touring-life.com

Dodii. Perille paastiin ja viela ihan hyvin. Nettia ei ole ollut vahaan aikaan tarjolla ja reissusta hengahtaminen on vienyt aikansa. Joka tapauksessa....

Vegas-Death Valley-Barstow-Victorville-Santa Monica. Siina parin viimeisen paivan reitti. Death Valleyn tietamilla oli melko hemmetinmoinen tuuli. Laakson pohjalla, meidan reittiin nahden onneksi pohjoiseen, vihelsi semmonen hiekkamyrsky, etta mulla alko mietityttaa josko lapiajaminen olli hyva idea. Badwaterin jalkeen tuuli kuitenki pikkusen muutti suuntaa eika hiekkaa ollut ilmassa enaa niin paljon. Eli ettepain ja lapi mentiin. Shoshonessa pidettiin tankkaustauko...tuulinen keli jatkui aina Barstow:n asti.

Barstowsta lahdettiin hyvissa ajoin. Suuntana Victorville ja R66 museo. Paikan vapaaehtoisporukka oli avannut museon ovet tuntia aiemmin suomalaisvieraille. Kauppa kavi ja R66 kama vaihtoi omistajaa :) Vierailun jalkeen posoteltiin kohti Losia. Azusa:ssa otin porukan tauolle. Hyva niin, yksi takapenkkilaisista oli kipeana...joten laakarin hakuun. Leku loytyi ja laakkeet myos. Matka jatkui...Sunset Bulevard, Hollywood Bulevard ja Santa Monica Bulevard...lopulta viiden kieppeilla Santa Monica Pier.

3000 mailia takana ja reissu paketissa. Matkalaiset lienevat jo kaikki koto-Suomessa perilla. Terveisia sinne ja kiitoksia hienosta reissusta!! Itse huilailen tassa viela torstai aamuun asti, sen jalkeen siivet alle ja Chicagoon. Uusi R66 porukka odottaa pelipaikalla ja reissu alkaa :) Tervetuloa!

Kuvissa: Meika ja porukkaa Las Vegas blvd:lla. Death Valley:n kelia. Letka Losissa. Porukka Santa Monica Pierilla perilla.

Hoplaa, huitsin Nevadassa ollaan. Lahdettiin hyvissa ajoin Jacob Lakelta. Tunnin kruisimisen jalkeen oteattiin bensaa legendaarisella Judd's Service Stationilla, jonka iskulause " Lotto, beer, guns, ammo" eli "lottoa, kaljaa, aseita ja ammuksia" ei jata ketaan ilman mielipidetta. Huumoriahan tuossa tietysti on mukana. Anyways, Fredoniasta pyyhittiin sitten Zionin kansallispuistoon ja sen huikeiden maisemien halki.

Zionin jalkeen alkoi lampo nousta kun tultiin ensin Utahin, sitten Arizonan ja lopulta Nevadan autiomaahan. Lounaspaussi otettiin heti Nevadan puolella ja hetikohta lounaan jalkeen alettiin halkoa Lake Meadin etelapuolitse kohti Hoover patoa. Hooverilla oltiin hyvissa ajoin ja 1931-1935 rakennettua patoa pallisteltyamme keulat oli tanakasti kohti Vegasia. The Stripille asti porukka pysyi kiitettavasti kasassa...ja Stripillakin Makea ja Kikkaa lukuunottamatta :) Paasivat polliisiin tiukkaan haastatteluun. Pikku saatamisella (noo, semmosella small talkilla) sain homman varotuksella kuitattua. Muista Make pitaa pipo paassa vaikka kuuma oliskin ;)

Tanaan huilitaan vapaapaivaa.

Kuvissa: Aasit vetaa karryilla istuvia neitoja ;) Zionin maisemia, Make ja Kikka polliisin kuulustelussa ja maa itte HD raflan terassilla :) Talla kertaa ei tuule tuivertamalla plu plu plu plu plu :)

Retkue on edennyt matkallaan Amerikan halki jo tanne suurelle kanjonille. Tai kuten maansiirtoalan ammattimies asian laittoi, hemmetinmoiselle kuopalle. Meni Jarkan laskutkin sekasin kuinka monta kiviauton kuormaa tarttetaan, etta toi reika maassa peittyy :)

Ajohurautus Gallupista tanne meni mukavasti. Gallupin markkinoilla oltiin ysilta ja Keams Canyonilla kahvilla kolmisen tuntia myohemmin. Saatiinpa matkalla muutama vesitippakin. Cliff Dwellersin asujaimistot sai Paavon miettimaan sijoituskohteita autiomaan nurkilta :)

Sunnuntai paiva vietettiin siis kanjonilla. Auringonlaskua jai ihailemaan ainoana reippaana Juhani. Itsella riesana oleva flunssa ei tunnu hellittavan joten ei millaan viitsinyt roikkua reunalla kahta tuntia mollukan taivaanrantaan kepsahtamista odottamassa.

Kuvissa: Keams Canyonilla, Cliff Dwelersilla, Kanjoni ja porukka napostelee kanjonin reunalla...

Jep, taalla ollaan. Vapaapaiva Santa Fe:ssa meni erilaisia pikku askareita hoidellessa. Tanaan ajettiin SF:sta Albuquerquen kautta Los Lunasiin ja sielta edelleen NM6:sta pitkin Mesitaan. Mesitassa taivasteltiin intiaanien pyhaa vuorta. Matka jatkui edelleen kohti lantta. Grantsissa pysahdyttiin lounaalle Grant'd Cafe:ssa. Hyvaa amerikkalaista kotiruokaa.

Grantsin jalkeen kurvittiin edelleen lanteen. Pienio pysahdys Continental Dividella eli vedenjakajalla ja oltiinkin jo Gallupissa kuuluisassa El Rancho hotellissa. Gallupiin tullessa jouduttiin todistamaan ikavaa onnettomuutta kun joku hamaran nakoinen kaveri juoksi auton kanssa kolarin nahtavasti oluenhakureissulla. Oh well, shit happens.

Kuvissa: Matkalla tavattiin Mr Creepy 70 luvun bemarin, sivuvaunun ja Sig Sauerin eli 8 vk ikaisen koiranpennun kanssa. Jarkan parempi puoli siella jossain. Porukka vedenjakalla poseeraus hommissa.

Muutamalla sanalla nopeasti. Amarillo TX on paikkana ja Big Texan Steak Ranch. Eilinen paiva meni siivilla ja pienen lisaohjelman saattelemana remmin on taalla. Kirjoittelen lisaa eilisesta ja edellisesta paivasta tanaan iltasella Santa Festa.

Kuvassa porukka alkuperaisella R66 patkalla ennen edellista yopaikkaa Sapulpaa.

Jaipas eilen vasyksissa kirjailematta tarinat. Munger Moss motelliin Lebanoniin paastiin oikein kivasti. Matkalla kaytiin ihmettelemassa Sugar Creekin katettua siltaa, Chain of Rocks- terassiltaa seka Eero Saarisen tekeletta Gateway Arch'ia St Louis:ssa. Kurvailtiin pitin Missourin pikkuteita ja interstate 44:sta. Munger Mossissa oli kaikki ennallaan, tosin Ramona & Bob olivat lomalla joten isompaa esittelya paikan historiasta ei tullut :)

Kuvissa retkue maissimaisemissa, hieman haasteellinen ajoramppi auton korjausta varten Mt Olivessa seka Japin onnellinen ilme pirtelon parissa. Pienesta se ilo irtoaa :)

Ensimmainen Route paiva takana. Aamusella oltiin pyoria kuittaamassa jo poikkeuksellisen aikaisin, 0830. Sovin homman Daven kanssa edellisena iltana ja hyva niin, koska meidan jalkeen paikalle pyyhkaisi 15 pyoraa haluavaa asiakasta; britteja, norskeja, danskeja ja taisi joku svedukin olla mukana.

Ennen kymmenta paineltiin jo Adams:n ja Michigan Avenuen nurkille R66:n juurille. Sielta sitten Jolietiin, jonka radalla oli taas viikonloppuna kisat. Paiva eteni mukavasti ja kun aikaakin oli, tehtiin muutama stoppi kaupan paalle. Lopuksi ihmetetiin Springfieldin keskustassa R66 cruisers tapaamiseen tulleita jenkkirautoja. Illan paalle syotiin Cheddars':ssa, annokset oli jopa mullekin, Amerikkaan tottuneena hermeettisen isoja. Ilta meni kuunnellessa ja naureskellessa hra Ruunebergin eli Japin juttuja. Tekstia tulee kun liukuhihnalta :) Juttua riitti viela hetkosen motellin edessa nauttiessa Illinoisin illasta ja huurteista.

Hieno ajoporukka ja hauskaa on :) Ettepain, sano mummo lumessa...

Routea pukkaa! Syyskuun eka ryhma on pienten kommellusten jalkeen (matkatavara ja lennon missaus) kokonaisuudessaan paikalla huolimatta paikallisten taksikuskien kovista yrityksista. Eipa luulis etta tata motellia on niin vaikee loytaa.

Huomenna kromi kiiltaa ja putket on mutkalla ;)