touring-life.com

Mie ja miun repsikka :)

Taman edemmaksi ei ajamalla paase

Venice Beach on varsin pop mesta

Over and out

Venice Beach, CA.

Lopputasauksen paikka. Viimeiset kuulumiset oli Vegasista. Tassapa tarinaa viimeisilta maileilta.

Vegasin aamu urkeni melkoisena myrakkana. Tuulta tuli luoteesta puuskissa jopa 50mph. Me ei ehka semmosia koettu mutta melkoseen tuiverrukseen tuupattiin Vegasista lanteen. Eka toppi Indian Springs, NV. Jos Area51 sanoo mitaan, tuo risteys on just siina lahella. Ufoja ja niita miehia ei nakyny. Onneksi ja valitettavasti, milla tuulella sita ny itsekukin ittensa kanssa sattu olemaan.

Takas tuuleen. Valilla tuntu, etta harrikasta loppuu puhti kun vastatuuleen ankesi. Onneksi helpotti kun kaannyttiin etelaan kohti Death Valley Junctionia. Ja kohtapa jo nautimmekin lounasta laakson pohjalla. Lamposta oli ja ruoka hyvaa.

Badwaterin suolatasangon jalkeen utua putkiin ja edelleen about kohti etelaa. Jatin pysahtymatta talla kertaa Shoshonessa maailman huonoimmassa dinerissa, trust me, been there, done that.

Taman reissun pisimman yhtamittasen ajorupeaman jalkeen pysahdyttiin viimein tankille 110 mailin ajon jalkeen. Ilman narinoita :) Hyva meininki!

Loppurykays Barstow, CA kohteena tuotti stopin Calicon mainari-aavekaupungissa.

Barstowssa aamiaistelimme seuraavana aamuna poikkeuksellisen aikaisin IHOP:ssa, 0815. Jep. Takas tien paalla ja kohta Victorvillen R66 museossa. Kauppa kavi kun paidat ja pinssit vaihto omistajaa.

Sitten tuli LA. Jeah. Ekaks freewayta ja jo melkosesta ennen Pasadenaa takas Routelle jolla trafiikki olikin varsin jees. Santa Anita laukkarata ja kohta Sunset Bulevard. Pieni koukkaus Hollywood blvdlle Mannin kiinalaisen teatterin kohdalla. Tahtoset bulevardin jalkakaytavalla sai muutaman kuvan. Santa Monica blvdlle ja kohti Beverly Hillssia. Pyorittelin letkaa halki hulppeiden huviloiden reunustamia pikkuteita. Roden Drivella 9 harrikkaa letkassa sai ansaitsemansa huomion. Japaanialaiset turistit nappaili varmaan tuhat kuvaa porukasta. Olo ku vilmitahdella :) heh heh.

Sitte oltiinkin kohta paikassa, jossa Santa Monica blvd ja sita myoten R66 loppuu. Kuvat, hotelliin Venice Beachille ja paatosillallinen. Suunnitelmia rustailtiin Uuden Seelannin retkesta aina Isosyotteen tapaamisajoon, kiinnostuneita? ;)

Perjantaina aamulla palauteltiin pyorat kaatosateessa. Pari koitti karatakin letkasta mutta loysin karkulaiset. Illalla sit porukat kentalle ja homma ohi.

Kiitokset hienolle porukalle. Valilla oli haastavaa kelia mutta hienosti veditte hyvalla fiiliksella itsellenne varmasti ikuiset muistot Mother Roadin ajosta. Mina olin vaa auttelemassa teidat perille :) Kiitos ja kumarrus, oli ilo jakaa tie kanssanne.

Seuraavaksi suuntaan Teksasiin ja hetikohta peraan Suomeen ottamaan Vifferin liikenteeseen. Tositoimissa sitten taas heinakuussa ellei Peter saa puhuttua mua Tiranan reissulle...ai niin, onhan siina Peten Pan Maailman 10 vee jokerimatkakin valissa. Be there jos olet reissussa ollut ;)

Narut solmuun. Huhtikuun R66 on taputeltu. Porukka on kentalla odottamassa lentoa Suomeen, pyorat vuokraamossa ja kaikki hyvin.

Kirjailen viela kuvien kera parin viime paivan annin kunhan paasen nettiin kasiksi.

Terveiset Venice Beachilta!

Venetsia Vegasissa

Iltaa istumassa Kaliforniassa.

Oukei. Kanjonilta lahdettiin maanantaina aamusella pirteaan keliin. Eka stoppi oli hetikohta I40:lle paastya. Bensaa tankkeihin ja kahvia koneisiin. Keli lampenemaan pain. Paikan nimi: Williams, AZ.

Oltiin Routella taas. Pidettiin pieni fototauko kivassa pikkukaupungissa nimelta Seligman, AZ. Routen historia otetaan tosissaan siella, sita verran paljon alan rekvisiittaa oli tarjolla.

Seuraava patka olikin pisin yhtenainen R66 tieosuus joka on viela olemassa. Vali Seligman-Kingman n. 80 mailia. Pidettiin kahvi- ja piirastauko nastassa dinerissa Truxtonissa. 6 taloa ja tie :) 296 asukasta.

Kingmanissa lahdin jo posottelemaan kohti autiomaata ja Vegasin kun hoksasin, ettei seuraavaan 75 mailiin ole menovetta tarjolla. Komento takas, tankkaus ja lounas Kingmanissa.

Autiomaan ylitys kuumassa kelissa teki gutaa, olihan tassa karvistelty kylmassa jo tarpeeksi. Hoover padolla nappailtiin kuvat ja ihmeteltiin uutta siltahanketta. Melkoinen kapistus kunhan valmistuu.

Viimein oltiin Las Vegas Bulevardilla eli Stripilla. Vegas oli viela paivaunilla kun parkkasimme harrikat Stratosphere hotellin talliin. Hieno paiva! Tiistai olikin sitten vapaa jonka kukin vietti miten lystasi; altaalla loikoillen, Vegasin kasinoja ihaillen, pelaillen tai mita nyt vain voi mieleen tulla. Vegasissa kaikki on mahdollista kunhan taaloja loytyy.

Jep jep

Ei kai tarvi sanoa mitaan...

Jeppis kamaa?

Pari fotoa Grand Canyonilta...enjoy.

Out there

Risto ja Veijo nautiskelee

Maisemaa...

Kanjonin tuntumasta

Pikainen summa summarum lauantaista valilta Gallup-Grand Canyon. Paiva aukeni viileana kun ajoimme intiaani markkinoille Gallupin lahella. Tovin markkinoituamme jatkoimme matkaa kohti luodetta. Matka Tuba Cityyn loihti esiin huikeita maisemia ja aurinkoista kelia. Hieno fiilis!

Tubasta kurvin porukan kanjonin etelapuolitse. Kokemus itsellekin kun en ole silla puolen tuota koloa viela ollut. Ensimmaiset nakymat oli, kuten aina, huikeat. Kaunis ja valtava! Illaksi majoituimme Tusayan kylaan muutaman mailin kanjonin etelapuolelle.

Sunnuntai olikin vapaapaiva. Takapenkkilaiseni Minnan kanssa haikkailimme 500m kanjonin reunalta alaspain. Upea reissu ja yloskin paastiin takas, jopa nopeemmin kun alas :)

Pahoittelut katkoksesta matkapaivakirjan kirjailussa. Teknisia ongelmia :)

El Ranchon aula, vm 1937

Kotoisa paikka

Hollywoodin tähtiä

...tähtien kuveja :)

Gallup, NM - 1780 miles
Melkoinen keli oli kun halki ylangon 9 Harrikkaa hurutteli. Santa Festa lahdettiin lumisissa maisemissa mutta ajokeli oli jees. Hetken. Sitten ripotteli vetta. Vahan ennen Albuquerqueta kurvattiin yli Rio Granden. Tosin länkkäreistä poiketen teräsheposilla ja siltaa pitkin.

Kotvanen myöhemmin hra Opas osoitti ilmiömäistä suuntavaistoa ja ulkomuistia kun paikallinen HD diileri oli vain 2 mailin paassa taukopaikasta. Taysin MUTU menetelmalla ja taysin eri suunnasta tultiin kun viime reissulla. Not bad.

Shoppailutauon jalkeen taas baanalle ja sateeseen. Ajettiin ohi Albun ja etelaan. Osa porukasta koitti irtiottoa yhdessa risteyksessa mutta ajoimme karkulaiset nopeasti kiinni :) Tankkaus ja kohti NM6:sta.

Sitten alkoi sataa enemman. Ja kohta tuli lunta. Ja sita tulikin sitten kolme varttia. Varsin inhottava ajella. Lasit ja pleksit huurussa. Itse vetelin ilman ajolaseja. I25:lta taukopaikkaa hakiessa 4 pyoran ryhma koitti taas irtiottoa. 25 mailin ajan karkulaiset, jotka omien sanojensa mukaan pyorailivat pyryssa ohi, loytyivat Grants nimisesta kaupungista. Tauon ja lounaan paikka.

Loppumatka ajeltiin vaihtelevassa kelissa ja legendaariseen El Rancho hotelliin saavuttiin hyvissa ajoin viidelta. Hatunnosto porukalle tinkimattomasti ajosta ja fiiliksesta.

Kiitos kaikille synttarionnitteluista!

Yolla oli jotain...

...pienta vissiin...

...sadellu.

Meike, Minna ja Veijo aamiaisella Luxury Innissa Santa Fessa.

Remmi Shellilla

St Louis

Mississippi

Jep jep

Santa Fe, NM - 300 mailia Teksasista halki tasankojen Uuden Meksikon puolella. Pikku hiljaa kivuten parin kilsan korkeuteen.

Heti Amarillosta lahdettaessa kaytiin vilkaisemassa Cadillacit jotka on nokka edella pystyssa Teksasin mullassa. Melkoinen tuuli puhalsi viela Adrianissakin kun joimme Routen puolimatkan krouvin kahvit, Teksasin puolella viela.

Rajan lansipuolelle ajettiin melko tyhjin tankein jotka taytettiin viimein San Jonissa. Siina kelikin alkoi lampenemaan ja arska paistoi. Lounas otettiin Route66 Cafessa Santa Rosassa. Siita tykiteltiin taas viilenevassa kelissa ensin lanteen ja sitten 84:sta pohjoiseen. Nopsa tankkaus Las Vegas, NM. Viimein puoli kuusi ajettiin Motellin pihaan Santa Fessa. Tanaan nautiskellaan vapaapaivasta.

Amarillo, TX - jaha. Pari paivaa taas pulkassa.

Lebanon-Sapulpa, OK paiva oli mukavaa ajelua Missourin, Kansasin ja Oklahoman Routella. Keli ensin viilea mutta loppua kohti mukavan lampeneva. Ihmettelimme mm. ihan ensimmaisten route patkien kapeutta, kokis muistolaa ja natisti restauroituja huoltoasemia.

Sapulpa, OK - Amarillo, TX. Melkoinen paiva. Yli 600 km ja kelina oli tarjolla ensin kevytta sadetta, sitten sumusta. Lupasin, etta yhdelta alkaa paistaa aurinko mutta se lipsahti puoli kahteen. Teksasin rajan jalkeen alkoi ns Teksas-keli - hemmetin kova tuuli.

Hieno ja rankka ajopaiva oli. Kaikenlaista tieta, kelia jne. Mukavia pausseja mm Hillbill's Cafessa Arcadiassa, Oklahoman R66 museossa Clintonissa, seka sekatavarakauppa/huoltoasema/romuttamo/korjaamo ja ties mita muuta kaupan tarjoava bensis Shamrockista lanteen paikassa, jolla ei ole nimea. Illaksi tietysti Big Texan ja pihvit cowboy tyyliin napaan :-)

Hyva meininki ja kova porukka silla paiva oli rankka! Rock.

Muutama kuva matkalta...

Lebanon, MO. 300 mailin paiva. Aamu oli viilea mutta tunnin ajon jalkeen alkoi aurinko armas paistaa pilvettomalta taivaalta :) Hyva fiilis taytti porukan.

Kurvailtiin mukavia teita St Louisiin ja Missourin puolelle. Iso joki ja viela isompi Eero Saarisen Gateway Arch. Osa porukasta uskaltautui 192m:n korkeuteen. Matka ylos taittui 70-luvun tieteiselokuvista tutulla poterolla, pod.

Aurinkoinen keli jatkui kun porhalsimme kohti lantta. Missourin R66 tiet on mukavia ajettavia. Illaksi kurvimme Munger Moss motelliin josta illalla Bob heitti meidat illalliselle.

Bongasimme paivan aikana mm. 1926 perustetun Shellin, katetun puusillan ja tietty kaaren.

Springfield, Il - Aamulla herätys kalseaan Chicagon aamuun. Yöllä tulleet viimeiset matkatavarat löysivät omistajansa. Kymmeneltä oltiin kuittaamassa pyöriä Eaglerideriltä ja 1150 keulat kohti Sears Toweria ja Windy Cityn keskustaa.

Pienen kiertoajelun jälkeen motaria pitkin ulos kaupungista ja Jolietissa Route66. Keli oli lievästi viileä eli nollassa. Pideltiin taukoja tiheään ja kruisailtiin kokonaisuudessa 370 km.

Pientä talven jäljiltä olevaa tahmaisuutta havaittavissa porukan ajossa mut eiköhän porukka tästä lämpeä kelin myötä :)

Porukan mieli kelistä huolimatta korkealla ja kaikki hyvin :)

Get set....GO! Route66 :) Jees, taalla sita ollaan taas. Chicago Illinois ja pikkusen vilponen ilma. Muutama lampoaste kun tuli joku hemmetin kylma rintama tahan viikonloppuun naille seuduin mutta eikohan taa tasta.

Tiedoksi sinne Rouetlaisille, jotka viela Suomessa olette. Lauantain arvaus kelista on muutama lampoaste. Kuivaa pitaisi onneksi olla joten tiet on ajokunnossa. Laittakaahan villasukkaa mukaan :) Viima voi olla varsin vilpoinen, joten on syyta varautua esim wind stopper kaulurilla :)

Taalta sinne tahan.

Jussi