touring-life.com

Kas kas. Nopeesti se aika menee. Viimeinen ajopaiva aloiteltiin hyvissa ajoin suuntana Victorville ja aamiainen. Esan kelkasta lopahti bensat kilsa ennen bensista mutta kipaisin sille purkillisen menovetta. Aamiaista nautiskeltiin 60 vuotta sitten perustetussa Emma Jean's Holland Burger kahvilassa. Brekkarin jalkeen mentiin R66 museoon viimeistelemaan matkamuistohankinnat ja tutustumaan R66 historiaan.

Museon jalkeen olikin sitten vuorossa vahan Losin motarispagettin. Puikittiin esimerkillisessa letkassa aina lahes Pasadenaan asti. Kahvien jalkeen ajeltiin loppupaiva Routea pitkin. Sunset Bulevard, Hollywood Bulevard, Mannin kiinalainen teatteri ja lopulta Santa Monica Bulevard Beverly Hills:n lapi Routen paatepisteeseen Tyynenmeren rantaan. Paiva oli kuuma ja harrikat kavi hellankoukkuina. Ei mikaan varsinainen kaupunkipyora :) Perille siis paastiin ja kiitettavin arvosanoin. 3050 mailia. Lukuunottamatta Markun pienta vuokraamon pihan kellahdusta koko reissulla ei sattunnut vahingon vahinkoa.

Ilta vietettiin Venice Beachilla. Uitiin, ihmeteltiin delfiineita ja hylkeita lahietaisyydelta ja lopulta syotiin hyvin. Routelaiset yllattivat minut komealla HD paidalla. Matka oli ilmeisen onnistunut ja ikimuistoinen. Omalta osaltani taytyy sanoa, etta viihdyin erinomaisesti ja etta pari viikkoa vilahti todella nopeasti. Upea reissu ja edelleen, tama matka jaksaa tuoda itsestaan uusia puolia ja jaksaa innostaa...kolmannen kerran jalkeenkin viela.

Suurkiitos koko porukalle. Haikeat fiilikset oli tanaan LAX:lla kun luovutin teidat lentoyhtion hoiviin :) Loistoreissu!!!

Juuh...tarina jatkuu. Vegasin vapaapaivan vietti kukin mitenkin. Hauskaa tuntui olleen vaikkei miljoonia ilmeisesti voitettukaan. Vegasista alettiin punkea kohti lantta ja Indian Springs:ia...Area51 on siina kupeessa. Springissa tankattiin ja jatkettiin matkaa. Amargosa Valleyn kautta ajettiin aina vain lampeavassa kelissa Death Valley Junctioniin, jossa pidettiin jaatelotauko Amargosa Opera talon kupeessa. Koskahan siella on viimeksi oopperaa esitetty...

Sitten ajeltiinkin Kuoleman Laaksoon. Melkoisen kuumaa oli kun pysahdyttiin juomaan kupilliset. Seuraava 18 mailin patka Badwateriin taisi puristaa ensimmaiset mehut porukasta kunnolla :) Olihan se kuumaa...Badwater on 85.5m merenpinnan alapuolella. Suolajarven ihmettelyn jalkeen jatkettiin matkaan. Arvaan, etta lamminta oli 45 asteen nurkilla. 54 mailin matkasta Shoshoneen 35 mailia oli todella kuumaa, sen jalkeen tie alkoi nousta laaksosta ja kun 2100 ft:n korkeudessa oleva "pass" oli ohitettu, alkoi ilmankin viimein jaahtya. Shoshoneen kun paastiin olin melko tyytyvainen...koneet kesti :) Tuolle patkalle jos olisi mylly hyytynyt, oltaisiin oltu pienessa lirissa.

Shoshonenkin jalkeen oli kuumaa muttei niin pahasti kuin laaksossa. Loppumatka Barstow:n oli motaria ja hotellilla oltiin hyvissa ajoin kuudelta. Vasyttavan paivan jalkeen oli jees pulahtaa altaaseen vilvottelemaan eika huurteinenkaan maistunut pahalta lainkaan...:)

Kuvissa hepat tauolla DV Junctionissa, Erkki ottaa sunia kuubbaan laakson nurkilla ja viimesessa Badwater...

Ah soo. Nyt istuksitaan tokavikalla illallisella Barstowssa Kaliforniassa. On aika helayttaa ilmoille muutama kuva matkalta kanjonilta Vegasiin.

Liikkeelle lahdettiin Kaibab Lodgelta 0810, tyylikkaasti 10 yli 8 kun herra harhaanjohtaja hoiti aamiaislaskua 20 minuuttia. Ei ole kiire nakojaan lahella kanjonia :) Ekana ajeltiin Jacob Lakelle josta kaannyttiin lanteen. Ajelu aamutuimaan ylankonummien ja havumetsien lapi oli taas kertaalleen aistien huumaa. Havupuiden tuoksu tuntui varsin mukavalta. Tunnin paasta katseltiin aavikkoista maisemaa johon paivan mittaan oli tottuminen. Onneksi ei kuitenkaan heti :)

Kotvan kuluttua nimittain kurvittiin Judd's Garagen pihaan Fredoniassa. Paikka on varsin erikoinen...mainoslause "Lotto, guns, ammo and beer" puhuu puolestaan. "Lottoa, aseita, ammuksia ja kaljaa". Fredoniasta kaannyttiin pohjoiseen ja kohti Kanabia. Kanabin jalkeen tehtiin taas kaannos lanteen ja Zionin kansallispuistoon. Kas kas, Zion tuntui uppouavan hienosti porukkaan. Shakkiruutuiset hiekkakiviset kalliot luo uskomattoman tunnelman. Pidettiin kunnon paussi Zionissa. Kiipeilin itte melko korkealle kielekkeelle, vahan otti hengen paalle...oli vahan jyrkempaa kun alhaalta naytti :) Alastulo oli viela hankalampaa...

Zionin jalkeen pidettiin hyvin ansaittu jatskitauko heti puiston ulkopuolella. Sitten alettiinkin uruttaa autiomaata. Hiton kuuma...mietin etta kuinkahan tassa loppupaivan Hoover Dam visiitin kay, tie sinne menee nimittain varsin helvetillisen maiseman kierrellessaan Lake Meadin lansipuolitse. Pidettiin juomapaussi Beaver Dam nimisessa kylassa. Kenellakaan ei jostain syysta ollut nalka...lampo tekee tehtavansa.

Hooverille porukan mieli teki kuitenki...eivat tainneet ihan tietaa mihin nenansa lykkasivat :) vaikka varottelin kuumasta. Hyvaa alkuverryttelya myohempaa varten. Padolla kyttailtiin maisemia ja lopulta tuikattiin kohti Vegasia. Hyvissa ajoin oltiin Stripilla ja porukka klaarasi hienosti ajon aika tiukassa paikassa. Yhdessa letkassa tultiin Elviksen suosikkikasinon Saharan pihaan. Hieno paiva ja porukalla todella fiilikset korkealla maisemien ja muuten hyvan paivan vuoksi. Itsella oli takki hiukan tyhja mutta hemmetin hyva meininki, tasta porukasta saa itekkin kiksia :)

Kuvissa; pari kuvaa Zionista ja yksi Hooverilta.

Terveiset Vegasista. Porukalla on ainakin vaatteet paalla viela, joten kaikkia rahoja ei ole pelattu :) Matkasta tanne laitan kuvia ja juttua kun paasen kunnolla nettiin kasiksi. Upeita kuvia onkin tiedossa mm. Zionin kansallispuistosta ja Hoover padolta. Tanaan hetikohta matka jatkuu Death Valleyn kautta aina Kaliforniaan asti.

Joopa. 5. kerta kanjonilla ja silti aina vaan vetaa hiljaseksi :)

Hieno paiva vaikka auringonlasku meni vahan pannukakuksi pilvien vuoksi. Porukalla hymy herkassa ja taisipa muutama korkeanpaikankammoinen ylittaa omia rajojaan ;) Nyt kohti Las Vegasia pienen lenkin kautta ellei Utahin metsapalot muuta suunnitelmia.

Tanaan ajeltiin sitten halki varsinaisen eramaan. Aamulla lahdettiin 0830 liikenteeseen ja ajeltiin saman tien Gallupin intiaanimarkkinoille (kuva). Tai kirppari se ehka enemman on. Tunti vierahti ja matkalaisille tarttui mukaan kaikenlaista muistoa ja tuliaista. Itselle paikka on vahan ristiritainen. Toisaalta siellaa hengailee ja katselee ihan mielellaan koruja, kasitoita, tyojaluja sun muuta mutta toisaalta tuntuu vahan huonolta kun katseleen, miten alkuperaisvaesto elelee nykyaan.

Markkinoilta ajeltiin Window Rock:n tankkaamaan seka lataamaan vetta pyorien paalle. Edelleen ajettaessa ei hirveasti vetta ja bensaa ole varmuudella tarjolla, joten just-in-case. Rockista lahdettaessa ajetaan ensin mukavan ylankometsan halki kunnes tullaan varsinaiselle eramaapatkalle. Maisemia on aika turha koittaa kuvailla sanoin...tulkaa kattomaan. Kearny Canyonilla nautiskeltiin keveassa 37 asteen lammossa tietysti kahvit ja taisi joka nappasta jaateloakin.

Kearnysta tuupattiin sitten kohti Tuba Citya. Matkalla oli mukavia suoria kokeilla, paljoko se HD kulkee...kulkeehan se ;) Tubassa ladattiin taas tankki tayteen ja syotiin Taco Hel....Bellissa lounaat. Samalla kateltiin harrikoiden oljytilannetta jonka jalkeen haettiin hetki mustaa kultaa koneisiin. Tuba City ei ole varsinainen metropoli mutta loytyihan sita lopulta oljyakin. Tubasta tuubattiin kohti Colorado jokea. Valilla tuli vetta ukkospuuskassa mutta suurimmaksi osaksi oli melko lamminta :) Navajojen -28 rakentamaa siltaa ihailtiin (kuva). Matkalta loytyi myos hieman hamara paikka, Cliff Dwellers jossa porukka asustelee isojen kivenmurikoiden juureen vasatyissa "kampissa". Jep jep....(kuva).

Loppupatka Jacob Lakelle olikin mutkaista uraa ja taisi opas paasta vahan tuulettamaankin joskin porukka tuli perassa kiitettavasti. Jacobissa tankattiin ja sitten ajeltiin halki upeiden nummimaisemien majapaikkaan Kaibab Lodgeen. Kommenteista paatellen varsin hieno paiva :) Huomenna on vapaata...menna kuristelemaan Grand Canyonin reunalle ja illaksi palataan takaisin Kaibabiin. Kuvia ainakin tarjolla huomenissa lisaa...

Kuumat terveiset Gallupista Uudesta Meksikosta! Aamulla porukka oli ihan fiiliksissa lahdossa Santa Festa. Ehdit hadin tuskin pyoran paalle kun ensimmaiset koneet oli jo kaynnissa :) Baanalla oltiin 5 min etuajassa eli 0825.

Alkumatka ajeltiin etelaa ja Albuquerqueta kohti. Alamedassa pyoraytin letkan paikallisen HD kaupan pihalle kuolaamaan pyoria ja tuhlaamaan taalareita paitoihin, takkeihin sun muuhun :)

Tunnin paussin jalkeen oltiin takas tien paalla. Albun ohi ajeltiin yha etelaan kunnes tultiin Los Lunakseen. Siella tankattiin pyorat ja hypattiin NM6:lle ja kohti lantta. Massiivisen pitkat junat soittivat pyynnostani torvea porukalle...pisimmat oli 125 vaunuisia letkoja. Melkoisia ilmestyksia. Mesitassa kaytiin pienen pienessa intaanikylassa, jossa valokuvaus lahella olevan pyhan vuoren vuoksi oli kiellettya. Kylla pisti taas ajattelemaan, miten ankeissa oloissa ihmisia asukaan. Vahan perspektiivia taas tahan maailmaan.

Mesitan jalkeen ajeltiin komean kanjonin lapi ja kivaa tieta. 20 mailia ennen Grantsia pysahdyttiin paikalliseen biker baariin (kuva) virvoittumaan. Samassa baarissa saatiiin tietaa, etta Grantsissa on isomman puoleiset kokoontumisajot alkamassa. Ajeltiin siis sinne. Jenkkilaiseen tyyliin homma olikin siististi hoidettu, paakadusta oli puole suljettuna vain pyorien pysakointia varten. Eikun pyorat parkkiin ja tunnin breikki. Homma oli vasta kaynnistymassa mutta meininki oli hyva. Harhaanjohtaja otti lounaaksi kuvassa nakyvan kalkkunan jalan, nam :)

Grantsin jalkeen ajeltiin 30 mailia ja continental dividelle eli mantereen vedenjakajalle jossa otettiin juomatauko. Loppumatka Gallupiin ja El Rancho hotelliin meni nopeasti joten otin loppuun pienen koukkauksen Red Rock National Parkkiin (kuva). El Ranchossa oltiin perilla 1715. Paiva oli hieno ja porukka aika fiiliksissa. Huomenna aamulla mennaan intiaanimarkkinoille ja sen jalkeen lahdetaan tunkemaan halvi aavikon kohti Grand Canyonia. Uusia uutisia matkan varrelta saattaa joutua odottamaan...riippuen siita miten Kaibab Lodgessa on verkkoa tarjolla. Veikkaan ettei ole :)

Teksasin aamu aukeni viileana mutta heti jo aamiaisen jalkeen auringon noustessa lampo alkoi nousta. Baanalle polkaistiin 0730. Ensimmaisena etappina oli heti Amarillon lansipuolella Cadillac ranch ja Stanley Marchin saviseen maahan kaivamat 10 kpl siivekkaita Caddeja. Autoihin maalailtiin omat nimet ja paasipa Esa liimaamaan "sposoritarrankin" caddyyn.

Matkan jatkuessa kohti lantta tultiinkin kohta Adrianiin aivan Teksasin lansirajalla. Adrian on R66:n puolimatkan krouvi, joten kahvit oli paikallaan. Fiilikset korkealla ajettiin taas eteenpain. Uuden Meksikon puolella huomaa nopeasti, miten maisemat vaihtuu jollain lailla osavaltiosta toiseen siirtyessa. R66 on nailla seutuvin hyvin hakusessa. Muutamaan otteesee kavaistiin kurkistamassa, milta nayttaa umpikuja ja soratie. Muutama ketunlenkki eramaahan antoi vahan perpektiivia siihen, millaista matkanteko on esim -20 luvulla ollut. Rankkaa hommaa.

Santa Rosassa syotiin lounasta R66 Cafessa. Safka ei ole haappoista mutta paikka on varsin sixties. Pian lounaan jalkeen kaansin letkan kohti pohjoista. NM86 vei porukan Romerovilleen. Lounaalta lahtiessa saa-etanan ominaisuudessa kurkistelin taivaalle ja vaikka aurinko helotti taydelta terata uskaltauduin ennustamaan sadetta klo 1530:ksi. Heh, ensimmaiset pisarat tulivat ruutuun 1528. Vapisen Pettttttri Takala, maa hommaan 6.5 lukulasit ja vian sun hommas ;)

Tankattiin yli 7000 jalan korkeudessa. Tankin jalkeen tuli viela ropsaus vetta ja taivaan ollessa pilvessa pitis Pecosissa laittaa vahan lisaa kuteita. Onnistuin kiertelemaan kuitenkin pahimman ukkospuuskan, vaikka salamoiden loimos nakyikin avarsin lahella. Santa Fe:hen saavuttiin viidelta ilman kommeluksia. Torstaina olikin vapaapaiva jonka kukin vietti haluamallaan tavalla. Nyt ollaan lahtokuopissa kohti uusia seikkailuita. Paivan paalle pitaisi olla Gallupissa, viela New Mexicon puolella.

Kuvissa: Ryhmakuva Caddyjen kera, soraa R66:lla seka Suoraa baanaa Uudesta Meksikosta.

Sapulpasta lahdettiin aamuvarhain 0630. Aamu oli kosteahko mutta lamminta oli 22. Tulsan lansipuolella R66 kiemurtelee I40:n ymparilla. Aamuvarhaisella nattien kumpuilevien maisemien lapi ajaminen tarjosi hienoja fiiliksia. Aamukahville pysahdyttiin reilun tunnin ajon jalkeen.

Oklahoma Cityn ohitus meni ripeasti ja kommelluksitta. Claytonissa pysahdyttiin reilun tunnin ajaksi lounaalle ja R66 museovisiittia varten. Claytonin jalkeen alettiinki lahestya sweet home Texasia. Maisemat vaihtuu, vaikkei uskoiskaan, tullessa Oklahomasta Teksasin puolelle. Teksas on jotenkin vahemman vehrea ja taivas on tunnetusti Teksasissa ISO...

Hetikohta Teksasin puolella pysahdyttiin omaan suosikkimestaani. Vanhalle huoltikselle Sharmrokin kaupungista 10 mailia lanteen. Paikka on "hieman" rahjainen ja piha on taynna kaikenlaisia autoja rekasta vanhaan Thunderbirdiin. Ruosteisia pirsseja kaikki tyynni. Huoltista pitaa vanha teksasilainen aija. Sisalta loytyy kaikkea PA systeemista matkalaukkuun, buutseihin ja John Waynen kuvaan asti. Jotenkin Norman Bates fiilis.

Bates- huoltiksen jalkeen tuupattiinkin suorilla Amarilloon asti. Suorilla ja suoraa, pisin suora oli 17 kilsan nurkilla. Hemmetin hieno ja mukava paiva. Porukka veti 375 mailia paivan hyvalla fiiliksella ja tempolla. Naitten kanssa on kiva ratsastaa.

Kuvissa: Route66 museon edessa. Porukka Bates- huoltiksen edessa. Mie itte Texasin maisemissa ja viimesena tervetuloa Amarilloon ja The Big Texaniin.

Nyt ollaan jo Santa Fe:ssa. Kirjoittelen huomenissa taman paivan ajoista. Vapaapaivana on aikaa keskittya :)

Allrighty. Maanantain reitti vei retkueen Lebanonista Sapulpaan Oklahomaan. Matkaan lahdettiin 0700 pelkan kahvin voimalla. Aamukasteisessa kelissa tuupattiin vahan toista tuntia Marshfieldiin. Aamiainen nautiskeltiin tavallisessa "dinerissa" varsin amerikkalaiseen tyyliin. Freda's Cafe oli paikan nimi. Aamiaisen jalkeen jatkettiin matkaa kohti lantta. Matkalla pysahdyttiin mm. Cokis "museossa" ja vanhalla 1920- luvun R66 patkalla, jossa Erkki intoutui palvomaat ameriikan "Mother Roadia". Ennen Kansasia nautiskeltiin jaatelosta ja kahvista Carthagen kaupungissa.

Ozarkkien jaatya taakse tultiin lyhyeksi hetkeksi Kansasiin. R66 ei kauaa siella viihdy ja kohta oltiinkin Oklahoman puolella. Vinitassa pidettiin lounastauko vaikkei kuumassa kelissa kaikille ruoka maistanutkaan. Paivasta vois sanoa omasta puolestani sen, etta Missouri on ehka nateinta R66:sta kumpulevine maastoineen.

Perille Sapulpaan Tulsan lansipuolelle tultiin hyvissa ajoin viiden nurkilla. Pieni sadekuurokin sattui Tulsassa kohdilleen. Ensimmaista kertaa talla reissulla roiskeita tuli sen verran, etta voi sanoa sataneen. Muuten paiva oli hiton kuuma.

Kuvissa Erkin R66 halailua seka partoipoika Esko aina valmiina.

Tassa muutama foto matkalta Springfieldista Lebanoniin...

Kuvissa on porukkakuva Sugar Creek sillalta. Toisessa on ns. "Albanianainen" pysakointi a la "2007 heinakuun Route66". Lisaksi tarjolla on maisema Mississippi joelle Chain of Rocks- sillalta seka oman suosikkimotellini Munger Moss:n neon kyltti.

Nyt istuksitaan tauolla Vinitassa Oklahoman puolella...

Pieni paivitys taalta Missourista aamiaiselta. Eilen ajeltiin 285 mailin paiva Lebanonin kaupunkiin. Ensimmaisena etappina oli St Louis ja Saarisen Gateway Arch. Valitettavasti emme paasseet kaaren huipulle, jonoa olisi ollut melkein 1.5 tunnin odotuksen verran. St Louisista kaannyttin lantta kohti. Missourin puolella R66 on mukavan mutkaista pienta tieta. Paivan stoppeihin kuului mm. Sugar Creekin katettu silta, Chain of Rocks rautasilta vuodelta 1929 (Mississippin yli) ja Jesse James vahamuseo.

Paiva oli hieno ja pisteena i:n paalle majoituimme historiallissa Munger Moss motellissa, jossa Ramona ja Bob ottivat suomalaiset matkalaiset avosylin vastaan kuten aina. Pulahdus altaassa ennen illalista huuhtoi maantien polyt. Kuvia paivasta myohemmin...

Ensimmainen ajopaiva takana. Varsin jees paiva. Kympilta oltiin Eaglella pyoria hakemassa. 11:50 oli kaikki varusteet hankittu, kamat pakattu ja paperihommat reilassa. Ajeltiin suorilta Chicagon keskustaan. Kurvailtiin Michigan Avenueta edes takas pikkusen ja pistettiin, osa porukasta siis, pyorat parkkiin R66:n varsinaiseen alkupisteeseen Adams Streetin ja Michigan Avenuen nurkkaan. Tuli nahtya Chicagon ilmajunat. Pari pyoraa letkan perilta oli jaanyt taipaleelle mutta pienen soittelun jalkeen hain karkulaiset puolen kilsan paasta.

Chicagosta kurvittiin Joliet:n ja Romeovillen kautta. Ilma oli loistava ja maisemat varsin vehreat. Lamminta oli kolmisenkymmenta koko paivan. Paiva oli pulkassa vartin verran seiskan jalkeen. Maileja tuli 225 eli 350 kilsaa about. Pulahdus altaassa ajopaivan jalkeen oli jees ja Cinco de Maio raflan mex ruoka oli pop. Varsinkin Marja-Liisan ja Anitan 12" burritot oli varsin kookkaat :)

Taalla Chicago. Kaikki on valmista Routea varten. Porukka on kasassa kamoineen paivineen taala lampoisessa Chicagon illassa. Pienta oman lennon viivastymista lukuunottamatta kaikkien lentomatkat oli menneet hienosti. Kello on kymmenen illalla paikallista ja tuntui unimatti kutsuvan matkalaisia kovasti Il Sorrentossa syodyn herkullisen avajaisillallisen jalkeen.

Oma fiilis on korkealla. Pari viikkoa harrikalla kruisailua edessa, miksipa ei olisi. Huomenna 1000 aamulla kolistellaan vuokraamon oven takana, ostellaan viimeiset ajovarusteet viereisesta HD liikkeesta ja pienen pakkailun jalkeen keula kohti Chicagon keskustaa ja routen virallista alkupistetta. Rrrrrock :)