touring-life.com

Homma on loppuun taputeltu taman reissun osalta. Koko porukka on Losissa ehjana, vasyneena mutta onnellisena. Viimeisena paivana ei suuria tapahtumia ollut. Aamulla aamiaistettiin IHOP:ssa jonka jalkeen kaytiin Victorvillen R66 museossa josta porukka teki viimeiset ostokset routekamaa. Victorvillestas taivallettiin sitten isoja teita aina Azusaan asti. Talle valille on pakko tehda pieni hyppy motarille, silla muuten paiva venyisi todella pitkaksi.

Azusassa naatiskeltiin kaffesta ja todella kauniista kelista. Aurinko paistoi taydelta teralta :) Loppupaiva kahlattiin alkuperaista R66:sta pitkin. Pienia koukkuja tehtiin Hollowood Bulevardille ja Sunset Bulevardille. Rodea Drive kurkittiin, samoin Beverly Hills:n upeat talot. Santa Monica Bulevard johdatteli route66 matkalaiset tien loppuun asti Will Rogers muistomerkille Palisander Park:n Tyynenmeren rannalle.

Porukka selvisi reiss matusta kiitettavin arvosanoin. Matkalla saatiin nauttia kaikenlaisista keleista ja kuten Routeen kuuluu, monimuotoisesta USA:sta. Illallisella istui tyytyvainen ryhma. Itse olen vahan vasyneempi kuin odotin, eikohan se uni maita kun tanaan perjantaina illalla istun koneeseen ja matkalle kohti Suomea ja kotia. Reissussa on kiva olla mutta viela mukavampaa on tulla kotiin. Terveisia kovasti sinne Turenkiin Minnalle ja Epulle. Tulossa ollaan kotia kohti.

Viimeiset pyoraesittelyt on Jartsi ja 2007 HD Road Glide. Jartsin mukaan RG on hemmetin hyva matkapyora mutta "emma pyoraa vaihda. Perse tuli hyvin tutuiksi ton penkinkin kanssa". Hyva niin, aikki ajaa just sellasella pyoralla mika itsesta tuntuu hyvalta ja silla khyva. Ei ole parempaa tai huonompaa pyoraa. On vain pyoria. Tama on oma mielipiteeni asiasta. Naljailu eri merkkien omistajien valilla on hyvantahtoista pikkupiikkia oman merkin puolesta, joka ulkopuolisesta saattaa tuntua kummalta, se vain kuuluu tahan :) Jartsin perseen tuttavallisesta suhtautumisesta Harrikan satulaan en osaa sanoa sen enempaa, toivottavasti Yammu ei tykkaa kyttyraa ;)

Itse ajelin 2008 HD Electra Glidella. Muutama sananen EG:sta lienee paikallaan, lahinna vaikutelmista oman 2007 mallin ja taman uuden valilla. Ensimmaisena taytyy sanoa, etta uudessa pyorassa on jarrut. Brembon systeemit tarjoaa oikeaa jarrutuntumaa verrattuna vanhoihin Harrikan omiin virityksiin. Pyorahan pysahtyy. Toinen muutos on erilainen penkki. Itse en suurta eroa tuntenut persauksissa vanhaan satulaan verrattuna. Olisko uusi vahan mukavampi jollain lailla. Kolmas iso ero on sitten iso askel taaksepain. 2008 mallissa on sahkoinen kaasu, eli kahvasta ei menekaan enaa vaijereita koneelle. Tama ns. parannus on esteettisesti ehka perusteltu kun vaijereita ei mene kahvalta alas mutta ajamisen puolesta ei voi puhua parannuksesta. Kaasutuntuma on kohtuullinen mutta kilsojen kertyessa sahkosysteemi alkoi oikutella. Tyhjakaynti nousi omia aikojaan 2000 rpm:n...vaiva tokeni kun pyorasta sammutti sahkot puoleksi minuutiksia. Kaikkiaan tyhjakaynti vaelteli omiaan.

Siinapa se, kiitoksia taas kaikille lukijoille ja kommentoijille. Teita on melkosesti ollut paivittain lukemassa naita tarinoita. Seuraavan kerran palataan matkakertomuksen merkeissa kesakuussa kun Highway1 matka parahtaa kayntiin taalta Losista. Erityisen isot kiitokset PPB Route nro9 porukalle; Mayvor, Kenneth, Jaska, Jorma, Esko, Harri ja Jartsi...olitte hienoa matkaseuraa, kiitos.

Ai niin, tutustukaapas uuteen suomalaiseen MP portaaliin osoitteessa www.motomania.fi :)

Kuvissa: Ruusu Minnalle sinne Turenkiin, Jartsi ja Road Glide, ryhmakuva perilta, letka Losissa ja meika ja Electra.

Lyhyt tiedotus. Nettiin paasy heikkoa, kuvat ja viimeisen paivan tunnelmat kun paasen nettiin.

Koko porukkaa Losissa hyvissa voimin ja hyvilla mielin :)

Lisaa kun pystyy...

Jussi

Right on, toiseksi viimeinen ajopaiva talla R66 matkalla. Urakkana Vegas-Barstow. Jotta homma ei olisi liian helppo, ajetaan tama patka mukavan lenkin kautta. Nain saadaan 160 mailin legista napakka 340 mailinen. Aamupalaa nautiskeliin tunnin ajon jalkeen, kohtuullisen viilean sellaisen, Indian Spring:ssa lahella Area51:sta. Viereisella ilmavoimien kentalla puiolenkymmenta miehittamatonta Predator konetta antaa vahan fiilista tahan stoppiin. Aamupala on hyva ja taydella massulla on hyva lahtea kohti eramaata.

Ennen kun paastaan varsinaiselle autiomaa legille, tankataan viela Amargosa Valleyssa. Sitten puhalletaan hyvilla mielin Mojaven halki. Death Valley Junctionissa pysahdytaan kummastelemaan Amargosa Valley Opera Housea. Omituinen paikka rakentaa oopperatalo. Grammaakaan italialaista graniittia ei ole tuon talon julkisivussa. Taman jalkeen Death Valley.

Vaikka aamu oli viilea, tuonne laaksoon mennessa lampo nousee. Kun mennaan alle merenpinnan, lampoa on jo kivasti lahemmas 30. Badwaterissa jo yli 30 kun kavellaan suola-aavikolle katsastamaan suolakristalleja. Vaikka talla reissulla on paljon nahty, nama nurkat USA:sta on taas jotain uutta. Tyytyvaisen oloinen porukka ottaa lungisti kahvitauolla Shoshonessa. Seuraavalla patkalla on todella muikea fiilis. Tie on pehmea, tuuli tulee takaa ja matka taittuu kivasti polveilevassa eramaamaisemassa. Tunnin paasta tankataan seka koneet etta ihmiset. Jaljella oleva patka Barstow:hon ajetaan yhteen tuubiin hyvaa vauhtia ja vaikka tie on interstate eli moottoritie, porukalla on hymy huulessa hotellin pihalla. Loistava ja vaihteleva ajopaiva!

Paivan pyoraesittelyssa 2007 HD Ultra Classic sekla Mayvor ja Kenneth Passell Pietarsaaresta. Porukan ainoa nainen Mayvor on parjannyt miehisessa seurassa hienosti. Kysyttaessa mielipidetta pyorasta KP toteaa etta "vaimo taitaa vaihtaa meidan pyoran"...johon Mayvor vastaa "joo, kylla vaihdan". On tainnut Mayvorilla olla hyvat oltavat Ultran penkilla :) Ultra Classic on Electran varustellumpi versio. Electraan kun laitetaan lisaa intercom/CB systeemi, jaloille tuulisuojat, sivuille vahan valoja ja laukkuihin verhoilu sisalle ollaan Ultra Classicissa.

Kuvissa: Passellit, ryhmakuva oopperatalolta, pojat ihailee hyorytraktoria vuodelta 1894, suola-aavikkopotretti ja Death Valley.

Vapaapaiva. Tai melkein :) Aamulla kasilta lahdettiin 7 pyoran voimin kaymaan Hooverin padolla. Samalla reissulla pyorahdettiin aamiaisella Boulder Cityssa, hoidettiin posti/pankkiasioita ja vierailtiin Las Vegasin HD liikkeessa. Loppupaivan kukin kuusaili omia menojaan. Itse olin altaalla auringosta nautiskelemassa kolmisen tuntia.

Kuuden nurkilla lahdettiin safkalle porukalla. Esko oli hoitanut homma tyylikkaasti, silla taksin sijaan latauduttiin 8 hengen limosiiniin :) Auto odotteli kun kaytiin syomassa Hard Rock Cafessa silla safkan jalkeen tehtii pieni sight seeing tournee Stripille. Illan paalle mina, Harri, Jorma ja Jaska suunnattin Bite- rock show:hun omassa Stratosphere hotellissa. Show oli miesten makuun :)

Kuvissa: Vegasia, Hooveria ja limoa :)

Aamulla oltiin lahtokuopissa jo ennen sovittua vartin yli kasia. Hieno homma, silla keli oli mita loistavin ja naytti silta, etta paivan mittaan helletta pukkaisi urakalla. Williamsiin asti kuitenkin ajopuku oli kohdillaan, silla ajoviima viilensi mukavasti.

50 mailin matkalla nahtiin ainakin 5 tutkahommissa / tiketin kirjotuksessa olevaa state trooperia. Lieko joku kampanja. Taalla onneksi ymmartavat laittaa isot vilkut katolle ja parkkeerata nakyvalle paikalle etta tietaa ajaa rajotuksen mukaan. Eihan meilla nyt mitaa vaaraa ton suhteen ole, harrikka on lunki matkapyora. Ainoa tiketin vaara lienee jossain rajoituksen laskiessa 60 -> 35 mph jonkun tietyon takia. Ekaa kertaa taalla muuten tormasin sakkorysaan. Auto oli kytiksella paikassa, jossa tietyon takia oli juuri 60->35 mph pudotus. Lieko ottaneet oppia kotimaisesta tavasta :) Harvemmin ne taalla kuitenkaan pyoria kiusaavat, sinansa asiallista touhua.

Williamsissa tankattiin ja kahviteltiin. Kenneth luopui vanhoista ajohousuistaan, jaivat roskiin huoltiksen pihaan. Farkkulinjalla :) Toivottavasti keliennusteeni pitaa. Seligmanissa pysahdyttiin seuraavaksi. Suut messingila oli porukalla, keli oli aivan timantti ja Arizonan R66:sta on makea laskea menemaan. Hieno fiilis. Seligmanissa ollut pyoravaatekauppa taisi tehda vuoden tuloksen, nahkaliivia sun muuta merkkia lahti porukan matkaan sen verran reilusti route-tavaran lisaksi.

Matka jatkui edelleen hienoissa maisemissa ja tunnelmissa. Thruxtonissa kahviteltiin omena/kirsikka tai suklaa piiraan kera. Nam :) Paikan nimi oli Frontier Cafe. Maukasta!

Kuumaki keli aityi kun lahdettiin Kingmanista kohti vanhaa vuoren ylitysta alkuperaista tielinjaa myoten. Oatman yli ainoa kyla matkalla. Tie oli hieno ja meni todella upean pieneksi. Kuumaa alkoi olla, tosin itse jatkoin Rukan gorekamoilla, en viitsinyt alkaa saataa. Oatmanissa olikin sitten melkoinen tivoli paalla. Turistia oli kaikki paikat taynna ja kylan ainoa tie tukittu jonkun "pyssytaistelun" takia. Ihan jees mutta parkkipaikkoja ei juuri ollut eika hirveeta hinkua tutustua touhuun. Turismileima oli vahva vaikka kyla itsessaan oli melko autenttisen oloinen lannenkyla.

Ennen Needlesia tankattiin. Bensa olikin Arizonassa melkosesti edullisempaa verrattuna Kaliforniaan, jossa gallona oli reilusti yli $4. Huh! Roimaa on ollut korotus menovedessa viimeisen 6kk:n aikana. Kun muutin Dallasiin 12 vuotta sitten, gallona eli 3.89L maksoi $0.89.

Loppupatka Vegasiin tultiin reippaasti. Lampoa oli yli 30C joten juomataukoa pidettiin puolessa matkassa viimesta legia. Vegasin lahestyminen ja The Stripin lapi tultiin hienosti letkassa. Eipa nayttanyt porukkaa Vegasin paaton motariliikenne hetkauttavan. Hieno suoritus, silla meno 515:lla ja 215 :lla on melkoista kaistarallia ja liikennetta piisaa. Kumma sinansa, koska tama on oikeastaan ensimmainen paikka R66 reitilla, jossa liikennekulttuuri on hanurista. On kuin motari olisi iso kilparata, jossa ohittelu ja paamaaraton kaistanvaihto ovat elinehtoja. Hienosti kuitenkin porukka hoiti homman!!

Huomenna on vapaata. Tosin kavastaan Hoover Damilla pyorahtamassa aamusella silla jatettiin se keikka valiin. Tamanpaivainen legi meni pitkan kaavan mukaan, silla alunperin tarkoitus oli ajaa Kingmanista suoraan Vegasiin. Keli oli kuitenkin niin makea ja porukka ajohaluja taynna etta tehtiin hieno lenkki. Maileja siis 360.

Pyoraesittelyssa Makelan Jaskan ohjastama 2008 HD Electra Glide. Itsellani on samanlainen alla, joten pyorasta enemman myohemmin. Jaska nayttaa parjanneen Electran kanssa hyvin oudosta ajoasennosta huolimatta. Taitaa olla soputunut hyvin V-koneen metkuihin koska keskusteluissa on vilahdellut kysymyksi siita, missa harrikassa olisi erinlainen ajoasento :)

Kuvissa: Kenneth tahystaa sukkanauhoja Seligmanissa, Jaska ja HD, maisemaa vuorten ylistyksesta ja Oatmanista.

Mina huilailin ja vietin synttareitani, kukin teki omiaan. Jorma, Esko, Jartsi, Jaska, Harri ja mina kaytiin kopterilla kiertelemassa Grand Canyonin ylla. 45 minsan lento oli upea...koko homma mykisti viela enemman kun sen ilmasta kasin naki. Hauskaa kylla, 6 suomalaista miesta ei mahtunut 7 hengen kopteriin...painoa kuulemma liikaa :) Heratti lievaa huvitusta ainakin minussa. Esko punnittiin porukan toiseksi keveimmaksi kaveriksi. Esko vakioasuna olleet verkkarit koko reissun ajan ei siis olekaan ollut pelkkaa silmanlumetta. Parilla kopukalla siis mentiin.

Loppupaiva meni ottaen iisisti, osa porukkaa ajeli kanjonilla...osa huilaili. Kuvat puhukoon puolestaan....

Gallupin aamu aukeni aurinkoisena. Paivan alku naytti erinomaiselta. Suunta siis kohti paikallisia markkinoita, jossa myydaan kaikkea autonrenkaista intiaanien taidokkaisiin kasitoihin. Mielenkiintoinen paikka kaikin puolin.

Seuraavaksi kuurattiin harrikoita. Santa Fe:hen saapusimen jalkeen pyorat oli aika kamalassa kunnossa. Autopesulassa vetastiin kromi kiiltavaksi, tai melkein kaikki veti. YCCF:n miehet ei ilmeisesti periaatteesta pese harrikoita ;) Window Rock oli paikan nimi. Sitten rappastiin Painted Desertin pohjoispuolitse Keams Canyonille, jossa nautiskeltiin kahvit. Keli oli kerrassaan mainio, aurinko paistoi mutta lamminta ei ollut kuitenkaan muuten kun sopivasti. Erittain messeva fiilis, kerta kaikkiaan.

Keamsilta nappastiin sitten Hopien kylaa First Mesa- nimeltaan. Maisemat miellytti porukkaan eika ne mullekaan tuntuneet ollenkaan pahalta :) Sitten hopi hopi kohti Tuba Citya. Siella paatettiin jattaa syominen vahemmalle ja ajella etteenpain. Tankata kuitenkin piti ja 25 mailia Tuba Citysta alkoi olla viimesia hetkia ennen luononpuistoa. Samalla stopilla shoppailukingi Harri loysi voittajansa, 14000 taalan viltti jai ostamatta :)

Kaikki hyva loppuu aikanaan, niin tamakin ajopaiva. Kelit suosi koko paivan ja kun tiet ja maisemat on parhaimmasta paasta (kaukana ns. sivistyksesta), ei parempaa voisi toivoa. Kruununa paivan paalle katseltiin Grand Canyonia ja pohjalla virtaavaa Colorado jokea. Kerta toisensa jalkeen (taman olen kirjottanut ainakin 5 kertaa jo) tama paikka vaan vetaa hiljaseksi.

Erityisterveisia sinne kotiin Turenkiin Minnalle ja Epulle :) Reissun toisella puoliskolla ollaan jo ja kohta kotona. Suuri Kuoppa on makee vielakin.

Kuvissa: Markkinatunnelmaa, maisemaa Painted Desertin toiselta puolen, Hopi taidetta eli hiekkamaalaus, maisemaa Hopien mailta ja Suuri Kuoppa.

Aamulla kasilta oltiin porukalla aamupalalla. Ulkona keli oli kaukana siita, mita pelkasin. Aurinko paistoi ja vaikka oli vilpoista, keli ajamiseen oli kerrassaan kohdillaan. Ysilta oltiin siis pyorien paalla ja menossa kohti etelaa. Ennen Albuquerqueta poikettiin puoleksi tunniksi HD liikkeeseen kayttamaan vahan rahaa. Jopa vannoutuneet Yamaha miehet heltyivat hanskaostoksille. Sitten mentiin taas etelaan. Ennen Los Lunasia katseltiin, kuinka Rio Grande virtasi. En ole ikina nahnyt tata jokea noin taynna vetta, jossain on siis satanut rankasti.

Los Lunasista kaannyttiin NM6:lle, 30 mailin taipaleelle eramaan halki. Junarata kulkee koko matkan tien lahella ja rahtiliikenne oli melkoista. Harri laski yhden junan vaunut, 170 vaunua ja 6 veturia. Pitutta enemman kuin riittavasti. Paussin aikana kavin hakemassa Tumble Week pallon. Piirretyista tuttu systeemi. Tuuli tuiversi sen verran rankasti, etta pallo vaelsi eteenpain melkosta vauhtia. Seuraavana stoppina oli Mesitan intiaanikyla, josta ei kuvia ole nayttaa koska kuvaaminen siella on kielletty.

Tuuli yltyi kun letka jumppasi kohti Grantsin kaupunkia. Route66 nahtavyys Grant's Cafe oli lounaspaikkana. Ainakin mun juustoburgeri oli ihan jees makunen. Fiilis oli mainio, silla vaikkei huisin lamminta ollutkaan, aurinko paistoi ja se auttoi paljon. Tama ajopaiva on sellainen lyhyenlanta, joten perilla El Rancho hotellissa oltiin hyvissa ajoin viidelta. Taman paivan jalkeen YCCF:n kippikerho % on taysi sata, Esko piti siita tyylikkaasti huolen :) Semmosta sattuu, onneksi useimmiten parkkipaikalla ettei satu.

Pyoraesittelyssa on kamppikseni Salmisen Harri ja 2008 HD Road King Classic. Itsellani ei pyorasta ole kokemusta, joten taytyy luottaa Harrin sanaan "vakaata ja tasasta kyytia, vaantorauta. Itse asiassa silla on ihan hiton hyva ajaa". Harri on lupsakkaa seuraa tupakaverina ja veikkaan, etta ottaa ykkospaikan taman reissun ostonkingina :)

Kuvissa: Mayvor & Kenneth New Mexicon maisemissa, 2008 HD Road King & Harri, Rio Grande, Harri ja Jorma kummastelee Tumble Weed palloa, routella tammostakin voi tapahtua.

Vapaapaiva. Eipa isompia kerrottavana, porukka tutustunut kaupunkiin, shoppaillut, huilaillut. Jaskan, Jorman ja Harrin kanssa kaytiin hoitamassa yhta harrikkaa vahan parempaan kuosiin kun oli huollossa vaihdelaatikon oljyproppu kiristetty huolimattomasti ja tiiviste oli rikki. Vuoti vahan kuraa pihalle mut ei vuoda enaa :)

Keli on ollut aurinkoinen pitkin paivaa vaikka muutama hiutalekin on kuulemma nahty. Eilinen lumiralli nayttaisi vaistyneen. Sinne kotosuomeen lahetan semmosia terveisia, etta ei tarvitse olla huolissaan. Turvallisesti taalla mennaan ja se on aina etusijalla. Eilen ei ollut hirveasti vaihtoehtoja. Lumikuuro oli taydellinen yllatys paikallisille asukkaillekin. Viikonloppuna taalla tilanne on jo normaali 16-20 astetta lamminta. Wyomingin nurkilla pyoriva lumimyrakka on aika rankka. Samaan systeemiin kuuluu idan suunnalla moyrivat sateet ja tornadot. Meilla sen sijaan kelit pukkaa lantta kohti mennessa lamposeksi.

Hyvat fiilikset koko porukalla paalla, joten taalla ei muuta kun utua putkeen perjantaina aamulla ja nokka kohti uusia seikkailuita :)

On lunta tulvillaan...joopa joo. Olihan paiva. Aamulla Amarillo aukesi ei-niin-aurinkoisena vaan enemmankin kylmana ja sateisena. Vetta lappasi ajottain urakalla. Homman mielekkyydesta ei kuitenkaan kayty keskusteluja vaan ettepain. Stanley Marchin Cadillacit oli nopeasti tsekattu, Adrianissa sen sijaan kauppa kavi puolivalinkrouvisa kahvin ja pulla kera. Vaikka oli viileeta, tunnelma oli mukava.

Adrianista jatkettiin kohti Uutta Meksikoa. Kelit oli paranemaan pain. Kotvan kuluttua aurinko pilkisteli pilvien valista. Kas kas. Tucumcarin jalkeen menin (taas) vanhaan retkuun. Mailin paassa motarin liittymasta huoltotiella route reitti loppuu tylysti merkkiin "dead end". Poh, taalla on oltu ennenkin ja motari on tossa pienen penkereen paalla 8 metrin paassa. Ja kun motarilla on viela levea betonipiennar, tosta on helppo vetasta ylos ja motarille. Nain siis normaalisti :) Vetasin itse malliksi ylos, kepeasti tuost nuin...Jorma tuli peesissa mutta kun vilkasin taakse, naky oli hassu. Siella oli pratkia yks kallellaan toiselle kyljelle, toinen toiselle, kolma nuin pain ja Harri suditti rinnetta poikittain. Hehe, sade oli tehny tepposet...maa oli luikas kun mika, niljakasta mutaa. Ite en ollu edes huomannu moista. Tarkkana kaasukaden kanssa :) Noo, sattuuhan naita, pyorat pystyy ja eteenpain.

Santa Rosassa tankattiin ja lounastettiin. Tankilla kippikerho kokoontui taas. 50% YCCF:sta on sentaan pysyny pystyssa koko reissun, en sano kumpi puoli ;) Olin katketa naurusta kun tankkasin omaa pyoraani ja vilkaisin toiselle puolelle. Jartsi tankkasi Road Glidea kallellaan, bensaa valu maahan avoimesta tankinkorkista. Kummia tapoja noilla YCCF miehilla :) "Tulkaa ny joku auttamaan" on varmaan joku YCCF-kerhon miehinen tervehdys muulle porukalle, nain aavistelen. Hehe, tankkauksen jalkeen matka jatkui tankkaamaan matkalaiset.

Kohta oltiin nokka kohti pohjoista ja Vegasia. Vegasissa kahviteltiin ja sitte oltiin viimesella legilla Santa Fe:hen. Puoli tuntia ennen kaupunkia pukkas ensin rantaa 7400 ft:n korkeudessa. No, se tasta toppaa kun alemmas tullaan. Ei valttamatta...8 mailia maaliin ja lunta tuli urakalla. Electran pleksi oli taysin tukossa. Pelkasin, etta tie jaatyy, en kuitenkaan uskaltanut pysahtyakaan, keli olisi voinut aitya sellaiseksi, ettei sielta tultaisi lainkaan alas pyoralla. Santa Fe:ssa homma oli naurettavaa, lunta tuli, nakyvyys oli avuton...katteet, jalat oli loskan peitossa. Rauhallisesti kun kahlattiin perille paastiin. Ehjana ja turvallisesti. Perilla porukkaa nauratti pirusti ja kuvia napsittiin mutta kylla sanonta "ytimia myotan jaassa" johonkin perustuu...ainakin 30 minsan kuuma suihku tuntui silta :) Huomenna vapaata ja tarkkaillaan kelin kehittymista.

Ai niin, kartta paivittyin vahan heikosti tanaan koska Uudessa Meksikossa ei ole roaming partneria suomalaisilla operaattoreilla. Samaan asiaan tormaatte varmasti parina muunakin paivana. Pahoitteluni asiasta.

Kuvissa: Lounasta metsastamassa Santa Rosassa...motorsporttia parhaimmillaan lopuissa perilta Santa Fe:sta.

Kuten eilisen postauksesta kavi ilmi, edellisena yona oli vahan saan tarjoamaa ohjelmaa :) Aamulla ennen seiskaa hotellin respassa oli hieman nuutuneen oloisia matkalaisia. Sahkot oli hotellista poikki, joten pakkailin omat kamani taskulampun valossa kasikopelolla. Onneksi virtanen alkoi virtailla 0650 joten muilla lienee ollut helpompaa.

Aamulla vetta tihkutti viela eika lampokaan luita rikkonut. Parin pienen teknisen saadon (miksi naita aina joutuu saatamaan kylmassa ja sateessa) viivastamana lahdettiin liikenteeseen OK66:lle Sapulpasta 0750. Tuohon valiin purin ja kasasin Jorman avustuksella yhden harrikan tuulilasin ja toisen sivulaukun :) Uusia pyoria, joten pienta loystymista nain alussa ruuvien puolella. Matkaan siis velihopea.

Eka tuntu taaperrettin sateessa siis. Valilla enemman, valila vahemman. Tauko ja tankkaus Stroudissa ja eteenpain. Arcadiassa uskalsin pistaa Jartsin kanssa vedon siita, etta Weatherfordin tuulivoimaloiden kohdalla paistaa jo aurinko. Eipa uskonut Jartsi mutta havittyaan vedon hyvissa ajoin 30 mailia ennen Weatherfordia Jartsi totesi haviavansa taman vedon mielellaan :)

Samassa paikassa missa aurinko armas toi itsensa julki seurattiin pitka tovi buffalon paivan vanhan vasikan, emon ja ihmisten jarjestamaa show:ta, jossa tarkoituksena oli saada vasikka emonsa luo aidan alta. Emo ei pitanyt asiasta ollenkaan, puski aitaa, raapi kaviollaan maatan ja uhitteli sita verran, etta ukoilla ei hermo pitanyt vasikkaa siirrella emon nenan edessa vaikka eri puolella aitaa. Viimein emo harhautettiin toiselle puole karsinaa ja vasikkakin saatiin kiinni. Isoja elukoita, ablodien saattelemana (eipa siella muita katselemassa ollu kun me) cowboyt homman hoiti.

Matka jatkui. Kohta oltiin Clintonissa ja Oklahoman R66 museon sisuksissa. Touri esittelee routea vuosikymmenittain ja on matkan paras taman aiheen museo. Muut museot kierretaan toki kaikki...kaukaa. No Victovillessa kaydaan myos R66 museossa ja ostoksilla. Kauppa kavi Clintonissakin, paita ja merkki vaihtoi omistajaa. Subwayssa syotiin lounaat.

Baanalla takas ja kohta oltiin Teksasissa. Shamrockin jalkeen kaytiin kummalla huoltiksella tauolla. Teksasin pitkahkot suorat aiheuttivat erityista ihastusta. 12 mailia pisin patka kun ei tarvitse kaantya yhtaan :) Heh. Big Texan Steak Ranchilla oltiin 1845 ja piffilla sitten myohemmin. Itselle maistui vain pieni, eika kukaan vielakaan kovasta provokaatiosta huolimatta tarttunut yli 2kg:n piffin ja lisukkeiden syontiin alle tunnissa vaikka ilmaiseksi olisi ruuan saanut :)

Paivan pyoraesittelyssa on 2007 HD Heritage Softail ja Kapasen Jorma. Pyora on kaytettavista harrikoista matalin ja ilmeisen helppo kasitella matalan painopisteensa vuoksi. Jorma vetelee Heritagella tyylikkaasti ja jos en paremmin tietaisi, menisi aija jostain todelisesta elamantapa bikerista taysin, sen verran ammattimainen paketti toi on. Ajelin Jorman vierella highwaylla ja hymyilytti vakisin, rento on tyyli ja kypara/ajolasi valinta tukee elamantapa imagea. Sellaista tilannetta ei taida olla, mihin Jormalla ei jonkinlaista sutkausta tai sananpartta ole :) Naurua riittaa.

Kuvissa: Buffalo emo ja aitee, paivan pyoraesittelyssa Kapasen Jorma ja Heritage, Teksasin maisema, Passellit Mayvar & Kenneth nauttiin Lone Star:ia pitkan paivan paalle. Vartaloa hyvailevaan kumipukuun pukeutunut YCCF:n edustaja Jartsi tuo oman pikantin leiman tilaisuuteen (ihmeen paljon jasenia kerholla on jaseniston edustustavuudesta huolimatta...tai ehka juuri sen takia.

280 mukava ajopaiva Lebanonista Sapulpaan. Aamulla lahdettiin 0715 liikenteeseen. Viela puoli seitseman oli pimeeta ja synkkaa mutta auringon noustessa seiskalta fiilis oli mita mahtavin. Seitseman harrikkaa jyristeli auringon ensisateissa Lebanonin halki kohti lantta. Eka patka oli todella upeaa ajoa, Missourin maalaistiet ja aamuaurinko, wow :) Taalla Route on todella hienoa ajettavaa, maisemat ovat toki erilaiset nain huhtikuussa, puut ovat lehdettomia toisin kuin kesalla. Tasta johtuen ajaessa metsien halki itse asiassa on mukavampi ajella, silla kesalla tuntuu kuin ajaisi tunnelissa. Nyt naki ymparilleen ja samalla paljastui, kuinka rankasti tama seutu oli saanut kokea 4 viikon takaiset jaamyrskyt. Puut olivat omituisen nakoisia katkenneine oksineen. Kokonaan haljenneita runkoja siella taalla, hurjan nakoista. Sama jatkui itse asiassa Oklahomassakin.

Aamiaiselle pysahdyttiin Freda's Downtown Cafe:n. Paikka on pieni maalais diner. Amerikkalaista tunnelmaa aidoimmillaan. Ja isoja annoksia :) Jopa Esko ja Jartsi olivat kyllaisia :)

Aamiaisen jalkeen jatkettiin. Kaytiin Halltownin Cokis museossa jonka jalkeen tehtiin stoppi 30-luvun Sinclair asemalla Sperryssa. Aseman pitaja oli jamahtanyt 50-luvulle rankasti, Elvis soi pienessa kopissa mutta visiitti oli todella kiva. Autenttista tavaraa ja hauska aija kertoili route-tarinoita ja jakeli kuvia ja kalentereita. Sinclairin jalkeen kaytiin patkalla alkuperaista Routea. Kehitys kehittyy ja tastakin Route-lokaatiosta on kehittymassa mukava nahtavyys, paikkoja oli siivottu ja ensi vuonna siella on jo jotain toimintaa. Toisaalta harmi, silla tama patka on ollut yksi suosikki stoppeja juuri rauhallisuutensa ja syrjaisen sijainnin vuoksi.

Kotva myohemmin oltiin Carthagessa ja kaffilla. Sitten tehtiin 16 kilsan kaynti Kansasissa, jossa tankattiin maailman hitaimmista pumpuista harrikat. Yhta pyoraa sai valuttaa 5 minsaa. Hehe :) Tankki taynna kavimme sitten Oklahoman kimppuun. Maisemat vaihtuivat kumpuilevasta lehtomaisesta preeriaan eli tasankoon. Melkoinen kontrasti. Clanton's Cafe oli kahvipaikkana viela ennen saapumista Sapulpaan.

Kello on nyt 4 aamuyolla. 45 min sitten tasta Sapulpan yli pyyhkaisi raju ukkosmyrsky, jossa oli jopa tornadon mahdollisuus. Raju tuuli ja napakan kokoinen raekuuro heratteli :) Ajelin pari pyoraa katoksen alle suojaan koska kotvan kuluttua tulee toinen rintama. Rakeet oli jopa 4cm halkaisijaltaan, ei niin isoja etta pyoriin mitaan tulisi mutta hemmetinmoista kolinaa ikkunaan osuessaan pitavat. Myohemmin idassa sama myrakka pukkasi tennispallon kokoista raetta :) Tama on normaalia touhua nailla nurkin, olen tottunut tahan silla Dallas on vain 4 tunnin ajon paassa etelaan tasta. Eika siella kotona ole aihetta kellaan huoleen, ma pidan huolen naista matkalaisista taalla.

Nyt pitaa tsekkailla saan kehittymista taas :)

Kuvissa: Jartsi ja Esko nauttii "biscuit & gravy", Sinclair asema ja muuta R66 maisemaa.

Toinen ajopaiva aloitettiin tukevalla aamiaisella Route66 hotellissa. Kasilta remmi oli jo pyorien paalla ja matka jatkuin. Keli olik aamulla jo muikea, koleudesta ei ollut tietoakaan. Rapsakassa aamukelissa fiilis ajellessa Illinoisin maaseutua oli varsin makea.

Eka stoppi oli Sugar Creek:n katettu silta. Siella kerroin routen historiasta siltoja silmalla pitaen. Tama 2. ajopaiva voisikin olla nimeltaa siltojen paiva, silla tanaan katsastetaan useampi R66 aiheinen sellainen. Maissipellot, joita esim heinakuussa nakee ovat tiessaan huhtikuussa. Maisemat ovat tykkanaan erilaiset. Ei pahat, erilaiset.

Seuraavana rastina oli tankkaus ja sitten taival vei meidat Chain Of Rocks rautasillalle. Laiskimmat (Eskolle fanipostia ;) ) eivat tohtineet kavella osavaltioiden rajalle asti. Mississippi jokihan toimii Illinois ja Missouri osavaltioiden rajana. Rajalla keskella jokea ja 1.7km pitkaa siltaa naki selvasti, etta sateista on ollut, sita verran leveana iso M virtasi vuolaana. Kavelymatkalla bongattiin nuori haukka, joka sillan reunalla istuskellen kummasteli meita...ei ollut poika peloissaan.

Kotvan ajon paassa oltiinkin sitten St Louis:ssa ja Saarisen kaarella. Lahes koko porukka otti tieteiselokuvamaisen hissin huipulle. Laheinen baseball stadioni oli aariaan myoten taynna. Loppupaiva ajeltiinkin sekalaista ja varsin makeaa ajoa Ozarkkien maisemissa. Taalla puissa ei ole lehtia viela joten taas maisemat ovat muihin reisuihin verrattuna erilaiset. Keli ei olisi talle 280 mailian ajopaivalle voinut olla yhtaan parempi. Suorastaan herkullinen aurinkoinen 18 astetta.

Perille Munger Moss motelliin Lebanoniin saavuttii 1830 eli hyvissa ajoin ja hyvissa fiiliksin. Paatin esitella taalla sivuilla kaikki matkalla mukana olevat pyoratyypit kommentein ja kuskein. Ensimmaisen kunniapaikan saa Mohkon fanittama Esko ja HD Street Glide vm 2008. Street Glide on Electra Gliden sisko. Tuulilasi on chopattu 5 cm tyngaksi, siita puuttuu keulalta spot valot seka takaa pitsa boksi laukku seka sivulaukkujen suojaraudat. Lisana Electraan tassa enemman kaupunkimallisessa pyorassa on hieman kromia. Pyoraa on hieman laskettu ja satulakin on enemman yhden hengen kayttoon tarkoitettu Electraan verrattuna. Muuten pyora on tekniikaltaa identtinen Electra Gliden kanssa, joten 2008 pyorien ajettavuudesta, tekniikasta ja eroista aiempii vuosimalleihin myohemmin lisaa. Kuski Esko on varsinainen huuliveikko. Hauskaa seuraa ja edelliselta R66 reissulta tutun Mohkon kanssa saavat sanailua aikaiseksi todennakoisesti vaikka hiuspinnista :) Eskon mukaan Street Glide on "sika hyva" ja etta Yamaha menee vaihtoo heti kun Suomeen paasee ;) Terveisia vaan sine YCCF:n kavereille, Esko loikkaa ;)

Kuvissa: Poseerausta Soulsby Shellilta Mt Olivessa, osaposeeraus Chain Of Rocks- sillalla Illinois'n ja Missourin rajalta Mississippi joelta. Street Glide ja Esko :) paivan pyoraesittelyssa.

Ensimmainen ajopaiva vedettiin melko upeassa kelissa Chicagosta Springfieldiin (ei Simpsonien kotikaupunki :) ). Aamusella ysilta oltiin takseissa matkalla pyorien hakuun. Vaikka vuokraamo aukeaa vasta kymmenelta, olin onnistunut hilaamaan meidan pyorien tsekkausta puolisen tuntia aiemmalle. Hyva meininki. Tutut Eagleriderin kaverit kavivat kupongit lapi, porukka allekirjoitti nipun papereita ja vot, meilla oli 7 harrikka. 3 Electraa, Heritage, Road Glide, Street Glide ja Road King. Sekalaista seurakuntaa siis.

Keskustan lenkin jalkeen ajeltiin rauhassa Lauching Pad- nimiselle burgeribaarille. Siella pideltiin puolen tunnin paussi. Porukalla alkoi naama olla nakkarilla, sita verran mukava oli ajokeli. Lamminta 15 astetta, aurinko paistaa...tosin pienta tuulta oli ilmassa.

Paivan anti oli varsin Illinois-tyyppista, maissipeltoa (ilman maissia tahan aikaan vuodesta), paljon Route66 perinteista maisemaa, rakennusta ja tieta. Natti keli ja raitis ilma tekee tehtavansa, nyt kun massu on taynna ruokaa, jet lagin uuvuttamat silmat ei tahdo pysya auki eika ajatus kasassa. Lienee parempi jattaa hengentuottaminen talta illalta tahan ja todeta, etta reissu on lahtenyt hyvissa fiiliksissa koko porukan osalta kayntiin kivasti. Huomenna lisaa sitten. Kovasti terveisia kotijoukoille multa ja muilta reissussa olijoilta.

Ai niin, meidan etenemista ja paikkaa kulloinkin voi seurata kartalta taalta: http://www.mediakuva.com/dev/loc/index.php Paikkatieto paivittyy reaaliajassa 10km valein plus silloin kun erikseen haluan jonkun paikan "leimata". Sama kartta reitteineen loytyy taman sivun vasemmasta reunasta jatkossakin. Palautetta kartan toimivuudesta ja mielekkyydesta olisi kiva saada :)

Kuvissa: Lahtotunnelmia vuokraamolla, Routen lahtopaikalla Chicagon keskustassa, Launching Pad maskotti ja Kapasen Jorma Texacon pumpulla.

Taalla ollaan taas, Chicago IL ja Route66:n alkupiste. Porukka on kasassa retkea varten. Startti on huomenna lauantaina aamusella. Kelit nayttaa lupaavalta vaikka tanaan aamusella olikin koleaa ja sateista. Huomiselle on lupailtu aurinkoista ja napakat 10 astetta puolilta paivin.

Taman huhtikuun retkue kokoonpano on seuraava: Passellit Pietarsaaresta, ainoat 2 paalla matkaavat. Nurmen Jartsi Jarvenpaasta, Koskelan Esko Espoosta, Kapasen Jorma Hameenlinnasta, Makelan Jaska Pietarista seka Salmisen Harri Mansesta mun kamppiksena. Mukavan oloinen porukka jota lahden tasta iloisena ruokkimaan :)

Kuvissa: porukka illallisella ja 3cko