terveiset koko ryhmalta kaikille lukiolaisille ja Jurvan kunnalle. Otapa siita selva :)

Tim Callahan ja Hank da Silva lahettavat kuumeiset terveiset Malarian Edistamiskeskuksen suljetulle osastolle. Tilaukset on tehty.

Haloo. Vapaapaiva tanaan. Muut porukka lahti sukeltelemaan jonnekin snorkkeleilla mutta me otettiin Pedron kanssa eri snorkkelit ja rapylat matkaan ja paineltiin tonne viidakon keskelle. Ei turha reissu lainkaan.

Ihan ekaksi piti saada menovetta. Helpommin sanottu kun tehty. Useiden neuvottelujen ja kyselyjen jalkeen oltiin rahjasen talon pihalla jossa heppu moi bensaa avonaisista 2 litran pulloista hemmetin kuumasta vajasta. Jeppi meininki. Niinpa. Sitten lahdettiin lantta kohti.

Ajeltiin hienoja lutakkoja ristiin rastiin. Tutustuttiin banaanin viljelmiin ja paristeltiin niiden keskella huonoja teita ja ihmeteltiin, etta missakohan me ollaan. Meikan loistavalla epsanjalla sitten kyseltiin tieta joltain banaaninlastaajalta. Rock meininki, keskella viidakkoa. Dolea pakkasivat, kuorissa ja ilman. Tarttee sanoa, etta helppoa on elama Suomessa tohon touhuun verrattuna. Ihan turha valittaa. Kuuma kun helvetin esikartanossa, kaikilla kumisaappaat kaarmeiden varalta ja banaaniviljelmaa silman kantamattomiin. Heposilla kuljettivat banskut tien varteen pakkausta varten. Del Monte miesta ei nakynyt.

Takas tullessa sitten kurvattiin jonkun joen rantaan jossa joku heppu oli jumissa jollain Nissan-ding dongilla. Pohjaa myoten joessa....en tajua mita silla hepulla oli ollu mielessa kun se oli lava-utonsa sinne tunkenu mutta ei se pois sielta helpolla tullu. Pedron kanssa kaiveltiin sita tovi, ladotiin puita kumien alle ja lopulta saatiin kiesi kuiville. Costan poika oli iloinen saamastaan avusta, meita nauratti tilanne melkosesti. Saappaat taynna vetta ja hoplaa.

Saman joen vartta vedeltiin ylospain kunnes tormattiin varsinaiseen tintti- skeneen. Paikallinen jokilautturi uitti 10 metrista ja 40 senttia leveeta kanoottiaan joessa. On siina ollu kaivertaminen. Eipa aikaakan ja hui, oltiin Pedron kanssa aijan kanssa samassa veneessa ja sauvottiin pitkin jokea. Ukolla oli hauskaa vaikka yhteinen kieli olikin aika heikoissa kantimissa. Heppu heitti kevyen kolmen vartin lenkin pitkin jokea ja me ihasteltiin viidakkoa ja kaikkea mita nyt silmiin sattu. Varsin pop meininki. Motot seiso kiltistri joen rannassa odottelemassa kun saavuttiin joelta. Pop.

Takas ruimiessa huomasin, ettei paikallinen Golden Boy taka rengas ole juuri kultaa nahny...sita verran liukas se oli kun lorauksen vetta sai alleen asfaltilla. Paasin hetken kokeileen supermoto hommaa kun pikkusladissa zoomailin kurin lapi. Vahan ylimaarasta ohjelmaa oli siina kohtaa. Taysin hallinnassa.

Taman paivan teemaksi muodostui ehdottomasti: " Kylla se tie kahdeksassa kympissa tasottuu", mika pitaakin paikkansa. Vauhtia kun on tarpeeksi, todella surkea ja kivinen patikkokaan ei tunnu miltaan. Tosin pysahtymiseen vauhdilla on kaanteinen eli huono vaikutus. Joen ylityksiin kay sama saanto. Paino taakse ja hanaa :) Silla mentiin tanaan monesta joesta yli etta hujahti. Hieno paiva!!!!

Sukeltajien fiiliksista en tieda kun eivat ole tulleet takas viela...eikohan ne siita. Palaan taas asiaan kun ollaan San Josessa ja on lopputekstien aika talle reissulle. Huomenna lahdetaan...

Jussi

Jeps, vahiin kay reissupaivat ennen kun loppuu kokonaan. Tanaan on vapaapaiva ja piti lahtea snorkkeloimaan mutta keli on merella sellanen, ettei nakymia kalojen maailmaan olis juurikaan ollu joten huomenna kokeillaan uusiks.

Huomisen jalkeen onkin enaa jaljella ajo takaisin San Joseen ja homma onkin sitten silla taputeltu. Mutta, eilinen paiva tais jaada vahan vajaalle kertomalle. Lahdettiin siis ysin kieppeilla Turrialbasta kohti Karibiaa. Ekat 70 kilsaa oli legendaarista asfalttikiemuraa, sen jalkeen tie oli aika tylsaa uruttamista. Paastiinpas juttelemaan paikallisen polliisinkin kanssa. Toistamiseen homma oli hymyilemalla paketissa...ei kyselleet edes papereita. Edellisen kerran paastiin jutuille kun haettiin Pekalle rengasta Puntrenaksessa. En tullu siina tohinassa ottaneeksi kyparaa paahan kun siina keskustassa kavelyvauhtia suhattiin. Pekka oli takapenkilla renkaan kanssa kun sheriffi vilautti valoja takana. Kyseli papereita oli sita mielta, etta kypara pitas olla. Selittelin jotta onhan se mutta kun tuli vahan kiire ja pla pla. Ukko oli tuimana ja viitto Pekan autoon ja renkaan lavalle. Pekan kypara mulle paahan ja hotellille. Siella siitte ukko vaan naureskeli ja heilutteli moi moi kun ma kyselin etta haenkos maa niita papereita tuolta. Jeps.

Jaa niin, takas eiliseen. Eipa siina ihmeita, Limonin kaupunki ohitettiin nopsaan eika varmaan paljoa menetetty, sita verran vastenmielinen fiilis jai tankkautauosta siella. Nuhjunen satamakaupunki. Rantapatka tanne Puerto Viejoon olikin sitten erikoinen suon paalle rakennettu baana, jossa oli valilla melkosta videopelia kun vaisteli ihmisen kokosia ja puoleen saareen yltavia kuoppia tiella.

Puerto Viejo on kivan oloinen rantakyla jossa on paljon surffareita ja rento karibia fiilis. Ihan jees. Postailen kuvia myohemmin tanaan tai sitten huomenna tai...:)

Jussi

Jou, taalla Karibia ja Puerto Viejo. Perilla ollaan ja kaikki jees. vahan on hoppu nyt mutta palaan asiaanvahan myohemmin kunhan kerkian. Viimeisia paivia vedellaan taalla.

Jussi

Kas kas. Pitka ajopaiva takana. Lahdettiin uruttamaan Puerto Jiminezista siina puol yhdeksan. Se mika oli 36 tuntia sitten tuntunu pimeessa rankalta, olikin varsin jees valossa. Vetelin 15 kilsaa tapeilta ja hyvaa vauhtia soralla. Alkaa olla pikkusen hanskassa...ainakin valilla. Siistia.

Kun oltiin soralta selvitty tiukemmalle pinnalle alettiin kurvia kohti pohjoista. Heti kun tultii pois rannikolta, saa alko kylmeta ja reilut sata kilsaa myohemmin alko tulla vetta. Joo, VETTA. Oli siina urheilla enduro miehilla nielemista kun taivaalta tuli tuuti taydelta. Vedeltiin siina kukin parhaansa paalleen ja jatkettiin matkaan. San Isidro oli kaupunki. Isidron jalkeen noustiinkin vuorille. Idassa oli Cerro Chirppo, Costan korkein huippu jossain 3800 metria ja risat. Me noustiin aina jonnekin 3200m korkeudelle asti. Kylmaa oli...ilma. Toisilla kylmemepi kun toisilla mutta Timo veti pohjat...tee paidassa 13C lammossa. Huh. Vetta sateli tasasesti, tai oikeestaan valilla oli paha sanoa jotta oliko se sadetta vai muuten vaan pilvia silla pilvissa ajeltiin.

Alaspain tullessa sattu reissun eka eksyminen...Tabu ei huomannut kul oltiin pysahdytty pienelle syomapalalle ja pyyhki ohi sen isompia katselematta. Jalkikateen selitys oli sen verran hamara, etta jatetaan se omaan arvoonsa ;) Jotain poliiseja siina oli sun muuta. Ma lahdin hetikohta Tabun peraan mutten saanu kaveria kiinni ennen kun 35 kilsan jalkeen. Muu porukka veteli pienet valipalat...ma syotiin Tabun kanssa nacho picantea tien vierella kun odoteltiin loppuja. Loppupaiva menikin sitten hyvissa fiiliksissa kun alla oli uskomatonta asfalttilatua ja mutkia ja mutkia ja mutkia. Cartago-Turrialbe patka oli todella jees.

Vahan tuntuu etta porukalla alkaa tulla taisteluvasymys, silla illallisen jalkeen oli hiljasta populaa. Taitaa punkka kutsua. No, onhan tota jo ajeltikin, pitkaan ja pitkia paivia. Hyva meininki ollut koko ajan. Naiden kanssa on ilo matkustaa.

Huomenna suunnataan ensin Limoniin ja sitten edellen Monzanellaan tai niille seuduin katselemaan Karibian tuulia. Taalla tulee nyt vetta...saapa nahda miten huomenna...

Jussi

...siis koko porukalta. Osan niemimaalta siis. Joo-pa. Mista alottas. Ja mihin janin viimeksi. Puntarenaksesta kun lahdettiin...joo. Pekan pyoraan haettiin uutta takakumia kissojen ja koirien kanssa laihoin tuloksin. Lopulta laitettiin pakosta vanha paallinen ja uus sisakumi. Ja eikun baanalle. Kello oli 1000 kun lopulta kaikki oli valmista. Lahtoa kokeiltiin kolmeen otteeseen kun KLR:n takarenkaan laitto tuotti mulle uskomattomia ongelmia. Aivot tuuppas merilevaa urakalla vaikka mulla on itella ollu samanmoinen peli. Oisko rasitusvamma :) No...lopulta tien paalle.

Mutta...eipa aikaakaan ja hui. 70 kilsaa mittarissa ja pysahdyttiin tankillo Jacoon. Kattelin siina sitten pyoria vahan lapi ja vot. Siellahan oli hyvin ilmaa renkaan ylaosassa Pekalla mutta alapuoli oli vajaa. Prkle. Kolme putiikkia ramppasin lapi ei-oota kunnes sain ajo-ohjeet motojacoon. Siella oli. Viimenen 17/4.6 takanen hyllysta. Sakaako? Jep jep. Mekaanikko oli vaan siestalla joten piti odotella tunti koska kummi on jo niin tyhjaa taynna, ettei pystyny enaa ajaan yhtaan. Loppu hyvin kaikki hyvin. 1400 oltiin taas tien paalla. Runtattiin vauhdilla Pan American Highwayta etelaan. Ja kunnolla tultiinkin. Cortez:ssa kyselin porukalta mita tehdaan, jatketaanko vai mennaanko tunkemalla Osan niemimaalle Puerto Jimineziin. Samaa kaikki sano, mennaan. Varottelin, etta loput 30 km saattaa olla mita tahan sa tieta muttei se rohkeita pelottanu. Joo.

Pimee tuli, kuten aina kuudelta. Oltiin viela aika kaukana. Rinconin kohdalla oli jo taysin hupussa eika tie siihen astikaan ollu haapposta. Muttei siella oikein ollu ees mahdollisuutta punkata joten pakko oli vetaa. Hissukseen ajeltiin ihan jees soraa...rakenneltiin siltoja tai ainakin paikkailtiin terassillassa olevaa reikaa kun ei siita ois pyoralla muuten paassy. Varsinaista seikkailua. Lopulta paastiin perille. Matkalla letkaan otettiin joku paikallinen tytto joka ajeli 125:lla kiinalaisella katupyoralla samoilla sorilla ja kun silta hyyty etulamppu, ajattelin jotta siinahan toi letkassa. Kanssamotoristia on aina jeesittava mutta hattua tarttee nostaa kun tyttoli veteli keskella viidakkoa pimeella yksikseen tollasella koneella ja niilla varusteilla. Meidan raavas porukka isoilla koneilla mietti etta ajetaanko perille..heh heh.

Jiminez on melkonen...no kokemus. Yo oltiin...nooo...katto paan paalla ja seinat ymparilla. Ei paljon muuta sanottavaa oo siita paikasta. Tana aamuna hoidin meidat huilipaivaksi vahan saallisempaan paikkaan. Kaikki on terveena ja pienet vaivat on parantunu joten kotosalla voi olla huoletta. Nyt ma laitan muutaman kuvan ja painelen biitsille sitte...palaan taas :)

Jussi

Juuh...vasyny mies :) Tosi kuuma paiva ja pikku ongelma. Peka pyorasta meni kumi tuolla toisella puolen lahtea. Onneks oltiin vaan muutaman kilsan paassa lauttasatamasta, tosi pois pain menossa. Suunnitelma muuttui saman tien ja odoteltiin siina pari tuntia lauttaa hirveessa helteessa. Tunnin lauttamatka Puntarenakseen oli eksoottinen kokemus karaokeineen paivineen. Perilla oltiin 1830, eli kun oli jo pimeeta.

Otin about ensimmaisen hotellin joka loyty. Pekkaa ei viittyny kovin kauas alkaa KLR:aa tyontaan pyytaa. Tassa ollaan ja huomenna aamulla alan metsastaan uutta rengasta ja paikkaa, missa se saadaan alle. Aikanen heratys kun rengas pitaa ottaa toissa pihalla`pyoran alta pois. Lahin huoltoasema on 3 kilsan paassa, eli ei pysty tolla pyoralla sinne linkuttamaan millaan.

Nyt on pakko menna unille etta jaksaa. Huomenna suunta on etelaan kohti Puerto Jiminezia. Yli 300 kilsaa matkaa...en usko etta ehditaan joten jonnekin siihen valille jaadaan yota pitamaan taas. Mutta nou hata, onhan sitten seuraavana paivana lyhyt ajo ja sen jalkeen huilia. Ans kattoo nyt. Taa Tyynenmeren ranta on kylla melkonen sulatto, kuumaa on ja kosteeta. Rukan Allroad on pelannu hienosti mutta kylla ma hikoilenkin. Porukka on terveena, Pedrolla on vahan huono olla valilla...oli jo parempi valilla mutta nyt illalla kaveri oli aika toot. Toivottavasti se siita.

Kiitoksia kaikille terkuista ja viesteista tanne sivuille...kiva lueskella kun on mahdollisuuksia siihen.

Jussi

Do dii...sain just laiteltua lisaa kuvia tonne Monteverde albumiin. Teksteja ei ole viela mutta osasta kuvia asia kay ilmi aika lailla helposti :) Kaykaahan kuikuilemassa.

Enjoy...

Jussi

Joo...terveiset taalta Santa Teresasta. Tyynenmeren rantaa. Tanaan uruteltiin toistasataa kilsaa pitkin Nicoyan niemimaata suurimmaksi osaksi soralla. Hemmetin kuuma ja kostee ilma. Ja hemmetin hauskaa tieta laittaa menemaan. Porukalla kaikki hyvin, varsin jees. Jarmon vattatauti parani Kalevin myrkyilla joten senkin puolesta homma on bueno.

Uskomatonta soralatua taalla riittaa. Ja jokien yli paineltiin tanaan useempaan otteeseen. Alkaa porukalla olla otetta siihen hommaan :) Yhden ylityksen jalkeen paadyttin keskelle-ei-mitaan jonnekin viidakon katkoihin. Apinat karju puissa kun latailtiin pyorin tulille uudestaan, kun oli todettu, ettei tasta kylla ainakaan eteenpain paase. Tie loyty sitte 100 metria joen uomaa ylospain. Melkosta touhua mutta ns perille paastiin. Montezuma skipattin ja pistettiin leiri tulille Montesta koilliseen. Huomenna lahdetaan liikkeelle vasta 12:sta...ei jaksa enaa. Pakko saada vahan huilia porukalle ja itselle. Henki on hyva..ja hymyt huulissa kun urutellaan pitkin teita tietamattomia. Tanaankin ajeltiin jonnekin hevon kuuseen ja pienen harhailun jalkeen porukka hajosi vahingossa kahtia. Mina ja Pedro ajeltiin 6 kilsaa popelikkoon jonkun hurupaan tilalle kyseleen tieta. Tie loyty mutta muuta porukka oli palannu edelliseen kaupunkiin, onneksi niin....oikee tie lahti kaupungin toiselta puolelta.

Oh well...hienoa hommaa. Ajo tuntuu maistuvan ja fiilikset palmujen varjostamia biitseja mukaillen kurvaillessa on mahtavat. Paastiinpa tanaan suttaamaan vahan rannalla astikin. Kerta se on ensimmainenkin kun paastelee paraalla hiekkarannalla surutta tosta sataa. Hyva fiilis :)

Laittelen tanaan kuvia nettiin myohemmin. Nyt biitsille laskeja grillaamaan. Kuvat tulee tonne Monteverde galleriaan jahka saan aikaseksi latailla.

Jussi

Hola, taalla Playa Samara.

Todella nopee update, kaikki on taalla kunnossa. Jarmolla oli pienta kuumetta ja vatta sekasin mutta tanaan aamulla se oli jees. Sita lukuunottamatta kaikki on terveena ja pyorat on viimein kunnossa.

Viimesen paivityksen jalkeen kaytiin Monteverdessa piipahtamassa ja kavelemassa pilvimetsan ylla sellasilla riippusilloilla. Sen jalkeen ajeltiin (ja itse asiassa Monteverdeen edellisesta stopista Tilaranista) melko kehnoja sorateita kunnes paastiin Juntas kaupunkiin. Vahan ennen sita ja paastiin asfaltille ja oli siina vahan kurviakin tarjolla. Loppumatka olikin sitte asfaltti siirtymaa.

Tilaranissa ma itse asiassa vaihdoin KTM:n uuden takarenkaan aamulla viela alle. Nyt pitaa sorallakin hyvin :)

Tanaan keskiviikkona on ohjelmassa ajo Tyynenmeren rantaan pitkin Playa Samarasta Montezumaan. Matkaa ei ole paljon mutta huono puoli on, ettei kaikkia teita (tai itse asiassa ei sinne taida kovin paljon teita menna, polkuja) ole merkitty karttaan. Eikohan me selvita kunhan ei samanlaista joen ylitysta tartte tehda enaa. Reiteen asti yltavassa kivikkoisessa joessa pyorien rahtaaminen 30 m virtaavassa vedessa on rankkaa puuhaa ja tuntuu viela lihaksissa. Eika se yhden pyoran hinaus ja tyontely viidakossa ollu yhtaa helpompaa.

Anyways...tanaan on tarkoitus olla hotellissa hyvissa ajoin jotta paastaan vahan huilaamaan.

Pura Vida!

Jussi

Huh mika paiva. 40 kilsaa sellasta ns tieta etta hoh hoijaan. Jokien ylityksia, pahin reiteen asti ja 30 metria levea virta. Yks hyytynyt pyora keskelle viidakkoa...25 kilsaa hinasin Pedroa ja pyoraa toisella pyoralla sellasissa oloissa etta huh.

Summa summarun, Tilaranassa ollaan yota, kaikki ihmiset on kunnossa ja pyoratkin kay taas. Pedro hoitaa mekaanikon hommia kunnioitettavasti. Huomenna Monteverdeen ja sielta sitten kohti rannikkoa. Porukka oli aika vasya tan paivan jalkeen. Valittu latu oli kinkkinen eika hommaa helpottanu yhtaan se, etta tosiaan Pedron pyora heltis toimimasta kun se horppas vetta joella. Ei auttana tulppien ja muun kraasan purku keskella ei mitaan :) Mutta, hiton hauskaa ja unohtumantonta hommaa. Mutta samaan hengen vetoon, pyoran hinaaminen todella kaameella tiella oli yhta hommaa. Muu porukka (mina Tommi ja Pedro nilkutettiin kahdella pyoralla ja yhdella hinattavalla) hoiti hommansa hienosti. Me tultiin reilut 30 min myohemmin pikkuseen kylaan kun muut....ja matkaa oli kuitenkin vaan se 25 kilsaa.....aikaa paloi :) Porukka alkaa hitsaantua kokoon ja ajopaivan jalkeen juttu lentaa. Hienoa!! Tarttee sanoa etta Pedro on aika sissi...ois heikkomalta menny voimat alkujaan. Pois paastiin.

Koitan postailla kuvia kun tasta paastaan jonnekin, missa ollaan vahan lepposammissa merkeissa hetkonen. Nyt meen nukkumaan...taysin kuitti. Nestehukka kramppas sisareidet Pedron pyoraa tyonnellessa ja kun vesi loppu alkujaan...noh....lisaa myohemmin.

Ikimuistoinen ja hieno paiva!!!!

Jussi

Hepsan ja pikaiset terveiset Arena Vulcanin liepeiltä

Aamusella porukka kärppänä ylös ja aamiaisen kautta Wild Rideriin pyöriä kuittaamaan. Kaikki meni paria pientä vipsua lukuunottamatta oukei. Pari pyöränvaihtoa tehtiin ja lähdettiin baanalle 1055 kokoonpanolla 4*xr250, 2*nx4, 2*xt600, 2*klr650 ja 1*lc4. Eli suunniteltua isommalla kalustolla.

Kurvittiin ensin Vulcan Poas:n (meniköhän oikein) nurkille kurkkimaan, miltä sammunut tulivuori näyttää. Katselmoinnin päätteeksi säiden herra muisti meitä lämpöisellä sateella. Tuuppasimme mutkaista latua ajottain tiukkaankin sateeseen kunnes oli kello kolmen teen aika 7km ennen Cariblancan kylää. Kevyen kenttälounaan jälkeen sama latu jatkui. Illan pimetessä purin porukan tähän hotellille ja nyt illallisen jälkeen tuntuu olevan väsynyttä kansaa :)

Omat fiilikset CR:ssä ajamisesta on hyvät mutta tuoreet. Tiet on mielettömän pieniä ja viitat olemattomia. Vastineeksi maisemat on huimia ja vaihtelevia. Kahviviljelmistä aina tuuheaan vuoristosademetsään. Kirjo on valtava. Ihmiset ovat ystävällisiä, kontrasti ympäristöön on suuri. Tienvarren pienet kylät antavat ankeudessaan ajattelemista siihen, mikä kaikki on olennaista.

Itselleni matkan vetäminen tuntuu hyvältä vaikka ajottain olen pihalla kun lumiukko. Ajaminen maistuu ja mieli korkealla. Se täytyy sanoa, että pari pientä teknista probsia on hieman himmannut mutta onneksi mukana on asiansa osaavia pitkän linjan motoristeja, joiden avulla homma hoituu.

Nyt alkaa silmä lupsia joten painelen pehkuihin, aamulla edessä mm renkaanvaihtoa :) Matka jatkuu huomenna Volcan Arenalin kautta Lake Arenal etelän kautta kiertäen Monteverdeen. Luvassa huonoja teitä, jokien ylityksiä ja hyvia viboja.

Jussi

Do diin. Porukka kasassa. Tulin just kentaltä loppujen kanssa hotelliin. Painellaan pehkuihin nyt hetimiten. Aamulla on aikainen herätys. Thorsten tulee pitämään pienen juttutuokion hotellille. Sen jälkeen painellaan tekemään pyöristä vuokrapapereita tänään saapuneille ja sitten reissu alkaa.

Ensimmäisenä päivänä ajellaan mutkien kautta Volcan Arenal nimiseen paikkaan kuikuilemaan tulivuorta livenä. Tiedossa on pääosin asfalttia tai pitäisi kai sanoa muinoin pinnoitettua tietä. Matkanopeudet ei ole huimia joten parinsadan kilsan matkaan mennee n 4 tuntia.

Koska netin saatavuudesta ei koskaan ole tietoa, ei kotijoukkojen kannata huolestua vaikkei uutisia joka päivä ilmestykään. Parhaani teen :)

Jussi

Hola!

Lisailin tuonne kuvia taalta San Josesta. Enjoy. Eilinen paiva meni Tommin ja Pekan kanssa hengaillessa ympari San Josea. Illalla pojille tuli vasy nopeesti ja punkka kutsui jo kympilta. Keraillaan vahan voimia :)

Eipa tassa ihmeita kuulumisia ole...kaikki on jees ja odotellaan vaan, etta reissu paasee alkamaan. Rock rock.

Jussi

Nonniin...laittelin ekan satsin kuvia tonne Monteverde 2007 albumiin. Loytyy taman sivun oikeasta reunasta. Kommentteja kirjoittele sita mukaa kun kerkian. Enjoy :)

Jussi

Hola!

Taalla ollaan. Pikaisen silmayksen perusteella Costa Rica rulettaa.
Tyyppillisen oloinen mutta turvallinen Keski-Amerkan maa :) Maisemat
kohtuullisen tyypillisia.

Istuskelen Wild Rider vuokraamon koneella nyt perjantai aamuna.
Suorittin espanjan kielen ensituntuman oton eilen illalla sen jalkeen
kun olin taksin kanssa neuvotellut sujuvasti epsanjaksi.Respan kaveri
seisoskeli polleana poikana "No fumar" kyltin vieressa Marlboro suussa
:) Heh, eika sanaakaan englantia. Joka tapauksessa huoneen sain ja
hintaansa nahden ihan jees paikka. Kavin illalla kavelemassa hiljaisia
katuja vetta ja olutta hakemassa.

Pekka ja Tommi konysivat hotelliin puolilta oin, Pekka ilman
matkatavaroita. Otimme parit huurteiset Costa Ricalle mun huoneessa ja
painelimme pehkuihin. Aamulla otimme brekkarin skarppina hotellin
katolla, hedelmia, leipaa ja kahvia.

Pyorien vuokraus ja kaikki muu on reilassa. Suomessa viela olevalle
porukalle sanoisin, ettei kannata romua liikoja raahata :)

Summa summarum, kaikki on kunnossa taalla meika valmiina lahtokuopissa
:) Lisaa kuulimisia ja fiiliksia myohemmin jostain nettikahvilasta.

**Jussi

Hellurei!

Huomenna hyppaan koneeseen ja liitelen kohti Costa Ricaa ja Monteverde- nimista PeterPanBike reissua. Vahan kutkuttelee mielessa, minkalaisen elamyksen Keski-Amerikka tarjoaa enskaporukalle :) Suomesta maisemiin lentee 10 onnekasta.

Kirjottelen mahdollisuuksien mukaan tanne blogiin paivityksia ja kuvia matkan varrelta sen, mita Costa Ricalainen nettikulttuuri antaa myoten.

Jussi